Talentia: Lastensuojelulain uudistus rakentuu heikolle pohjalle - ennaltaehkäisyä luvataan ilman rahoitusta

Ristiriitaiset linjaukset lastensuojelun lakimuutoksessa 

Uudistuksessa painotetaan ennaltaehkäisyä. Tavoitteena on esimerkiksi nostaa huostaanottokynnystä. Samalla avohuollon palvelujen järjestämisvelvollisuutta ei kuitenkaan ole säädöstasolla riittävästi vahvistettu, vaikka juuri näistä palveluista on apua ennen kuin ongelmat ehtivät kärjistyä ja joudutaan huostaanottotilanteeseen. 

Uudistuksessa sosiaalihuollon oletetaan kykenevän tuottamaan nykyistä laajemmin lastensuojelun avohuollon palveluja. Uusi lapsiperhepalvelu yhdistäisi perhetyön, kasvatus- ja perheneuvonnan, tehostetun perhetyön sekä kotiin vietävän perhekuntoutuksen. Ehdotettu lainsäädäntö ei kuitenkaan tue suunnitelmia.  

– Sosiaalihuollolta odotetaan nyt sellaista valmiutta, jota ei tällä hetkellä ole – varsinkaan tilanteessa, jossa samaan aikaan vähennetään hyvinvointialueiden sosiaalipalveluiden rahoitusta 100 miljoonalla eurolla, sanoo Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio. 

Uudessa lapsiperheiden palvelussa on kyse isosta rakenteellisesta muutoksesta, joka vaatii vuosien kehittämistyön. Hyvinvointialueet etenevät väistämättä eri tahtiin, jolloin palvelujen yhdenvertaisuus ei toteudu koko maassa samaan aikaan. 

Asiakasmäärät ja joustot vaarantavat lapsen edun 

Uudistuksessa noin 9 600 lasta siirtyisi lastensuojelusta sosiaalihuollon asiakkaiksi, missä palvelut ovat yleisluonteisimmin säädeltyjä ja alttiimpia määrärahojen leikkauksille. Näiden lasten oikeus saada tukea siis heikkenisi.  

Samalla ehdotetut asiakasmäärät – 47 lasta sosiaalihuoltolain mukaisissa asiakkuuksissa ja 30 lasta lastensuojelussa työntekijää kohden – ovat työmäärän hallinnan kannalta tärkeitä, mutta niihin liittyy merkittäviä riskejä.  

Lastensuojeluun jäisivät kaikista vaativimmat asiakkuudet, jolloin 30 lapsen mitoitus olisi liian korkea ja lisäisi työn kuormittavuutta. Samalla sosiaalihuollon kuormitus kasvaisi, kun tuhansia lapsia siirtyisi sen asiakkaiksi. 

Lisäksi jälkihuollon nuorten asiakkuus siirtyisi sosiaalihuoltoon. Sosiaalihuollon 47 asiakkaan mitoitus koskisi kuitenkin vain erityisen tuen tarpeessa olevia, mikä kasvattaa riskiä siitä, että jälkihuollon nuorten palvelujen laatu heikkenee ja ammattilaisten käytettävissä oleva aika nuoren tukemiseen vähenee.  

Ongelmallista on lisäksi mahdollisuus ylittää asiakasmäärät tilapäisesti, “kun se on välttämätöntä lapsen edun turvaamiseksi ”. 

– Tilapäinen ylittäminen jää tulkinnanvaraiseksi ja suhteelliseksi, ja vaarana on, että lapsen etu voi jäädä mitoitusjouston varjoon, Karsio korostaa. 

Huolta herättää myös lastensuojeluyksiköiden henkilöstömitoitus. Lastensuojeluyksiköissä kolmivuorotyön pyörittäminen 6,5 henkilöstömitoituksella tilanteessa, jossa yksikössä on alle seitsemän lasta, ei ole lapsen edun näkökulmasta riittävä. 

– Lasten tarpeet eivät vähene yksikön koon pienentyessä. Liian niukka lastensuojeluyksiköiden henkilöstömitoitus heikentää turvallisuutta ja vaarantaa laadukkaan työn, Karsio painottaa. 

Rahoituksen puute on uudistuksen suurin ongelma 

Lakiehdotusten keskeisin ongelma on rahoituksen puute. Muissa Pohjoismaissa vastaavat uudistukset on sidottu lisärahoitukseen, mutta Suomessa tavoitteisiin liitetään säästöt. 

– Ilman riittäviä resursseja uudistukset jäävät väistämättä vajaiksi, Karsio toteaa. 

Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi lapsen erityisestä suojelusta ja siihen liittyviksi laeiksi on parhaillaan lausunnolla ja Talentia antaa siitä oman lausuntonsa 8.6.2026 mennessä.