Vaietun historian jäljillä – Marjo Katriina Saarisen romaani Poispyyhityt rivit tarkastelee muistia ja juurettomuutta

Marjo Katriina Saarisen uusi romaani Poispyyhityt rivit liikkuu muistamisen katvealueilla ja vaietun historian äärellä.

Romaanin kertoja matkustaa Latviaan kirjoittaakseen ja etsiäkseen isomummunsa historiaa sekä omia juuriaan. Yritykset kariutuvat: sanat ovat kadoksissa kaikilla kielillä eikä isoäidistä löydy jälkiä. Oma sukuhistoria tuntuu mustalta aukolta. Samaan aikaan muistisairas isä unohtaa pala palalta sekä oman että yhteisen menneisyyden.

Vieraassa maassa kertoja kiinnittyy kahteen ihmiseen, Magdaan ja Andreen. Heidän kauttaan henkilökohtainen kietoutuu laajempaan historialliseen kontekstiin: heidän työnsä, puheensa ja kehonsa sekoittuvat kertojan mielessä Suomen, Latvian ja koko Euroopan historiaan.

Taustalla oman suvun arvoitus

Saarinen sai romaaniin kimmokkeen omasta latvialaisesta taustastaan, jota on varjostanut puhumattomuus ja tietämättömyys.

"Lapsuudessani mummu kuiskutteli siskonsa kanssa etenkin kiihtyessään venäjää tai saksaa. Luulin pitkään, että kaikki maailman mummut puhuvat näitä kieliä silloin, kun haluavat salata asioita", Saarinen kertoo.

Teos on fiktiota eikä perustu todellisiin tapahtumiin, vaikka Saarinen tekikin kirjaa varten valtavasti taustatyötä ja perehtyi laajasti Latvian historiaan. Romaani ei pyri täyttämään historian aukkoja tai puhumaan todellisten ihmisten puolesta.

"Pidin tärkeänä, etten kuvittele tietäväni enempää kuin tiedän. Halusin kunnioittaa tuntemattomuutta, joka jokaisessa ihmisessä on. Emme pääse edesmenneiden elämiin käsiksi kuin unissa ja mielikuvissa", Saarinen sanoo.

Sen sijaan romaani tekee näkyväksi tyhjyyden ja haparoinnin, jonka keskellä usein elämme. Päähenkilö jää toistuvasti sanattomaksi ja tietämättömäksi.

"Hän hyväksyy tyhjyyden, jonka täyttävät sattumanvaraiset hetket, asiat ja muiden suoltamat sanat."

Moninkertainen poispyyhkiytyminen

Poispyyhityt rivit kuvaa, miten monin tavoin sekä yksityinen että yhteinen menneisyys voivat kadota: muistisairas isä unohtaa sanat, kertojan vihkon sivuja piiskaa sade, historia häviää ajan kulkuun. Jäljelle jää hatara yritys toistoon, tallentamiseen ja taiteen tekemiseen.

Romaani kysyy: voiko taide olla muuta kuin lohtua unohdusta ja turtumusta vastaan? Entä onko rakastuminen vain yritys paeta historiattomuutta?

Tekijästä:

Marjo Katriina Saarinen (s. 1969) toimi Oriveden opiston kirjoittajaohjelmien suunnittelijana ja vastuuopettajana 15 vuoden ajan. Hänen esikoisteoksensa Kerrottu huone (2017) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas ja voitti Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Sen jälkeen ovat ilmestyneet kiitetyt romaanit Jälki (2019) ja Kaikki päivän tunnit (2022).

Poispyyhityt rivit on arvosteluvapaa keskiviikkona 29.4.

Lisätiedot, haastattelupyynnöt ja arvostelukappaleet: silja.massa@teos.fi, +358 40 708 1323