Kun Suomi hakee kasvua, kannattaa katsoa myös standardointiin

”Standardointi jää julkisessa keskustelussa helposti taustalle, vaikka juuri sen kautta monet kasvun kannalta ratkaisevat asiat saavat käytännön muotonsa. Kun puhutaan investoinneista, viennistä, uusien ratkaisujen markkinoille pääsystä, teknologioiden yhteentoimivuudesta tai innovaatioiden skaalaamisesta, puhutaan samalla usein myös standardeista – vaikka sitä ei aina sanottaisi ääneen”, Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys ry METSTAn toimitusjohtaja Päivi Brunou sanoo.

Investointiympäristö rakentuu yhteisille pelisäännöille 

Kun Suomessa halutaan vahvistaa investointien edellytyksiä, huomio kohdistuu Brunoun mukaan perustellusti verotukseen, luvitukseen, energian saatavuuteen, osaamiseen ja yleiseen toimintaympäristön vakauteen.

”Yritysten näkökulmasta investointiympäristöön kuuluu kuitenkin myös se, kuinka ennakoitavat ja yhteensopivat markkinat ovat. Tässä standardoinnilla on oma roolinsa.”

Standardit luovat teknologioille yhteisiä pelisääntöjä. Ne tukevat yhteentoimivuutta, vähentävät epävarmuutta ja helpottavat uusien ratkaisujen käyttöönottoa. Standardit ovat osa sitä näkymätöntä infrastruktuuria, jonka varaan investoinnit lopulta asettuvat.

”Mitä vahvemmin suomalaiset yritykset ovat mukana tässä työssä, sitä paremmat mahdollisuudet niillä on toimia markkinoilla, jotka eivät vain avaudu yrityksille, vaan joiden rakentumiseen ne ovat itse voineet vaikuttaa”, Brunou toteaa.

”Investointien vahvistaminen ei ole vain pääomien houkuttelua Suomeen. Se on myös kykyä varmistaa, että suomalainen osaaminen näkyy niissä määrittelyissä, joiden varaan tuleva liiketoiminta rakentuu.”

Viennin kilpailukyky vahvistuu, kun voidaan vaikuttaa 

Kasvu syntyy pitkälti viennistä, jossa ratkaisevaa ei ole vain se, että Suomesta löytyy hyviä tuotteita ja palveluja. Oleellista on myös se, kuinka hyvin tuotteet ja palvelut istuvat kansainvälisiin markkinoihin.

”Tässäkin standardointi on konkreettinen kilpailukykytekijä. Standardit vaikuttavat siihen, millaisia teknisiä vaatimuksia markkinoilla syntyy, miten yhteentoimivuus toteutuu, millä tavoin turvallisuus, laatu ja suorituskyky todennetaan sekä millaisia ratkaisuja ylipäätään pidetään käyttökelpoisina”, Brunou korostaa.

”Kun suomalaiset yritykset osallistuvat standardointiin aktiivisesti, ne eivät ainoastaan seuraa markkinakehitystä vaan ovat mukana muovaamassa sitä. Tämä on viennin kannalta olennainen tekijä. On aivan eri asia mukautua muiden määrittämiin pelisääntöihin kuin osallistua itse niiden valmisteluun.”

Standardointi on osa vaikuttavuuteen johtavaa siltaa 

Kehysriihikeskustelussa on Brunoun mielestä painotettu aivan oikein sitä, että tutkimus- ja kehityspanostusten on johdettava kasvuun, uusiin ratkaisuihin, investointeihin ja kaupallistamiseen.

”Tämä on juuri se kohta, jossa standardoinnin merkitys korostuu. Monikaan innovaatio ei pysähdy heikkoon teknologiaan, vaan siihen, etteivät käyttöönoton ehdot ole vielä valmiit. Tarvitaan yhteisiä määrittelyjä, testauskäytäntöjä, turvallisuusvaatimuksia, rajapintoja ja toimintamalleja – standardointia”, Brunou sanoo.

”Standardointi ei ole vain teknologian loppuvaiheen tekninen lisä. Se on osa sitä siltaa, jonka kautta tutkimus muuttuu ratkaisuksi, ratkaisu markkinaksi ja markkina vienniksi. Jos Suomi haluaa enemmän vaikuttavuutta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan panostuksilleen, myös standardointiin kytkeytyvä työ on nähtävä aiempaa selvemmin osana tätä kokonaisuutta.”

Osaamispolitiikka on myös standardointikyvykkyyttä 

Osaajista puhuttaessa korostetaan usein koulutuksen tasoa, työvoiman saatavuutta ja kansainvälisten huippuosaajien houkuttelua Suomeen. Nämä ovat tärkeitä tekijöitä myös standardoinnin näkökulmasta.

”Standardointiosaaminen ei ole vain kapea erityisalue, vaan yhä useammin osa strategista teollista kyvykkyyttä. Se liittyy siihen, miten hyvin yritykset tunnistavat muutoksia toimintaympäristössä, miten ne osaavat ennakoida markkinoiden suuntaa ja miten ne pystyvät vaikuttamaan teknologioiden käyttöönoton ehtoihin”, Brunou muistuttaa.

”Standardoinnin perustaidot pitäisi nähdä nykyistä luontevampana osana korkeakoulutusta – erityisesti niillä aloilla, joilla rakennetaan tulevaa vientiä, teollista uudistumista ja teknologista kilpailukykyä.” 

Standardointi tekee kasvutavoitteista totta 

Brunou on huomannut, että kasvua, investointeja ja vientiä koskevassa keskustelussa puhutaan harvoin standardoinnista – siitä huolimatta, että standardointi on mukana lähes kaikissa niissä mekanismeissa, joiden kautta tavoitteet muuttuvat käytännöksi.

”Kyse on siitä, miten uudet teknologiat pääsevät markkinoille, miten investointiympäristö koetaan ennakoitavaksi ja miten innovaatiot muuttuvat skaalautuviksi ratkaisuiksi. Kyse on myös siitä, miten vahva asema suomalaisilla yrityksillä on kansainvälisissä arvoketjuissa”, Brunou korostaa.

Standardointia tulisikin tarkastella osana niitä samoja tavoitteita, joita Teknologiateollisuus ja Elinkeinoelämän Keskusliitto ovat tuoneet kehysriiheen: kasvun vahvistamista, viennin vauhdittamista, investointien edellytysten parantamista ja kilpailukyvyn pitkäjänteistä rakentamista.

”Standardointi ei ole tästä keskustelusta erillinen teema. Se on yksi niistä käytännön tavoista, joilla nämä tavoitteet tehdään todeksi”, Brunou summaa.