SDP:n Matias Mäkynen: Investointivetoisella ilmastopolitiikalla työtä, toimeentuloa ja halvemmat hinnat

Aurinkoista vappua porilaiset, Suomi ei nouse leikkaamalla. Suomi nousee investoimalla.

Porin tori on tuttu jokakesäinen paikka SuomiAreenan keskusteluille, mutta täällä on istuttu myös vaimoni edesmenneen mummon kanssa. Pohjanmaalaiselle satakuntalainen suorapuheisuus ja raaka rehellisyys on rentouttavaa. Minusta Porisuhdeneuvonnan tai Pieruperseen kaltainen itseironia osoittaa porilaisten poikkeuksellista itsetuntoa ja on yllättävää sukua pohjalaiselle välillä uhmakkaallekin itsevarmuudelle.

Pori on myös vaasalaiselle tutun oloinen, kaupungit ovat samalta aikakaudelta Ruotsin kuningassuvun veljesten perustamia kauppa- ja teollisuuskaupunkeja. Teollinen historia ja kauppa kannattelee kaupunkeja tänäkin päivänä. Vaikka tilanne on vaikea kaikkialla Suomessa, täällä länsirannikon satamakaupungeissa isku on ollut pienempi ja taloudessa on myös positiivisia valonpilkahduksia investointien etenemisestä ja uusista työpaikoista.

— — — 

Niin, arvoisat porilaiset, Suomea vaivaa pitkittynyt heikko taloustilanne. Suomalaisten luottamus tulevaisuuteen on heikentynyt useiden kyselyiden mukaan ja luottamus taloustilanteen kääntymiseen on heikkoa. Se ei ole ihme, niin talouskasvu kuin työttömyys ovat olleet EU:n heikoimpien joukossa viime vuosina. Erityisen huolissani olen pitkäaikaistyöttömien tilanteesta. Maaliskuussa pitkäaikaistyöttömiä oli vain 3000 vähemmän kuin 1990-luvun laman huippuluvuissa. 

Ikävä kyllä Suomi on tällä hetkellä muusta Euroopasta poikkeava. Kansainväliset kriisit ovat niin tällä kuin viime vaalikaudella vaikuttaneet yhä lailla Suomeen kuin koko Eurooppaan. Marinin hallituskaudella saksalaislehti der Spiegel arvioi Suomen onnistuneen terveyden ja talouden mittareilla parhaiten maailmassa koronakriisin hoidossa. Suomi ylitti Marinin hallituksen aikaan talousennusteet kasvussa ja työllisyydessä sekä alitti velkaantumisennusteet vuosi toisensa perään. Suomen talous kehittyi noina kriisivuosina muun Euroopan tahdissa tai niitä paremmin ja saavutimme ennätystyöllisyyden.

Myös Orpon hallitus on joutunut toimimaan vaikeissa oloissa. Syitä epävarmuudelle voi luetella Putinista Trumpiin. Mistään näistä kansainvälisistä kriiseistä Suomi ei kuitenkaan kärsi sen enempää kuin muutkaan maat. Silti olemme romahtaneet nimenomaan suhteessa verrokkeihimme.

Ikävä kyllä emme voi syyttää tästä kuin itseämme. Suomi on omilla valinnoillaan lisännyt työttömyyttä, heikentänyt verotulokertymää ja syventänyt talouden ahdinkoa. Kuten Uuden talousajattelun keskus on osoittanut, taantumassa tehdyt leikkaukset jopa lisäävät velkaantumista, koska työttömyys syvenee ja pitkittyy. Erityisesti pitkäaikaistyöttömyys tulee kalliiksi. Eduskunnassa sovittu velkajarru sisältää riskin, että talouspolitiikka toimii näin jatkossakin.

