Kimmo Palosen puhe vappujuhlassa Tampereella

Hyvät ystävät, hyvät vapun juhlijat!

Minulle ei voisi osua mieluisampaa tehtävää kuin saada pitää puhe työväen vappujuhlassa täällä synnyin- ja kotikaupungissani Tampereella. Tämä tilaisuus on eittämättä pitkän ay-urani yksi kohokohdista – hienoa ja kiitos, että olette paikalla. Mutta nyt asiaan!

Hyvät ystävät,

palkansaajat ovat kolmen vuoden ajan saaneet tuta oikeistohallituksen voimakkaasti ideologisen hallitusohjelman heikennykset. Työelämän oikeuksia, sosiaaliturvaa ja ammattiyhdistysliikkeen toimintaedellytyksiä on leikattu ja rajoitettu monin tavoin. Kun pienituloisilta on leikattu, on suurituloisia palkittu avokätisillä veronkevennyksillä. Muistamme, että kun pääministeri kevensi omaa verotustaan lähes 5000 eurolla vuodessa, hyötyi rakentaja tai kaupan työntekijä tästä ”suuresta veroalesta” vain kymppejä – jos sitäkään.

Orpon–Purran hallitus on ottanut sikäli mallia peräti Atlantin valtameren toiselta puolelta, että poliittiset päätökset on erotettu tutkimustiedosta. Faktoilla ei ole väliä, kun ideologia jyllää. Esimerkkejä siitä, että hallitus on tehnyt hyvin haitallisia lakimuutoksia, vastoin parempaa tutkimustietoa ja asiantuntijalausuntoja, on lukuisia. Parhaillaan eduskunnassa käsittelyssä oleva hankintalaki on hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta. Lakia vastustavat käytännössä kaikki siitä lausuneet tahot – jopa valtiovarainministeriö – mutta silti laki ollaan ajamassa läpi. Kunnille eli meille veronmaksajille se tulee aiheuttamaan miljardien lisälaskun.

Miksi näin, kuuluu perusteltu kysymys? Siksi, että on olemassa yksi vaalilupaus, jonka kokoomus pitää. Se on puoluetta miljoonilla euroilla tukeneelle elinkeinoelämälle annettu vaalilupaus.

Hallituksen erityisen tuhokiiman kohteena on ollut suomalainen työelämä. Toteuttaessaan Suomen Yrittäjien ja Elinkeinoelämän keskusliiton tavoitteita työntekijöiden alistamisesta ja ammattiyhdistysliikkeen heikentämisestä, hallitus on tuhonnut Suomen työmarkkinoilla vuosikymmeniä vallinneen suhteellisen vakaan luottamuksen ilmapiirin.

EK:n uunituore toimitusjohtaja Minna Helle osoitti syvää ymmärtämättömyyttä – tai silkkaa härskiyttä – lausuessaan aloitushaastatteluissaan, että tänään on kuin eilen, ja työmarkkinoilla vallitsee sopu ja katse on käännettävä eteenpäin. Puhu vain itsesi puolesta, Minna. Ainakin syvässä taantumassa olevalla rakennusalalla ollaan kaukana menneiden vuosien luottamuksesta. Suurin syyllinen tähän on työnantajien tiukkaa tiukempi neuvottelukoordinaatio, joka uhkaa kuristaa viimeisetkin joustavuuden rippeet liittojen välisestä sopimisesta. Niin vain rakennusisännätkin edellisellä sopimuskierroksella tyytyivät ajamaan itselleen haitallisia tai vähintäänkin merkityksettömiä asioita, koska niin oli Etelärannassa sovittu ja verivaloin vannottu.

