SDP:n ryhmäpuhe ruokapoliittisesta selonteosta

Herra puhemies,

Keskustelu kansallisesta ruokastrategiasta on tärkeä koko suomalaisen yhteiskunnan kestävyyden, huoltovarmuuden ja elinvoiman kannalta.

Ruokapoliittinen selonteko linjaa ne haasteet, joita suomalainen ruokasektori kohtaa: alkutuotannon heikko kannattavuus, arvonlisän epätasainen jakautuminen, riippuvuus tuontipanoksista, ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen.

Puhemies,

Ruokaturva on yhteiskunnallisen vakauden perusta, ja selonteko alleviivaa omavaraisuuden sekä riskienhallinnan vahvistamista.

Kun tuotantoketju toimii, pystymme paremmin turvaamaan ruokahuollon kriisitilanteissa.

Tämä edellyttää, että maanviljely on kannattavaa: viljelijällä täytyy olla aito mahdollisuus saada työstään oikeudenmukainen korvaus ja tukiriippuvaisuutta on saatava vähennettyä. Ennen kaikkea tuet on ohjattava tiloille, jotka aidosti tuottavat ruokaa tai rehua markkinoille. Lisäksi maatalouden ympäristökorvausten tulee ohjautua nykyistä paremmin tulosvastuun perusteella eli korvausten on tuotettava selkeää ympäristöhyötyä.

Kestävyys ei ole irrallinen lisä, vaan ruokajärjestelmämme elinehto ja, toisin kuin välillä ajatellaan, se lisää huoltovarmuuttamme. Maatalouden tulee päästä eroon fossiilisista tuotantopanoksista sekä tuontilannoitteista. Myös varaosat, siemenet ym. ovat ruokaketjun kriittisiä osia, joiden saatavuuden häiriintyminen voi kriisien aikana aiheuttaa vakavaa vahinkoa ruokajärjestelmän toimivuudelle.

Strategia korostaa luonnon kantokyvyn turvaamista, ravinnekierron vahvistamista ja maaperän kasvukunnon parantamista. Maatalouden ilmastotoimissa onkin kirimisen varaa.

Yksi iso huolenaihe on tällä hetkellä käsittelyssä oleva hankintalaki, joka murentaa tehokasta, kotimaisuuteen pohjaavaa hankintajärjestelmää kunnissa ja hyvinvointialueilla. Vetoan vielä hallituspuolueisiin, jätetään kuntia kovalla kädellä kurittava hankintalain muutos tekemättä.

Arvoisa puhemies, 

Ruoka on nautinto, mutta se on myös terveyden perusta. Valitettavasti suomalaisilla on paljon petrattavaa. Valtaosa väestöstä ei syö ruokasuositusten mukaan ja se näkyy erilaisina sairauksina.

Terveellinen ruokavalio ei vaadi äärimmäisyyksiä. Ravitsemussuositusten noudattaminen riittää. Terveellisyys ja ilmastoviisaus eivät sulje pois ruokailun iloa ja rentoutta. Monipuolinen ruokavalio, liha, kala, kasvikset, marjat ja hedelmät, näitä saa kotimaasta. Reseptiikalla uusista ruokainnovaatioista saadaan houkuttelevia ja ne päätyvät varmemmin kuluttajan lautaselle.

Erityisruokavalioiden merkitys on kasvanut. Esimerkiksi gluteenitonta ruokavaliota noudattavien määrä on noussut ja on tärkeää, että erityisruokavalioon tarkoitetun ruoan tuottajia on kotimaassa riittävästi. 

Selonteko tuo esiin valtavan mahdollisuuden: suomalainen ruokajärjestelmä voi olla kansainvälisesti tunnettu puhtaudesta, turvallisuudesta ja korkean jalostusasteen tuotteista. Kasvun edellytys on panostus uusiin teknologioihin, datatalouteen ja TKI-osaamiseen.

Luomutuotannolla on oma tärkeä roolinsa. Etenkin vientimarkkinoilla se kiinnostaa. Luomukaura on ollut menestystarina ja markkinoita olisi enemmänkin, mutta tuotanto ei riitä.

Suomalainen ruoka tulee siis viedä vielä vahvemmin maailmalle.

Ruokaviennin lisääminen – esimerkiksi uusien kasvipohjaisten tuotteiden, kalatalouden tai luonnontuotealan kautta –   vahvistaa taloutta, mutta samalla tukee yritysten investointeja kotimaahan. Tarvitaan osaamista ja koulutusta sekä myös elintarvikesektorin pitkäjänteistä T&K-työtä.

Puhemies, 

Ruokaan liittyvät tavat muuttuvat ajassa, mutta perinteet ja uudet trendit eivät kilpaile keskenään. On täysin mahdollista olla ilmastoystävällinen, terveellisesti syövä kuluttaja – ja silti nauttia suomalaisista ruokaperinteistä.

Kansallinen ruokastrategia asettaa vision: onnellisen ruoan maa, jossa ruoka tekee hyvää ihmisille, ympäristölle ja taloudelle. Visio on puhutteleva; onhan Suomi valittu monta kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Onnellisen ruuan maassa ei voi kuitenkaan olla onnettomia ruuan tuottajia.

On tärkeää, että teemme rohkeita ja pitkäjänteisiä päätöksiä nyt, jotta maatalouden kannattavuuskriisiin löytyy ratkaisuja. Tarvitsemme kannattavan alkutuotannon, toimivan ruokaketjun, TKI-panostuksia, vastuullisia ruokavalintoja ja vahvaa ruokakulttuuria – yhdessä rakennettuna.

Arvoisa puhemies,

tämä selonteko ja strategia tarjoavat meille mahdollisuuden vahvistaa suomalaisen ruoan tulevaisuutta tavalla, joka on ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä. Toivon, että tässä salissa sitoudumme siihen laajasti ja pitkäjänteisesti.