Vakavinta tämän vaalikauden politiikassa on se, mitä se tekee suomalaisten tulevaisuususkolle. Työttömyyden syventymisen lisäksi heikennykset työttömyysturvaan ja työehtoihin lisäävät epävarmuutta ihmisten elämässä. Kun ympärillä näkee ihmisten menettävän työnsä ja kuulee pienituloisuuden lisääntymisestä, on täysin ymmärrettävä reaktio säästää, jos pystyy. Työelämän epävarmuus on myös yleisin syy lasten hankinnan lykkäämiselle. Kun ihmiset eivät uskalla suunnitella tulevaisuutta, koko maa pysähtyy.

Suomalaiset selvästi odottavat, että Suomen suunta muutetaan. Tällä viikolla julkaistun kyselyn mukaan jo kokoomuksenkin kannattajista kaksi kolmasosaa uskoo Suomen menevän väärään suuntaan. Koko kansasta vain 14 prosenttia kertoi oikeistolaisen elinkeinoelämän valtuuskunnan kyselyssä, että uskoo asioiden menevän Suomessa nyt oikeaan suuntaan.

— — — 

Kyllä suunnan muuttaminen Suomessa on mahdollista. Satakunta tarjoaa Suomelle vahvan esimerkin tulevaisuuden suunnasta. Riittää, kun katsomme, mitä kaikkea täällä on jo käynnissä. 

Harjavallassa, 25 minuutin matkan päässä tältä torilta, käynnistyi viime vuonna Suomen ensimmäinen teollisen mittakaavan vihreän vedyn tuotantolaitos. Valtionyhtiö Gasgridin suunnitelmissa 1 500 kilometrin vetyputki kulkee Pohjanmaalta Merikarvian ja Porin kautta Harjavaltaan ja Raumalle. 

Satakunta näyttää myös, miten energian tuotanto uudistuu. Tahkoluodon merituulipuisto on maan ensimmäinen, mutta ei viimeinen. Aurinkovoiman rakentaminen laajenee ja ydinvoima tuottaa varmaa perusvoimaa. Satakunnassa on jo nyt laaja teollinen ekosysteemi, joka voi hyödyntää puhdasta energiaa ja vetää uusia investointeja.

Tällä on suora yhteys jokaisen arjen kustannuksiin. Kun uusiutuvan energian tuotanto kasvaa ja kotimaiset energianlähteet kuten Harjavallan vihreä vety korvaavat tuontifossiileja, energian hinta ei enää riipu siitä, mitä Venäjällä tai Lähi-idässä tapahtuu. Suomi voi olla energiaomavaraisempi. Se tarkoittaa vakaampaa ja halvempaa energiaa kotitalouksille ja yrityksille. Se tarkoittaa uusia työpaikkoja, mutta myös sitä, että sähkölasku ei enää heilu maailman kriisien mukana.

Vetytalous ja uusiutuva energia ovat tärkeä osa ilmastopolitiikkaa ja päästövähennyksiä, mutta ne myös turvaavat suomalaisten ostovoimaa ja suojaavat meitä diktaattoreiden seikkailuilta maailmalla. 

Satakunnan mahdollisuuksista näkee konkreettisesti, miten Suomi voi siirtyä nopeastikin voimakkaaseen investointien, kasvun ja työllisyyden uralle. Tämä muutos voi toteutua tai se voi jäädä puolitiehen. Ero syntyy poliittisista valinnoista.

Ikävä kyllä tällä vaalikaudella tätä kehitystä on jarrutettu. Ilmastotoimia jarruttaessaan Orpon hallitus on paitsi kasvattanut ilmastopäästöjä, myös heikentänyt näkymää investoinneilta ja ajanut alas uuden teknologian käyttöönottoa. Leikkauspolitiikka tekee Suomesta köyhemmän. Investoinnit tekevät Suomesta vahvemman.

