Pohjoismaiden metsäpolitiikat loitontumassa toisistaan

Ruotsi vahvistaa metsäsektorin talousmerkitystä

Ruotsin metsäpolitiikan arviointiryhmä puolustaa kansallista liikkumavaraa EU:ssa ja käyttää täysimääräisesti unionin sääntelyn tarjoamia joustoja. Tavoitteena on myös vahvistaa metsätalouden asemaa suhteessa ympäristöohjaukseen ja korostaa entistä avoimemmin metsäteollisuuden talousmerkitystä ja kilpailukykyä.

Professori Göran Örlanderin vetämän arviointiryhmän Ruotsin hallitukselle laatiman raportin mukaan EU:n luonnon ennallistamisasetus, biodiversiteettitavoitteet ja ilmastopolitiikka ovat lisänneet jäsenmaiden huolta kansallisen päätösvallan kaventumisesta.

Suomen Metsätieteellisen Seuran Metsänhoitoklubin puheenjohtaja Heli Viiri kommentoi Suomen ja Ruotsin metsäpolitiikan eroja uuden raportin pohjalta: – Kun Suomessa keskustelu painottuu edelleen vahvasti ilmastopolitiikkaan, hiilinieluihin ja luonnon monimuotoisuuteen, Ruotsissa selvästi halutaan vahvistaa metsäsektorin talousmerkitystä. Metsien kasvun lisääminen, sääntelyn keventäminen ja omistajaoikeuksien vahvistaminen muodostavat uudistuksen ytimen.

–Kun Suomessa metsäkeskustelu on viime vuosina keskittynyt voimakkaasti hiilinieluihin ja hiilivarastoihin, Ruotsissa näkökulma on laajempi. Metsät nähdään keskeisenä osana ilmastonmuutoksen ratkaisua erityisesti substituutiovaikutusten kautta, kun puupohjaisilla tuotteilla korvataan fossiilisia materiaaleja ja energialähteitä. Tämä ajattelutapa heijastuu esimerkiksi puurakentamisen voimakkaampana edistämisenä.

Ruotsin metsäkeskustelu ei ole lukkiutunut hiilinieluihin

UPM:n metsänhoidon kehityspäällikkönä toimiva Viiri arvioi, että Pohjoismaiden metsäpolitiikat voivat tulevina vuosina eriytyä nykyistä enemmän. – Ruotsi ei ole sitonut vuoden 2045 ilmastotavoitteitaan metsänieluihin samalla tavalla kuin Suomi. Metsäkeskustelu ei ole “lukkiutunut” hiilinieluihin, vaan tarkastelu ulottuu koko arvoketjuun.

–Siksi Ruotsin metsäpolitiikan painotusten muutos ei ole vain kansallinen kysymys, vaan myös viesti siitä, millaisena pohjoismainen metsätalous haluaa asemansa Euroopassa tulevaisuudessa nähdä.

Viirin mukaan Ruotsin uudistuksen ytimessä on aktiivinen metsätalous, jossa korostetaan metsien kasvun lisäämistä ja metsänomistajien vapautta päätöksentekoon. – Metsä nähdään ennen kaikkea strategisena resurssina, jonka käyttöä halutaan tehostaa. Yhden prosentin muutos hakkuumäärissä vastaa jopa kymmenien miljardien eurojen vaikutusta kansantalouteen. Lisäksi metsien kasvun lisäämisen arvioidaan voivan synnyttää kymmeniä tuhansia työpaikkoja.

Ilmastolaskennassa huomioitava puutuotteiden kompensaatiovaikutus

Ilmastopolitiikassa Ruotsi pyrkii laajentamaan metsien vaikutusten tarkastelua. Kun eurooppalainen metsäkeskustelu on painottunut vahvasti ilmastopolitiikkaan. Ruotsin selvityksessä korostetaan myös puun käytön kompensaatiovaikutuksia.

–Ajatuksena on, että puutuotteet voivat korvata fossiilisia materiaaleja ja energialähteitä, jolloin metsien ilmastohyötyjä ei pitäisi arvioida pelkästään hiilinielujen perusteella. Selvityksessä ehdotetaan uutta mittausmenetelmää, joka huomioisi fossiilisten päästöjen korvausvaikutukset, koko arvoketjun päästöt, metsien kasvun ja hiilinielut kokonaisuutena.

EU-politiikassa Ruotsi on onnistunut Viirin mukaan luomaan Suomea yhtenäisemmän linjan. – Poliittiset toimijat jakavat yhteisen näkemyksen metsien merkityksestä kansantaloudelle, ja viesti Brysseliin on johdonmukainen.

