Asiantuntijoita kuormittavat digitaalisen vuorovaikutuksen suuri määrä ja heikko laatu – työhyvinvointia edistävät selkeät käytännöt

Digivälitteinen vuorovaikutus on nykyään arkipäivää sekä työpaikalla että etätöissä. Väitöskirjatutkija Laura Bordi selvitti väitöstutkimuksessaan, millaisia digitaaliseen vuorovaikutukseen liittyviä työn vaatimustekijöitä asiantuntijat tunnistavat, miten he ne kokevat ja millaisia käytäntöjä he ovat kehittäneet näiden vaatimustekijöiden hallitsemiseksi.

Bordin tutkimuksen mukaan digitaalinen vuorovaikutus näyttäytyy intensiivisenä ja rajattomana.

– Digitaalinen vuorovaikutus täyttää merkittävän osan työajasta, se tunkeutuu muiden tehtävien keskelle ja osittain myös työajan ulkopuolelle. Se myös lisää metatyömäärää digitaaliseen vuorovaikutukseen liittyvän suunnittelun ja hallinnan muodossa, Bordi sanoo.

Tutkimuksessa digitaalinen vuorovaikutus koettiin usein laadullisesti heikommaksi kuin kasvokkainen vuorovaikutus.

– Digitaalista vuorovaikutusta kuvattiin etäiseksi, pinnalliseksi ja korostuneen asiakeskeiseksi. Tähän liittyy paitsi kielteinen tunnekokemus, myös kokemus työn ydintehtävän toteuttamiseen liittyvistä ongelmista, kun yhteys ja ”näkyvyys” ihmisiin jää ohueksi, Bordi kuvailee.

Ongelmana ei ole pelkästään määrä – ”Kuormitus ei ole yksilön hallintakysymys”

Bordin tutkimustulokset osoittavat, että digitaalisen vuorovaikutuksen kuormittavuus ei johdu vain sen määrästä, vaan määrän ja laadun samanaikaisesta ongelmallisuudesta.

– Tämä haastaa yksinkertaistetun käsityksen siitä, että kuormitusta voitaisiin vähentää pelkästään viestintää vähentämällä. Pahimmillaan tämä voi jopa lisätä kuormittavuutta, jos viestinnän rajaamisen vaikutuksia sosiaalisen vuorovaikutuksen laatuun ei huomioida, Bordi sanoo.

Tulokset korostavat organisaation tuen merkitystä. Tuen puute voi vaikeuttaa digitaalisen vuorovaikutuksen ja sen ympäristön hallintaa.

– Kuormitus ei ole yksilön hallintakysymys, vaan laajempi organisatorinen ilmiö, Bordi sanoo.

Selkeät käytännöt turvaavat keskittymisen ja ajattelun rauhan

Tutkimuksen mukaan digitaalisen vuorovaikutuksen intensiteettiin liittyvien vaatimustekijöiden hallinnassa keskeistä on organisaatioiden digitaalisen vuorovaikutusympäristön ja -käytäntöjen selkeyttäminen.

– Selkeys vähentää turhaa viestintää ja monikanavaisuutta, Bordi sanoo.

Lisäksi vuorovaikutusta kannattaa rajata ajallisesti, esimerkiksi priorisoinnin ja tavoitettavuuskäytäntöjen määrittelyn kautta.

– Näin pystytään turvaamaan keskittymistä ja ajattelun rauhaa, mikä on asiantuntijatyön sujuvuuden, aikaansaavuuden ja työhyvinvoinnin kannalta olennaista, Bordi kertoo.

Kasvokkaiset kohtaamiset helpottavat digivälitteistä vuorovaikutusta

Digitaalisen vuorovaikutuksen laadun kehittämisessä tutkimuksessa korostuivat digitaalisen vuorovaikutuksen säännöllisyys, epämuodolliseen vuorovaikutukseen pyrkiminen sekä vuorovaikutusmuodon mukauttaminen työyhteisön tarpeiden, tavoitteiden ja mieltymysten pohjalta.

– Nämä parantavat vuorovaikutuksen laatua, sujuvoittavat työtä ja kasvattavat keskinäistä luottamusta, Bordi kertoo.

Tutkimuksessa nousi esille myös kasvokkaisten kohtaamisen merkitys.

– Jopa harvoin toteutettujen tai yksittäisten kasvokkaisten kohtaamisten koettiin helpottavan digivälitteistä vuorovaikutusta ja parantavan sen laatua jatkossa, Bordi kertoo.

 

Näin tutkimus tehtiin

• Laura Bordin väitöskirja koostuu neljästä artikkelista. Tutkimus on laadullinen, ja se pohjaa sosiaaliseen konstruktionismiin ja pragmatismiin.
• Tutkimus ei pyri tuottamaan pelkästään deskriptiivisiä, vaan myös toimintaan ohjaavia normatiivisia tuloksia.
• Bordi koosti tutkimuksen aineiston vuosina 2015–2023. Aineisto koostuu yksilö- ja ryhmähaastatteluista, työpajakeskusteluista sekä kyselyn avoimista vastauksista. Tutkimukseen osallistui yhteensä 459 henkilöä 14 eri organisaatiosta.
• Bordi analysoi kaikki aineistot induktiivisen sisällönanalyysin menetelmällä.

Tutustu Laura Bordin väitöstutkimukseen.
Seuraa väitöstilaisuutta 22.5.2026.