Esimerkiksi vetyputki on sähköverkon kaltaista perusinfraa. Mikään yksityinen yritys ei rakenna sitä yksin, koska hyöty jakautuu kaikille, ihan kuten tieverkko tai sähköverkko aikoinaan. Juuri siksi valtion omistama Gasgrid tekee tätä. Ja juuri siksi putken edistäminen on poliittinen valinta, ei markkinoiden asia. Ilman siirtoinfraa ei synny laajasti vetyä tuottavaa ja hyödyntävää teollisuutta. Kyseessä on yksinkertainen muna-kana-asetelma, ja julkinen investointi voi ratkaista sen. Valtio voi osoittaa politiikalla ja investoinneillaan suuntaa, johon yksityiset yritykset voivat luottaa ja tehdä omat, moninkertaisesti suuremmat investointinsa.

Kun vetyputki on olemassa, siihen voi kytkeä vihreää vetyä käyttävää teollisuutta. Kun otamme piipunpäistä talteen teollisuuden hiilidioksidia, voimme jalostaa esimerkiksi lannoitteita, polttoaineita ja teollisuuden kemikaaleja. Kyse on teollisuuden kilpailukyvystä ja tulevaisuudesta, mutta myös Suomen turvallisuudesta ja omavaraisuudesta. Se tarkoittaa myös uusia työpaikkoja, jotka ovat pysyviä ja hyvin palkattuja. Se tarkoittaa tutkimus- ja kehitystoimintaa, jota SAMKin ja Porin yliopistokeskuksen pitää olla mukana tekemässä.

Mutta tämä edellyttää kolmea asiaa joissa nykyinen hallitus on epäonnistunut.

Ensimmäinen vaatimus on vahva ilmastopolitiikka. Esimerkkinä toimii liikenteen sekoitevelvoite. Se tarkoittaa, että liikenteen polttoaineisiin on sekoitettava kasvava osuus uusiutuvia ja erityisesti sähkö- ja vetypohjaisia aineita. Se luo kysynnän, joka tekee vihreän vedyn ja synteettisten polttoaineiden tuotannosta kannattavaa. Orpon hallitus on heikentänyt tätä velvoitetta. Se on suoraan vienyt pohjan investointipäätöksiltä. Toisaalta tuulivoiman lisäsääntelyllä hallitus on hidastanut energiatuotannon investointeja. Nämä ovat konkreettisia syitä siihen miksi vetytalouden investoinnit ovat hidastuneet.

Toinen vaatimus on vahva koulutus ja T&K-rahoitus. Uusi teollisuus ei synny ilman osaavaa työvoimaa ja tutkimusta. Hankkeiden kehittäminen vaatii panostuksia yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin, ikävä kyllä leikkaukset ovat koskeneet myös näitä.

Kolmas vaatimus on reilu siirtymä. Esimerkiksi vetyputki ja uudet sähkönsiirtoverkon linjat kulkevat satakuntalaismaanomistajien pelloilla. Vihreä siirtymä ei saa tarkoittaa sitä, että kustannukset kaatuvat maanomistajille ja hyödyt menevät suurille energiayhtiöille. Tarvitaan reilut korvaukset, aito kuuleminen ja poliittinen vastuu siitä, että siirtymä on sosiaalisesti oikeudenmukainen. Toinen puoli reilua siirtymää on työntekijöiden osaamisesta ja turvasta huolehtiminen.

Esimerkiksi tällaista on investointivetoinen talouspolitiikka käytännössä. Ei leikkauksia taantumassa. Ei toivoa että markkinat yksin hoitavat. Vaan selkeä poliittinen valinta: me teemme ne investoinnit, jotka mahdollistavat yksityisen teollisuuden kasvun ja uudet työpaikat.

Tällainen suunnanmuutos hyödyttäisi ensimmäisenä Suomessa Satakuntaa, mutta vahvasta investointivetoisesta teollisuuspolitiikasta hyötyisi koko Suomi. Suomen eri puolilta löytyy vahvoja teollisia keskittymiä, jotka voivat kehittyä, kun alamme tehdä vahvemmin yhteistyötä ja lopetamme käsien päällä istumisen. 

