Tunturivesien elävä fossiili löytyi yli puolen vuosisadan tauon jälkeen - lisähavaintoja kaivataan

Helsingin yliopiston ja Metsähallituksen tutkijat pyydystivät viime vuoden elokuussa Enontekiön Somasjärvellä rautuja geneettisiä tutkimuksia varten. Kun kokonaisina pakastettujen kalojen vatsalaukun sisältöä alettiin tutkia, tutkijoita odotti yllätys. Näytteistä löytyi kilpikidusjalkaisia, jotka ovat 250 miljoonaa vuotta rakenteellisesti muuttumattomina säilyneitä eläviä fossiileja.

– Ilmeisesti Lepidurus arcticus -kilpikidusjalkaiset ovat rautujen pääravintoa, sillä suurin osa kaloista oli syönyt niitä, sanoo samaisella kalastusreissulla ollut Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisen aseman johtaja Antero Järvinen.

Ensimmäisen suomalaisen Lepidurus-havainnon teki Lauri Koli Enontekiön Pihtsusjärven ympäristössä 57 vuotta sitten. Vuosikymmenien aikana useat henkilöt ovat turhaan yrittäneet löytää lajia uudelleen niin Pihtsusjärveltä kuin muualtakin Käsivarren suurtuntureilta.

Antero Järvinen, Oula Kalttopää ja Maija Sujala Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologiselta asemalta sekä Antti Ohenoja Metsähallituksesta tekivät toisen tutkimusmatkan Somasjärvelle tämän vuoden elokuun puolivälissä. Somasjärvi on melko suuri ja huonosti tutkittu tunturijärvi, joka sijaitsee lähellä Halti-tunturia Suomen ja Norjan rajalla.

Kilpikidusjalkaisia löytyi neljän päivän aikana kuusi yksilöä, joista yksi Suomen puolelta. Eläimet liikkuivat alle metrin syvyisessä rantavedessä lähellä pohjaa. Matalaa hiekkarantaa on runsaasti sekä Suomen että Norjan puolella. Suurin yksilö oli kolmisen senttiä pitkä ja painoi 0,33 grammaa.

Viileiden vesien elävä fossiili

Kilpikidusjalkaista voidaan pitää elävänä fossiilina, koska se on pysynyt muuttumattomana 250 miljoonaa vuotta. Suuren, soikean selkäkilpensä ja pitkän kaksihaaraisen perälisäkkeensä vuoksi äyriäinen muistuttaa sammakon nuijapäätä.

Sirkumpolaarinen kilpikidusjalkainen elää makeissa vesissä Norjassa, Ruotsissa, Suomessa, Islannissa, Grönlannissa, Huippuvuorilla, Venäjällä ja Kanadassa. Laji esiintyy subarktisella vyöhykkeellä puurajan yläpuolella 700–1 220 metriä korkeudessa ja arktisilla alueilla meren ja jäätiköiden välisissä vesistöissä alle sadan metrin korkeudessa merenpinnasta.

Toisin kuin monet muut äyriäiset, se pystyy elämään myös vesissä, joissa on kaloja. Linnuista lapintiira ja merisirri käyttävät sitä kesäaikana ravintonaan. Kilpikidusjalkainen tulee toimeen 4–7-asteisessa vedessä eli sukulaisiaan kylmemmässä.  
Antero Järvinen uumoilee, että Lepidurus arcticus on luultavasti kuulunut välivuosinakin Suomen eläimistöön, mutta sitä on yritetty pyydystää väärillä välineillä.

– Elävä rautu on paras tutkimusväline. Haaveilla ja pohjanoutimilla sitä on vaikea saada, Järvinen toteaa.

Pohjoisen tunturimaastossa retkeileviä ja kalastavia pyydetäänkin nyt katselemaan rantavesiä ja saaliskalojen vatsojen sisältöä sillä silmällä. Kaikki havainnot kilpikidusjalkaisista ovat tieteellisesti arvokkaita.

– Näitä äyriäisiä voi löytyä esimerkiksi Yliperän suurtuntureiden vesien yli 25-senttisten rautujen ja siikojen mahalaukuista. Otamme mielellämme vastaan havaintoja. Niistä tulisi käydä ilmi aika, paikka ja mahdolliset lisätiedot. Mukaan voi liittää näytteen tai valokuvan otuksesta, Antero Järvinen sanoo.

Havainnot voi toimittaa sähköpostilla Kilpisjärven biologiselle asemalle tai postittaa osoitteeseen Kilpisjärven biologinen asema, 99490 Kilpisjärvi.

Lisätietoja:
Antero Järvinen, puh. 040 503 4473