Jokakeväinen puheenaihe: miksi lantaa levitetään?

Lannan levittäminen pelloille ajoittuu kevääseen syystä. Kyse ei ole pelkästä perinteestä, vaan kasvien tarpeista ja luonnon ehdoista. Lanta sisältää luonnostaan kasveille välttämättömiä ravinteita, kuten typpeä, fosforia ja kaliumia. Kun maa on sulanut ja kasvu käynnistymässä, ravinteet saadaan parhaiten kasvien käyttöön.

MTK:n asiantuntija Heikki Aro korostaa, että lanta on ennen kaikkea arvokas tuotantopanos.

– Lannan levitys ei ole sattumanvaraista eikä siihen ryhdytä hajun vuoksi. Sen taustalla on kasvien ravinnetarve ja maaperän kasvukunnon ylläpito. Oikein ajoitettuna ja oikein käytettynä ravinteet hyödynnetään siellä missä ne kuuluvat, eli pellossa, Aro sanoo.

Lanta on myös keskeinen osa kotimaista ravinnekiertoa ja lannoiteomavaraisuutta. Suomessa lantaa syntyy vuosittain noin 15 miljoonaa tonnia. Sen sisältämä fosfori riittäisi kattamaan valtaosan viljelykasvien tarpeesta, jos ravinteet pystytään hyödyntämään tehokkaasti. Tämä vähentää riippuvuutta tuontilannoitteista ja fossiilisista raaka-aineista.

Aro muistuttaa, että kyse on myös huoltovarmuudesta.

– Kun ravinteet kiertävät kotimaassa eläintuotannosta pelloille ja takaisin ruokaketjuun, olemme vähemmän riippuvaisia ulkopuolisista panoksista. Se on merkittävä etu nykyisessä maailmantilanteessa.

Vaikka lannan hyödyistä vallitsee laaja yksimielisyys, sen käyttöä ei jätetä viljelijän harkinnan varaan. Lannan levitystä säädellään Suomessa tarkasti. Määrät määritellään kasvin ravinnetarpeen mukaan, levitysaika on rajattu kasvukauteen ja tekniikkaa koskevat omat vaatimuksensa. Talvella tai routaiseen maahan lantaa ei saa levittää lainkaan, eikä ravinteita saa käyttää yli sallitun.

– Se, että lannan haju ajoittuu juuri kevääseen, ei ole sattumaa vaan seurausta sääntelystä ja luonnon rytmistä. Ravinteet levitetään silloin, kun kasvit pystyvät ne hyödyntämään ja ajankohta on ympäristölle sopivin, Aro toteaa.

Lisäksi lanta parantaa maan rakennetta ja kasvukuntoa. Orgaaninen aines lisää multavuutta ja maan kykyä sitoa vettä, mikä auttaa peltoja kestämään sekä kuivia että sateisia jaksoja. Hyvinvoiva maaperä on yksi keskeisimmistä tekijöistä sadon onnistumisessa.

Keväisessä lannan hajussa onkin kyse lyhytaikaisesta ilmiöstä, jonka taustalla on pitkäjänteinen työ ruoantuotannon ja ympäristön hyväksi. Kun pellot heräävät kasvuun, samalla käynnistyy ravinnekierto, josta hyötyvät niin viljelykasvit, viljelijät kuin koko yhteiskunta.

Lisätietoja:

Heikki Aro, asiantuntija, maaperä ja ilmasto, MTK

heikki(a)aro@mtk.fi, +358 50 593 9393