Irtisanomisten ja määräaikaisuuksien helpottaminen, paikallisen sopimisen laajentaminen villiin yrityskenttään, lakko-oikeuden rajaaminen, ammattiliittoja vastaan hyökkääminen. Hallituksen syntilista on pitkä. Ehkä kaikkein julmimpia päätöksiä olivat työttömyysturvan leikkaus – etenkin sen lapsikorotuksen poistaminen. Tyhmimmästä päästä taas oli ansioturvan suojaosan poistaminen, jonka merkitystä hallituspuolueiden edustajat eivät edes ymmärtäneet.

Hyvät ystävät,  

työehtojen kurjistamisen ja työntekijöiden oikeuksien polkemisen tie on nyt käyty loppuun, eikä hyvältä näytä. Luvattiin 100 000 uutta työpaikkaa, saatiin lähes 100 000 uutta työtöntä ja Suomi kärkeen Euroopan työttömyystilastoissa. Saatiin Suomeen 100 000 uutta köyhää ja kasvava lapsiperheköyhyys. Luvattiin kasvua, saatiin pitkittyvä lama ja Euroopan heikoimmin vetävä talous. Ja – ihan totta sekin – vaadittiin euron bensaa mutta saatiin reilun kahden euron bensa.

Pääministeri Orpon surkuttelema  Suomen talouden ”tuntematon jarru” löytyy peilistä, jos pääministeri viitsisi vilkaista. Hallitus on lisännyt köyhyyttä, leikannut ostovoimaa ja heikentänyt niin kansalaisten kuin yritysten luottamusta tulevaisuuteen. Eli painanut kaikin voimin jarrua. Katsokaa siis ministerit peiliin, niin näette sen tuntemattoman jarrun!

Hyvä vappujuhlan väki,  

Suomi menettää harmaan talouden takia 400–500 miljoonaa euroa vuodessa. Näille menetetyille veroeuroille olisi toden totta käyttöä. Poliittiset päätökset ongelmaan puuttumiseksi loistavat poissaolollaan. Aika ajoin törkeimpien harmaan talouden ja työperäisen hyväksikäytön tapausten tullessa julki, poliitikot kilvan paheksuvat tällaista toimintaa. Sormen heristämistä konkreettisempaa ei kuitenkaan näy tapahtuvan. Kysynkin miksi – kuka tästä hyötyy?

Ammattiliitot ovat esittäneet useita toimia tilanteen korjaamiseksi. Ketjuvastuu, siis tilaajan todellinen taloudellinen vastuu alihankkija- ja vuokratyövoiman palkkojen oikeellisuudesta, olisi tehokas keino. Esimerkiksi rakennusalan yritykset ovat itse valinneet järjestää tuotantonsa aliurakkaketjuihin ja vuokratyövoiman käyttöön. Yritykset voisivat aivan hyvin velvoittaa sopimuskumppaninsa todentamaan sen, että palkat maksetaan ja muut työsuhteesta johtuvat velvoitteet hoidetaan lain ja sopimusten mukaisesti.

Tahallinen alipalkan maksu tulisi kriminalisoida. Kun olemme esittäneet tätä palkkavarkautta sanktioitavaksi rikoslaissa, olemme saaneet käsittämättömiä perusteluja siitä, miksei se muka käy.

Lainsäädäntöä ei kuulemma voi tehdä, koska Suomessa ei ole lailla säädeltyä minimipalkkaa. Vastaan, että kyllä on. Meillä on kaksi EU-tasoista tuomiota siitä, että yleissitovan työehtosopimuksen palkka- ja työehtoja tuli noudattaa minimiehtoina ulkomaisten, lähetettyjen työntekijöiden työsuhteissa.

Esimerkiksi ETA-maa Norjassa työehtosopimuksen alittava palkka on säädetty rikokseksi. Myös tuomioita on pantu täytäntöön. Nykytilanteessa Suomessa viranomainen voi antaa toimenpideohjeita ja kehottaa toimimaan oikein. Yksityishenkilölle napsahtaa sakko joskus hyvinkin pienestä rikkeestä. Mutta jos yritys jättää tarkoituksella palkan maksamatta – ja vaarantaa työntekijän perheen toimeentulon – yritys saa vain tehottoman kehotuksen.

