Johannes Yrttiaho: Esitys sormenjälki- ja kuvarekisterien avaamisesta on vedettävä eduskunnasta

Yrttiaho katsoo eriävässä mielipiteessään, että esitys on perustuslain vastainen. Myös valiokunnan lausunto edellytti muutoksia, mutta Yrttiaho katsoo lisäksi, että perustuslain vastaisuus koskee myös tiedusteluviranomaisille esitettyjä valtuuksia. Esityksen mukaan tiedusteluviranomaiset voivat käyttää rekisterien biometrisiä tietoja, jos ne katsovat sen olevan välttämätöntä kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta.

– Kansallisen turvallisuuden nimissä perustellaan nykyisin paljon, mutta yksilön oikeuksiin puuttuvien toimivaltuuksien sitominen pelkästään näin laveaan käsitteeseen tekee sääntelystä ongelmallisen avointa ja tulkinnanvaraista. Perustuslakivaliokunta on itse lausunnossaan (PeVL 48/2022) katsonut, että kansallinen turvallisuus ei voi olla peruste kuinka laajalle biometristen tietojen käsittelyoikeudelle tahansa ja että käyttötarkoitussidonnaisuudesta poikkeamisten on oltava täsmällisiä ja vähäisiä. Valiokunta jätti nyt tämän aiemman lausuntonsa kokonaan huomiomatta, Yrttiaho sanoo. 

Yrttiaho pitää perustuslakivaliokunnan muutoin tiukkaa lausuntoa pääosin hyväksyttävissä olevalta. Valkokunta vaatii merkittäviä muutoksia esityksen perusratkaisuihin. Rajusti yksityisyyden ja henkilötietojen suojaan puuttuvaa esitystä on perustuslakivaliokunnan lausunnon myötä merkittävästi täsmennettävä ja rajattava. Oikeusturvan takaamiseksi tietojen käyttöä koskeva päätöksenteko on lisäksi annettava viranomaisista riippumattoman elimen vastuulle.

– Kun sormenjälkiä ja kasvokuvia alettiin kerätä käytännössä jokaiselta suomalaiselta passin hankkimisen yhteydessä, oli pelkona, että jonain päivänä pääsy näihin tietoihin annettaisiin viranomaisille tarkoitettua laajemmin. Erityisesti nyt, kun viranomaisten toimivaltuuksia laajennetaan huimaavaa tahtia ja perustuslakiakin ollaan yksityisyyden suojan osalta heikentämässä, on yksilön oikeuksista oltava tarkkana, Yrttiaho sanoo.

– Poliisi ja tiedusteluviranomaiset haluavat tyypillisesti maksimoida valtuutensa, mutta demokraattisessa oikeusvaltiossa tällaiset pyrkimykset tulee kyetä torjumaan, Yrttiaho sanoo.

Yrttiaho katsoo myös, että esitykseen vaadittavat muutokset ovat niin laajoja ja perustavanlaatuisia, että esitys olisi vedettävä eduskunnasta, mikäli se ylipäänsä halutaan säätää.

– Muutokset koskevat esityksen perusratkaisuja, ja hallituksen tulisi tunnustaa, etteivät pikakorjaukset hallintovaliokunnassa riitä. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, että esitysten perusratkaisuihin vaikuttavat muutokset tulisi valmistella valtioneuvostossa uudella hallituksen esityksellä, Yrttiaho sanoo.

___

Johannes Yrttiahon eriävä mielipide 16.4.2026:

ERIÄVÄ MIELIPIDE

Perustelut

Yhdyn muilta osin valiokunnan lausuntoon, mutta esitän eriävän mielipiteen valiokunnan lausunnossa kansallisen turvallisuuden käsitteestä ja esityksen jatkovalmistelusta esitettyyn.

Esityksen 1. lakiehdotuksen 21 b §:n mukaan sotilastiedusteluviranomainen saa verrata yksittäisen tehtävän suorittamisen yhteydessä saatavia biometrisia tietoja poliisin rekisteriin talletettuihin henkilökorttilaissa ja passilaissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi käsiteltäviin biometrisiin tietoihin, jos se on välttämätöntä maanpuolustuksen suojaamiseksi taikka kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta. Lakiehdotuksen 52 a §:n mukaan Suojelupoliisi saa verrata yksittäisen tehtävän suorittamisen yhteydessä saatavia biometrisia tietoja poliisin rekisteriin talletettuihin henkilökorttilaissa ja passilaissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi käsiteltäviin biometrisiin tietoihin, jos se on välttämätöntä rikoslain 12, 13 tai 34 a luvussa tarkoitetun rikoksen estämiseksi tai paljastamiseksi taikka kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sitä vakavasti uhkaavalta toiminnalta.