— — — 

Investointivetoinen politiikka ei tietenkään koske vain teollisuutta. Se koskee myös ihmisiä:  heidän koulutustaan, terveydenhoitoaan ja sosiaaliturvaa, joka antaa rohkeuden ottaa riskejä ja tarttua uusiin mahdollisuuksiin. Hyvinvointivaltiossa on kyse investointivetoisesta talouspolitiikasta. 

Kun Suomella on hallitus, joka uskaltaa näyttää suuntaa ja investoida, myös kansalaisten luottamus tulevaisuuteen voi vahvistua. Se edellyttää lisäksi ihmisten arjessaan kokeman turvan vahvistamista. 

Työelämässä on käännettävä suunta hallituksen epävarmuutta lisäävästä linjasta kohti turvaa. Elinkeinoelämän Jyri Häkämies jatkoi tällä viikolla Helsingin Sanomissa linjallaan, että suomalaisten tekemää työaikaa on lisättävä ja vapaa-aikaa vähennettävä. Tämä ehdotus kertoo kaiken Suomen ongelmista. Työtuntien määrän sijaan on keskityttävä siihen, mitä jokaisena tuntina saadaan aikaan. Siis tuottavuuteen ja jalostusarvoon. Työtunnin aikana saatu tuotos paranee investointien, tutkimuksen ja koulutuksen avulla. Se vaatii myös yrityksiltä investointeja.

Myös hyvinvointi ja terveys vaativat investointeja, joita tekemällä voidaan säästää tulevaisuuden kustannuksista. Suomalaisten luottamus sosiaali- ja terveyspalveluihin on palautettava lopettamalla leikkiminen tehottomien yksityisen hoidon Kela-korvausten kanssa. Hyvinvointialueille on annettava työrauha ja mahdollisuudet ottaa kaikki irti uudesta teknologiasta. 

Hyvinvointialueiden rahoitusta leikataan tällä vaalikaudella jopa miljardilla eurolla ja hoitoopääsy vaikeutuu kasvavien jonojen ja maksujen takia. Meidän pitäisi toimia päinvastoin, varmistaa nopea hoitoonpääsy ja ihmisten mahdollisuus hakeutua hoitoon, ennen kuin vaivat ehtivät pahentua. Kaikista fiksuinta olisi huolehtia ihmisten terveydestä ennaltaehkäisemällä sairauksia, mikä usein sekin vaatii ensin investoinnin, joka sitten voi tuoda säästöjä parempana terveytenä.

Myös riittävä ja toimiva sosiaaliturva on investointi turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Tällä vaalikaudella leikkauksilla ajetaan köyhyyteen yli 31 000 lasta. Se jos mikä tulee kalliiksi. Köyhyys lisää monenlaisia riskejä lasten elämässä ja vaikeuttaa keskittymistä esimerkiksi koulunkäyntiin. Meidän on huolehdittava siitä, että sosiaaliturvamme tukee ihmisiä elämän vaikeina hetkinä ja auttaa eteenpäin. Ei vain passiivista kitkuttamista, vaan aktiivista tukea kohti koulutusta ja työllistymistä.

— — —

Hyvät porilaiset!

Meidän on taas uskallettava ottaa riskejä ja investoitava hyvinvointivaltioon. Suomi oli köyhä maa, kun se päätti, että jokaisen on saatava maksuton peruskoulutus tai kun kansanterveyslaki säädettiin. Tuollaisten rohkeiden päätösten ansiosta Suomesta tuli menestynyt pohjoismaa. 

Vaikka Suomessa juuri nyt talous on tarpeettoman heikko, suunta voidaan muuttaa. Ei ole mitään syytä, miksi emme voisi olla jatkossakin menestyvä maa, jossa ihmisten on hyvä elää. Se vaatii rohkeutta ja päättäväisyyttä, ehkä vähän porilaista itseironiaakin, mutta ei mitään mahdotonta. 

Suomi ei ole valmis.
Suomi ei ole heikko.
Suomen on tehtävä valinta.
Valitaan investoinnit. Valitaan työ. Valitaan tulevaisuus.

Hauskaa vappua kaikille!