Työntekijä putosi kuormaa sitoessaan – yhtiön toimitusjohtaja tuomittiin työturvallisuusrikoksesta

Asiaan liittyi työtapaturma, joka oli tapahtunut kuormaa sidottaessa. Työntekijä oli sitonut perävaunun keulaan nostettuja neljää lankkunippua. Hän oli ryhtynyt laskeutumaan kuorman päältä roikkuen sidontaliinasta, kun hän oli pudonnut, kun sidontaliinan toisen pään kiinnityskoukku oli irronnut lavan kiinnityslenkistä. Työtapaturman johdosta suoritetulla työsuojelutarkastuksella havaittiin, että työnantaja ei ollut antanut ohjeita puutavarakuormien lastaamiseen ja sidontaan. Lisäksi rekka-autossa tai lastauspaikalla ei ollut työvälineitä korkealla työskentelyyn. Työpaikalla ei myöskään ei ollut suoritettu työn vaarojen selvitystä ja riskien arviointia. Myös syyte perustui näihin puutteisiin

Käräjäoikeudessa riidatonta oli tapahtuman kulku ja vastaajan asema. Vastaaja kuitenkin kiisti kaikki havaitut puutteet. Vastaajan mukaan vaarojen selvitystä ja arviointia oli tehty, mutta putoamisvaaraa arviointilomakkeessa ei ole mainittu, koska siihen liittyvät vaaratekijät on poistettu työntekijöille annetuilla ohjeilla ja apuvälineillä. Työntekijät oli myös perehdytetty oikeaan työtapoihin ja heille oli tarjolla apuväline, jolloin kuorman päälle ei tarvitse kiivetä.

Saadun todistelun perusteella käräjäoikeus totesi vaarojen ja selvityksen osalta, että vastaajan toimittama vaarojen selvitys ja arviointi ei täyttänyt työturvallisuuslain 10 §:n 1 momentissa asetettuja vaatimuksia Siinä ei myöskään ollut tunnistettu putoamiseen liittyviä vaaratekijöitä kuin hytistä putoamisen osalta. Vaaratekijät oli kuvattu yleisluontoisesti yhdellä sanalla eikä vaaratekijöiden osalta ei ole arvioitu niiden merkitystä työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle.

Työtapa ei ollut turvallinen

Käytetyn työtavan osalta käräjäoikeus katsoi, että vahingoittuneen työtapaturmatilanteessa käyttämä työtapa ei ole ollut turvallinen. Oikea työtapa sidontaliinojen kiinnittämiseen olisi ollut asettaa ne paikoilleen maasta käsin apuvälineitä käyttäen. Käräjäoikeus totesi, että asiassa ei selvinnyt, miksi työntekijällä oli ollut tarve kiivetä kuorman päälle tai muutoin korkealle lastausta suorittaessaan. Todistelun perusteella ei käräjäoikeuden mukaan voitu myöskään kumota vastaajan kertomaa siitä, että autossa on ollut käytettävissä apuväline sidontaliinojen asettamiseen. Sen sijaan korkealle nousemista ja korkealla työskentelemistä varten tarvittavia A-tikkaita ei ollut.

Perehdyttämisen osalta kyse oli riidattomasti kokeneesta ja pitkään työskennelleestä työntekijästä. Häntä ei kuitenkaan ollut kertomansa mukaan perehdytetty lankkunippujen kaltaisen kuorman lastaamisen ja sitomiseen. Perehdytys oli vastaajan mukaan tapahtunut siten, että uudet tai uudelleen perehdytettävät työntekijät ovat työskennelleet jonkin aikaan vanhempien työntekijöiden kanssa. Käräjäoikeus arvioi, että tällöin työnantaja ei voinut varmistua, että työntekijät ovat saaneet riittävän perehdytyksen tai ohjeistuksen kaikkien erilaisten lastien käsittelyssä tarvittaviin turvallisiin työtapoihin. Lisäksi huomioon oli otettava, että kuljettajat työskentelevät pääsääntöisesti yksin, jolloin myöskään muut työntekijät eivät pysty seuraamaan, tekeekö toinen työntekijä työnsä turvallisella tavalla.  

Käräjäoikeus katsoi, että toimitusjohtaja oli laiminlyönyt selvittää ja tunnistaa työturvallisuuslain 10 §:n edellyttämin tavoin kuorma-autojen purku- ja lastaustyöhön liittyvät vaaratekijät, suunnitella niitä varten turvalliset työtavat ja antaa työntekijöiden käyttöön mahdollista korkealle nousemista ja korkealla työskentelemistä varten tarvittavat A-tikkaat.

Yhteisösakon osalta käräjäoikeus totesi, että työturvallisuusrikokseen syyllistynyt toimitusjohtaja oli myös yhtiön hallituksen ainoa jäsen ja päätösvaltaa käyttänyt henkilö. Käräjäoikeus arvioi edellä mainittujen laiminlyöntien olleen pidempiaikaisia ja ollen omiaan aiheuttamaan varsin vakavaa vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle. Käräjäoikeus vertasi tilanne korkeimman oikeuden ratkaisuun 2002:39, jossa yhteisösakko ei tuomittu. Tässä tilanteessa käräjäoikeus katsoi, että kun yhtiö työllisti noin 30 työntekijää, sen tarkoituksena ei ollut vain työnantajan työllistäminen. Näin ollen yhteisösakko voitiin tuomita. Oikeudenmukaisen sakon yhtiön taloudellinen tilanne sekä laiminlyöntien vakavuus huomioiden käräjäoikeus katsoi olevan 1 000 euroa.

Pohjois-Savon käräjäoikeus, ratkaisunumero 1052 4829, 22.4.2026, asiassa R 726/2025/4532, ei lainvoimainen.