Valiokunnan lausunto ei viittaa valiokunnan aiempaan lausuntokäytäntöön kansallisen turvallisuuden perusteella tapahtuvaa biometristen tietojen käyttöä koskien. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että kansallinen turvallisuus ei voi olla peruste kuinka laajalle tahansa biometristen tietojen käsittelyoikeudelle. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan erityisesti arkaluonteisiin tietoihin rinnastuvien biometristen tunnisteiden käsittely on rajattava täsmällisillä ja tarkkarajaisilla säännöksillä välttämättömään. (PeVL  48/2022 vp, kappale 15) Vastaavasti EU-tuomioistuin on korostanut myös kansalliseen turvallisuuteen liittyvässä oikeuskäytännössä sitä, että poikkeukset henkilötietojen suojaan ja sitä koskevat rajoitukset toteutetaan täysin välttämättömän rajoissa ja että laki, jolla sallitaan puuttuminen näihin oikeuksiin, määrittelee asianomaisen oikeuden käyttämiselle asetettavien rajoitusten laajuuden (ks. kootusti tuomio 6.10.2020, La Quadrature du Net ym., C-511/18, C-512/18 ja C520/18, erit. kappaleet 65—68, ks. myös C-623/17 Privacy International).

Vaikka kansallinen turvallisuus on henkilötietojen suojan kannalta muun muassa EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntökin huomioon ottaen rajoitusten oikeuttamisperusteena eri asemassa kuin esimerkiksi rikosten estäminen, paljastaminen ja selvittäminen, muodostuu ehdotettu, pelkästään laveaan kansallisen turvallisuuden käsitteeseen yleisesti kiinnittyvä sääntely ehdotetussa muodossaan varsin avoimeksi ja tulkinnanvaraiseksi. Kyse ei tällaisenaan olisi valiokunnan hyväksymästä täsmällisestä ja vähäisestä poikkeuksesta käyttötarkoitussidonnaisuudesta.

Nähdäkseni hallintovaliokunnan on välttämätöntä täsmentää sääntelyä myös tältä osin ja myös tällaisten muutosten tulisi olla edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Lakiehdotuksiin edellytetyt muutokset koskevat merkittäviltä osin lakiehdotusten perusratkaisuja. Katson, että sääntelyn asianmukainen muuttaminen ei ole mahdollista eduskunnassa, vaan muutos olisi toteutettava hallituksen esityksellä. Perustuslakivaliokunta on pitänyt välttämättömänä ja hyvään lainsäädäntötapaan kuuluvana, että etenkin silloin, kun laajakantoiseen hallituksen esitykseen esitetään tehtäviksi hyvin merkittäviä ja esityksen perusratkaisuihin olennaisesti vaikuttavia muutoksia, asian valmistelu osoitetaan valtioneuvoston tehtäväksi (PeVL 9/2020 vp, s. 3, PeVL 26/2017 vp, s. 76, ks. myös PeVL 75/ 2014 vp, s. 8/II). Lisäksi perustuslakivaliokunta on perusoikeusherkissä sääntelykonteksteissa edellyttänyt perusratkaisuihin olennaisesti vaikuttavien ja merkittävien muutosten saattamista uudestaan perustuslakivaliokunnan arvioitaviksi (ks. esim. PeVL 4/2021 vp, kappale 41). Jos hallintovaliokunta edellä todetusta huolimatta päätyy itse valmistelemaan edellytetyt muutokset, on hallintovaliokunnan mietintöluonnos saatettava perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi. Katson, että myös tämä on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitän, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 1. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan 15 d, 15 e, 15 f, 15 g, 21 b ja 52 a §:stä, oikeusturvasta sekä tarpeesta saattaa hallintovaliokunnan mietintöluonnos perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi esittämät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon.

Helsingissä 16.4.2026
Johannes Yrttiaho (vas.)