–Suomessa tilanne on hajanaisempi. Eri toimijat viestivät eri suuntiin, mikä heikentää vaikuttavuutta. Tämä on yksi keskeinen syy siihen, miksi Ruotsi on onnistunut paremmin puolustamaan metsäsektorinsa etuja EU:ssa, muistuttaa Viiri.

Metsänomistajien oikeusturvaa vahvistettava ja valitusoikeuksia rajattava

Raportti pyrkii sääntelyn purkamiseen. Jatkossa tieto metsänkäyttöilmoituksista ei enää siirtyisi automaattisesti ympäristöviranomaisille, vaan ensisijaisesti metsähallinnolle. Lisäksi ympäristönsuojelun tulkintaa rajattaisiin EU:n sitoviin velvoitteisiin. Hallituksen tavoitteena on vähentää tilanteita, joissa ympäristöperusteet estävät tai viivästyttävät metsätalouden toimenpiteitä.

Samalla metsänomistajien velvollisuutta selvittää hakkuukohteiden luontoarvoja aiotaan rajoittaa. Selvitysten kustannuksille esitetään ylärajaa, ja suojeltuja lajeja koskevien tietojen salassapitoa halutaan vähentää. Raportin mukaan metsänomistajien oikeusturvaa on vahvistettava ja päätöksenteon oltava nykyistä ennakoitavampaa.

Yksi raportin kiistanalaisimmista osista liittyy ympäristöjärjestöjen valitusoikeuteen. Raportti esittää muutoksia, joilla pyritään nopeuttamaan metsätalouden toimenpiteitä ja estämään pitkiksi venyvät oikeusprosessit.

Nykyisin ympäristöjärjestöt voivat valittaa metsähallinnon päätöksistä useissa oikeusasteissa. Hallituksen mukaan järjestelmä on johtanut tilanteisiin, joissa samojen hakkuiden käsittely kestää vuosia ja aiheuttaa epävarmuutta metsänomistajille sekä metsäteollisuudelle.

Muutoksen perusteluissa korostuu ajatus siitä, että valitusjärjestelmä ei saa muodostua keinoksi estää tai pitkittää metsätalouden normaalia toimintaa. Kritiikkiä on kuitenkin tullut runsaasti ympäristöjärjestöiltä, vihreiltä ja saamelaisjärjestöiltä, joiden mukaan uudistus heikentää luonnonsuojelua ja kansalaisten oikeusturvaa.

Metsien kasvun lisääminen keskiössä

Ruotsin uudistuksessa korostuu poikkeuksellisen voimakkaasti metsien kasvun lisääminen monin eri toimenpitein kuten tiukemmilla uudistamisvaatimuksilla, paremmalla taimikon seurannalla, uusien taimityyppien käyttöönotolla, sallivammalla lannoituspolitiikalla, tuhkalannoituksen lisäämisellä, metsätuhojen torjunnan vahvistamisella, tieverkon kehittämisellä ja vierasperäisten puulajien hallitulla käytöllä.

–Erityisen kiinnostavaa on suhtautuminen vieraslajeihin. Ruotsissa katsotaan, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen voi edellyttää nykyistä joustavampaa puulajipolitiikkaa. Vierasperäisten puulajien käyttöä halutaan helpottaa tietyin ehdoin, kommentoi Viiri.

Viirin mukaan mielenkiintoinen ristiriita maiden välillä liittyy neuvontaan. – Suomessa on perinteisesti ollut vahvat metsänhoidon neuvontaorganisaatiot, mutta niiden resursseja on viime vuosina leikattu. Ruotsissa tilanne on päinvastainen, kun metsänomistajiin kohdistuvaa neuvontaa halutaan vahvistaa ja rakentaa systemaattisemmaksi.

–Samaan aikaan molemmissa maissa ollaan huolissaan metsänhoidon tutkimuksen resursseista. Ilmastonmuutos, lisääntyvät tuhot ja uudet kasvatusmenetelmät edellyttäisivät pitkäjänteistä tutkimusta, mutta panostukset ovat molemmissa maissa jääneet jälkeen käytännön tarpeista, muistuttaa Viiri.

Ruotsin raportti esittää metsänhoidon 10-vuotista tutkimusohjelmaa ja samanaikaisesti tutkimusrahoittaja Formas aloittaa laajan bioekonomian tohtoriohjelman, missä metsäpohjaisilla elinkeinoilla ja biopohjaisilla materiaaleilla on tärkeä sija.

Markku Laukkanen, markku.laukkanen@audiomedia.fi