Valiokunnat sivuuttivat ministeriöiden varoitukset hankintalakiesityksestä: Merkittäviä riskejä hyvinvointialueille, kyberturvallisuudelle ja julkiselle taloudelle

Sosiaali- ja terveysvaliokunta (StV) tunnistaa lausunnossaan useita merkittäviä huolia ja riskejä, jotka liittyvät erityisesti sidosyksiköiden 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimukseen ja sen vaikutuksiin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmään. Lausunnossaan StVL kuitenkin tukeutuu Työ- ja elinkeinoministeriön esittämiin, ”muutoksen negatiivisia vaikutuksia pienentäviin” ratkaisuihin, joita ei voida mitenkään pitää riittävinä esille nostettuihin riskeihin nähden. Myös muun muassa perustuslakivaliokunta sivuutti lakiehdotusta ankarasti arvostelleiden perustuslakiasiantuntijoiden sekä Valtiovarainministeriön (VM) lausunnot. VM:n mukaan hankintalain muutos ei kasvata markkinoita, vaan lisää kustannuksia ja hallinnollista taakkaa sekä vaarantaa kyberturvan. Tämä tuntuu jatkuvasti unohtuvan hankintalakikeskustelusta: Jo nyt kaikki inhouse-yhtiöiden omistajat voivat ostaa markkinoilta, jos näin parhaaksi näkevät.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa esittyjä asiantuntijoiden nostamia riskejä:

Potilasturvallisuuden vaarantuminen: Markkinoilla ei ole saatavilla kaikkia kriittisiä palveluja, kuten laboratoriopalveluja, verikeskustoimintaa tai vaativaa erikoissairaanhoitoa, ympärivuorokautisesti tai riittävällä vasteajalla.

Kyberturvallisuuden heikentyminen: ICT-infrastruktuurin pirstaloituminen voi heikentää kyberturvallisuutta, kun hyvinvointialueet joutuvat järjestämään ICT-palvelujaan uudelleen. Tämä voi aiheuttaa häiriöitä lakisääteisten palvelujen järjestämisessä. VM painottaa, että sidosyksiköillä on keskeinen merkitys teknologisen suvereniteetin ja huoltovarmuuden turvaamisessa.

Hallinnollinen taakka: VM katsoo, että muutos voi käytännössä siirtää hankintoja sidosyksiköiltä alueiden omaksi toiminnaksi, mikä lisää hallinnollista kuormitusta ilman, että markkinoiden volyymi kasvaa.

Siirtymäajat: STM ja VM pitävät ICT-sektorin pidempiä siirtymäaikoja välttämättöminä. STM kuitenkin huomauttaa, että on epäselvää, mitä järjestelmiä pidennetyt siirtymäajat koskevat.

Merkittävät taloudelliset riskit: VM arvioi pelkästään ICT-alan teoreettisten muutoskustannusten olevan noin 291 miljoonaa euroa. STM toteaa, että lakimuutoksen takaisinmaksuajaksi on arvioitu 8–14 vuotta, ja korostaa, että arvioissa tulee huomioida myös menetettävät skaalaedut. Muutoksesta aiheutuvia kustannuksia ei ole tarkoitus korvata hyvinvointialueille erikseen, mikä voi johtaa merkittäviin taloudellisiin haasteisiin. Myöskään kunnille ei ole luvassa muutoskustannusten hyvityksiä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kuitenkin kuittaa nämä ministeriöiden ja asiantuntijoiden merkittävät huolet Työ- ja elinkeinoministeriön antamalla selvityksellä, jonka mukaan muutoksen negatiivisia vaikutuksia voidaan pienentää: 

• Ostamalla kilpailuttamiseen ja hankintojen tekemiseen tarvittavia asiantuntijatukipalveluja tarpeensa mukaan.
• Tekemällä sopimusperusteisia yhteishankintoja (hankintarenkaat), käyttämällä yhteishankintayksiköiden kilpailuttamia sopimuksia sekä hyödyntämällä dynaamisia hankintajärjestelmiä.
• Lisäksi ”Työ- ja elinkeinoministeriöltä saadun selvityksen mukaan hankintayksiköille aiheutuvien kustannusten voidaan arvioida tasaantuvan pitkällä aikavälillä ja hyötyjä arvioidaan saatavan keskipitkällä aikavälillä.” 
  
  

Yksikään näistä ratkaisuista ei ratkaise asiantuntijoiden ja ministeriöiden esille nostamia huolia. Yhteishankinnat eivät vähennä ICT-infran pirstaloitumista, kuten myös Valtion kyberturvallisuusjohtaja on lausunnoissaan toistuvasti varoittanut. Yksikään esitetyistä ratkaisuista ei myöskään ratkaise markkinapuutetta tai vähennä kustannuksia, kuten VM sekä Kilpailu- ja kuluttajavirasto ovat lausunnoissaan varoittaneet.