Lääkkeeksi hyväksikäytölle hallitus tarjosi lakia kiskonnasta työelämässä. Ongelma on se, että toleranssi hyväksikäytön ja alipalkan välissä on liian väljä. Todellisessa elämässä, hyväksikäytön uhriksi yleisimmin joutuvat ulkomaalaistaustaiset työntekijät eivät, alisteisesta asemastaan johtuen, uskalla eivätkä osaa viedä asioita eteenpäin. Nekin vähät jutut, jotka poliisille viedään, eivät yleensä johda syytteisiin asti.

Keinoja hyväksikäytön ja työehtorikkomusten minimoimiseksi kyllä löytyy – haluja ei niinkään. Hallituksen kikkailu kiskontalailla on silkkaa silmän lumetta.

Hyvät vapun juhlijat!

Rakentaminen on pitkässä ja vakavassa taantumassa.

Kuinka sitten maan hallitus on vastannut ahdinkoon toimialalla, joka vaikuttaa koko maan talouskasvun edellytyksiin? Tukemisen sijasta, hallitus heikensi kasvun mahdollisuutta entisestään leikatessaan tämän vuoden korkotuettua asuntotuotantoa tuhansilla asunnoilla. Kyse ei ole rahasta vaan ideologiasta. Pienituloiset vuokra-asujat halutaan siirtää kohtuuhintaisista tuetuista vuokra-asunnoista yksityisille vuokramarkkinoille asuntosijoittajien pelinappuloiksi. Tästä asuntopoliittisesta katastrofista kovin hinta koituu tietenkin pienituloisille perheille.

Rakentamisen lama ja vuokra-asuntotuotannon tyrehtyminen eivät kurjista vain rakentajien elämää. Ne ovat myös uhka Suomen taloudelle kokonaisuudessaan. Hallituksen kehysriihessä tekemä päätös korjausrakentamisen tukemisesta on tyhjää parempi, mutta totaalisen riittämätön vastaus koko maata kurjistavaan rakennusalan lamaan.

Hyvät ystävät,                                                                                                                                 

väistämättä rakentaminenkin lähtee aikanaan nousuun – vaikka ei nykyisen hallituksen kaudella eikä sen ansiosta. Kun nousu sitten alkaa, on meillä käsissämme todellinen osaajapula ammattitaitoisista rakentajista.  Taantuman aikana valmistuneet nuoret eivät ole löytäneet edes harjoittelupaikkoja, pidempiaikaisesta työstä puhumattakaan. Heidän kasvunsa kokeneiksi ammattilaisiksi on viivästynyt vuosilla.

Nuoret tarvitsevat ja ansaitsevat kannustusta ja ennen kaikkea toivoa. Sitä heille on parhaiten tarjolla varsin yksinkertaisin konstein: panostamalla koulutukseen – ja haluan näin putkimiehenä sanoa, että aivan erityisesti toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Ammattikoulutus on retuperällä ja kärsii sekä resurssipulasta että 2010-luvulla tehdyistä surkeista koulutuspoliittisista päätöksistä.

Nuoret ansaitsevat reilun työelämän, jossa myös työntekijän ääni kuuluu ja vaikuttaa. He tarvitsevat nykyistä paremman sosiaaliturvan – tarkoitan sekä opintotukijärjestelmää että ennen muuta työttömyysturvaa, jota nuori tarvitsee työuransa alkuvuosien harsoisessa todellisuudessa.

Hyvät toverit,

vuoden päästä Suomi käy vaaleihin. Meidän on silloin yhdessä pidettävä huolta siitä, että valta Suomessa vaihtuu palkansaajien, pienituloisten ja heikoimmassa asemassa olevien kannalta parempiin käsiin. Silloin on aika äänestää muutos!

Kiitos!