Vuoden 2026 Lotaksi nimetty Eila Hukkanen on Suomen vanhin ihminen ja vain kolme viikkoa itsenäistä Suomea nuorempi

Tiedote on julkaisuvapaa Lotanpäivänä 12.5.2026 klo 7.00 

 Lotta Svärd Säätiön Vuoden Lotaksi nimeämä Eila Hukkanen (108 v.) toimi sotien aikana muonitus- ja lääkintälottana ja rauhan aikana kirjurina sekä puolustusvoimien salaisessa tehtävässä.  

– Eila Hukkanen valittiin Vuoden Lotaksi hänen erittäin ansioituneesta työstään lottana sotien aikana rintamalla, että rauhan aikana kotirintamalla, kertoo Lotta Svärd Säätiön toiminnanjohtaja Anne Nurminen.  

Eila Hukkanen on malliesimerkki siitä, kuinka vakavasti ja sitoutuneesti lottina toimineet suomalaiset naiset suhtautuivat lottatyöhön ja vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. 

– Kun kysyin Eilalta mitä lotille tärkeät uskonto, koti ja isänmaa hänelle merkitsevät, hän vastasi niiden merkitsevän ”aivan kaikkea”. Lottalupaus merkitsi hänelle sitoumusta tehdä kaikkensa isänmaamme, itsenäisyytemme ja kotiemme eteen, kertoo Nurminen.  

Lotta Svärd -järjestö edisti suomalaisen naisen asemaa ja tasa-arvoista yhteiskuntaa 

Lotat tekivät töitä myös sen eteen, että suomalaisille naisille on tänä päivänä mahdollista samat asiat kuin miehillekin. Nykyajan naiset voivat olla perheenäitejä, mutta samalla työskennellä kodin ulkopuolella ja hakeutua vaikkapa sotilaan, presidentin tai papin ammattiin.

Lotta Svärd -järjestö tarjosi aikanaan koulutuksen monipuolisiin tehtäviin 240 000 naiselle. Se antoi naisille myös johtajakoulutusta, mikä oli harvinaista 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. 

 – Meidän kunniatehtävämme Lotta Svärd Säätiössä on varmistaa, että lottien saavutukset tunnetaan ja säilytetään myös tulevaisuudessa, sanoo Nurminen. Saamme olla kiitollisia kaikille lotille heidän tekemästään työstä. 

*** 

Eila Hukkanen (os. Mustonen) syntyi 28.12.1917 Viipurissa. Hän on Johan ”Jussi” Erik ja Olga Mustosen (os. Bogdanoff) nelilapsisen perheen toiseksi vanhin. Hukkanen liittyi Lotta Svärd -järjestöön Talvisodan sytyttyä vuonna 1939 Ensossa (nyk. Venäjän Svetogorsk). Sodan aikana hän työskenteli muonituslottana Ensossa ja Tainionkoskella. Välirauhan aikana kesällä 1940 hän toimi kirjurina I/KTR2:ssa Tapavainolassa ja Sinkkolassa.  
 
Välirauhan aikana Hukkanen muutti Helsinkiin, missä hän työskenteli ensin Valtion tapaturmatoimistossa, sitten Helsingin revisiotoimistossa revisioapulaisena. Vuonna 1941 hän työskenteli lisäksi joka toinen ilta Kotijoukkojen esikunnassa ohjeistaen koodikielellä venäläisten sotavankien kuljetuksia vankileireille. Koodien taakse kätkeytyivät tiedot kuljetettavista sekä lähtöpaikoista ja määränpäistä.    

Jatkosodan aikana kesällä 1944 Eila Hukkanen työskenteli lääkintälottana Nastolassa sotasairaalassa. Myöhemmin sodan loppuvaiheessa hänellä oli vielä parin kuukauden pesti Mäntässä, missä sotasairaala oli tehty yhteiskouluun.  
 
Hukkanen avioitui Helsingissä viipurilaisen Reino Hukkasen kanssa vuonna 1945, jolloin hän jätti ansiotyön ja ryhtyi päätoimiseksi perheenemännäksi. Pariskunta sai neljä lasta: Kaija ja Heikki syntyivät Helsingissä, Helena ja Irja Kotkassa. Kouvolaan perhe muutti vuonna 1955. Eila Hukkanen jäi jo 49-vuotiaana leskeksi ja neljän lapsen yksinhuoltajaksi. Hän palasi työelämään Kymen lääninhallituksen apulaiskirjanpitäjän tehtävään, mistä hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1981.  

108-vuotias Eila Hukkanen asuu edelleen Kouvolassa omassa rivitaloasunnossaan nuorimman tyttärensä ja kotihoidon avustamana.  

***  

 Lotta Svärd Säätiö on vuodesta 2007 alkaen nimennyt Vuoden Lotan. Vuoden Lotaksi voidaan valita lottatyössä ansioitunut henkilö tai lottahengessä uutterasti toisten hyväksi toiminut suomalainen nainen. Nimitys voidaan myöntää myös yhteisölle, joka täyttää edellä luetellut kriteerit. 

Nimitys julkistetaan vuosittain Lotan päivänä 12.5. järjestettävässä juhlatilaisuudessa. Vuoden Lotta palkitaan arkkitehti Marja Hämäläisen suunnittelemalla numeroidulla Lottakorulla sekä kunniakirjalla.