Jakeluvelvoitteen alentaminen olisi tehoton keino laskea polttoaineiden hintoja

Jakeluvelvoitteen muutoksilla saavutettavat hintavaikutukset ovat polttoainepumpulla epävarmoja ja suhteellisen pieniä. Mikäli hallitus laskisi jakeluvelvoitetta viidellä prosenttiyksiköllä, pumppuhinta saattaisi useiden kuukausien viiveellä alentua arviolta 6,5 senttiä litralta. Vuodessa 14 000 kilometriä seitsemän litraa satasella kuluttavalla autolla ajavalle tämä tarkoittaisi noin viiden euron kuukausisäästöä.

Vastaavasti jakeluvelvoitteen laskeminen viidellä prosenttiyksiköllä lisäisi tieliikenteen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä noin 0,5 miljoonaa tonnia vuodessa, mikä hankaloittaa Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista. Mikäli Suomi joutuisi tämän seurauksena hankkimaan muilta mailta päästövähennysyksiköitä, niin kustannukset voivat nousta kymmeniin miljooniin euroihin vuodessa.

– Jakeluvelvoitteen laskeminen saattaisi maksaa päästöyksiköiden ostojen kautta Suomelle kymmeniä miljoonia euroja vuodessa ja tämä lasku tulisi meitä suomalaisia vastaan tulevaisuudessa kasvavina veroina tai muina menoina, sanoo Kemianteollisuus ry:n toimitusjohtaja Mikko Salo.

Jakeluvelvoitteen tilapäinenkin keventäminen aiheuttaisi todennäköisesti merkittävää häiriötä markkinoilla, koska hankinta- ja toimitussopimukset on pääosin solmittu koko vuodelle.

Lisäksi velvoitteen muuttamisella olisi kielteisiä vaikutuksia Suomen houkuttelevuuteen investointikohteena. Yritystoiminta ja investointipäätökset edellyttävät vakaata ja ennakoitavaa sääntelyä, mikä korostuu erityisesti teollisuudessa, jossa investointien aikajänne on pitkä, usein useita vuosikymmeniä.

– Viime vuosien toistuvat muutokset jakeluvelvoitteeseen ovat lisänneet epävarmuutta ja vaikeuttaneet pitkäjänteistä suunnittelua. Nämä ovat olleet tylyjä signaaleja puhdasta siirtymää ja kiertotaloutta edistäville kemianteollisuuden yrityksille.

– Jakeluvelvoitteen leikkaaminen olisi täysin väärää politiikkaa. Erittäin epävakaa 2020-luku on osoittanut, että Suomi ja Eurooppa tarvitsevat toimia, jotka edistävät fossiilisten polttoaineiden ja raaka-aineiden käytön vähentämistä ja siten kansallista omavaraisuutta, Salo jatkaa.

On ymmärrettävää, että hallituksella on paineita kohdistaa tukitoimia polttoaineiden hintojen laskemiseksi. Näin toimitaan tällä hetkellä useassa Euroopan maassa. Näissä toimissa jää kuitenkin usein vähemmälle huomiolle se, että ostovoimaan suhteutettuna bensiinin hinta on Iranin sodan seurauksena vain hieman yli 2000-luvun keskiarvon.

Jakeluvelvoitetta neutraalimpia keinoja vaikuttaa polttoaineiden aiheuttamiin kustannuksiin ovat esimerkiksi määräaikaiset verohelpotukset tai -palautukset. Tällaisia ovat esimerkiksi työmatkavähennyksen korottaminen, dieselin valmisteveron alentaminen tai veronpalautus ammattiliikenteelle (ns. ammattidiesel).

LISÄTIEDOT 
 
Mikko Salo 
Toimitusjohtaja 
Kemianteollisuus ry 
p. 041 458 0033 
 
Tuomas Tikka 
Johtava asiantuntija 
Kemianteollisuus ry 
p. 045 131 6683