Epe Heleniuksen jalanjäljissä kohti uutta musiikkialan ekosysteemiä

Kari ”Epe” Helenius oli kuunnellut musiikkia taukoamatta 60-luvulta lähtien ja tehnyt dj:n hommia. Vähitellen hänelle kirkastui, että työra musiikin parissa on häntä varten. Hän oli täyttämäisillään 22 vuotta, kun hän perusti Tampereelle Epe’s Music Shopin. Lontoon musiikkikulttuuri johtotähtenään Helenius toi Suomeen rokkia – aikana, jolloin levyjen paketointiin postitusta varten sai osallistua Lontoossa itse. Tampereen myymälä ei pitkään aikaan ollut kannattava, mutta postimyynti-ilmoitukset Musa-lehdessä (myöhemmin Soundi) pitivät bisneksen hengissä. 

Vuonna 1977 Helenius perusti punkkia tuottavan Poko Rekords -levy-yhtiön. Punkin lisäksi joskus tuotettiin muutakin, jos sellainen tunne tuli. Yksi alkuvaiheen artisteista oli rockabillyä soittava Teddy and The Tigers. Siinä missä iskelmä oli Suomessa valtavirtaa, rock säilyi niin levykaupan kuin Poko Rekordsin toiminnan ytimessä.

– Sen aikainen rock-skene oli tutkan alapuolella. Me tehtiin omaa juttuamme, ei kiinnostanut mitä muut tekivät, Helenius kertoo.

Poko Rekordsin oheen Helenius perusti 1980-luvun alussa Poko Internationalin ulkomaalaisten artistien tuomiseksi Suomeen. Lisensointisopimukset hoituivat tuohon aikaan varsin toisin kuin nykyisin: silloin saatettiin mennä Lontoossa soittelemaan managereiden ovikelloja ja kysymään sopimusta. Helenius toi Suomen jakeluun esimerkiksi Twisted Sisteriä, Dead Kennedysiä ja Metallicaa. Toimipa hän Dead Kennedysin lavamanagerinakin ensimmäisellä Suomen keikalla.

– Keikan päättyessä olin yltä päältä räässä – se kuului punk-kulttuuriin, Helenius naurahtaa.

Epe Heleniuksella oli näppinsä pelissä myös Music x Media -tapahtuman synnyssä. Tapahtumaa tuotettiin vuosikausia talkoohengellä ennen kuin siitä tuli kannattava.

– Alalle pyrkivien pitää verkostoitua, pitää omat antennit avoimesti pystyssä, kommunikoida ja olla kiinnostuneita siitä, mitä muut tekevät. Yhteistyökuviot löytyvät ajan kanssa, kun oppii tuntemaan ihmiset. Lopulta paljon on kiinni myös sattumista ja henkilökemioista. Avoimuus voi johtaa kullantärkeisiin kumppanuuksiin, Helenius sanoo.

Yhteistyöstä voimaa musiikkialalle 

Helenius kertoi musiikkialan tamperelaisesta historiasta korvat tarkkana kuuntelevalle yleisölle kulttuurikeskus Nekalabissa. Yleisönä oli Distrec – Viistokatu takaisin -koulutushankkeen osallistujia, musiikkialan ihmisiä, jotka haluavat verkottua ja luoda alalle uudenlaista ekosysteemiä. Tampereen ammattikorkeakoulun opettaja Harri Karvinen haastatteli Heleniusta, ja osallistujilla oli myös runsaasti kysymyksiä viitisen vuotta eläkkeellä olleelle konkarille. 

Koulutushankkeen nimessä on kytkös tamperelaisen rockmusiikin historiaan.

– Aikoinaan tamperelaiset muusikot kokoontuivat ravintola Tillikassa, ja illan hämärtyessä he siirtyivät kauppakadun Yo-talolle juurikin Viistokatua pitkin, Karvinen kertoo.

Koulutus on rakennettu osallistujien tarpeiden kartoituksella yhdessä Pauliina Airaksisen ja Carolina Pajulan kanssa.

– Meillä on jo hankkeen hakuvaiheessa ollut tiedossa suurin osa alan tarpeista. Luovalla alalla työskentelevät tarvitsevat usein vertaistukea ammatti-identiteetin hahmottamiseen. Uskon aika paljon siihen, että jos me, kouluttajat, olemme tästä innoissamme, se välittyy myös osallistujiin, ja toki myös toisinpäin. Kun työstä nauttii, syntyy parasta mahdollista tulosta, Karvinen kertoo.

Karvisen mukaan musiikkimarkkinat ovat erityisesti mainstream-popmusiikin osalta aika suljetut, ja niille on vaikeaa päästä sisään, vaikka aktiivisuutta ja näyttöä jo olisi.

– Tällaisessa tilanteessa alueellinen, voimakkaasti yhteistyötä tekevä ekosysteemi pystyy luomaan oman markkina-alueen. Me haemme mallia marraskuussa Göteborgista, jossa paikallinen ekosysteeminen rakenne on edistänyt artistien mahdollisuuksia paikallisesti ja kansainvälisesti ja tuonut kaupunkiin mielenkiintoisen määrän musiikkialan start-up yrityksiä. Samanaikaisesti Tampereen kaupunki osallistuu Sonic-hankkeeseen, joka tähtää samansuuntaisiin tavoitteisiin. Suurin tavoite voisi olla se, että Business Tampere ottaa paikallisen rockmusiikin siipiensä alle elokuvateollisuuden ja peliteollisuuden rinnalle.

Vertaistukea, verkostoja ja yhteistyötä

Yksi koulutuksen osallistujista, Turkka Vuorinen, innostui kosketinsoittimista Europen The Final Countdown -musiikkivideon myötä. Ensimmäinen bändi syntyi jo alakoulussa musiikkiluokalla.

– Hiljalleen aloin tehdä omaa musiikkia ja äänittää sitä. Lopulta päädyin opiskelemaan musiikkituotantoa Pirkanmaan ammattikorkeakouluun ja sitä kautta alan ammattilaiseksi. Päätyöni on nykyään tv-ohjelmien musiikin säveltäminen ja äänisuunnittelu. Olen syntyjäni tamperelainen ja kiintynyt kotimaisemiin.

Vuorinen osallistuu säännöllisesti erilaisiin koulutuksiin ja päivittää osaamistaan. 

– Koska työskentelen aktiivisesti myös indie-artistina, tarjoaa koulutus näkökulmia musabisnekseen niin alan vaikuttajien kuin kanssaopiskelijoiden taholta. On mukava inspiroitua muiden tekemisestä ja saada ideoita omiin projekteihin. Koen verkostojen laajentamisen myös tärkeäksi ja halua tutustua paikallisiin toimijoihin. Ehkäpä tulevaisuudessa syntyy yhteistyötä ja yhteisiä projekteja uusien kontaktien kanssa.

Veera Kolehmaiselle musiikki on aina ollut tärkeää elämässä. Lähemmäs työelämää se tuli kuitenkin vasta, kun hän oli perustamassa uutta tapahtumatilaa Savonlinnaan, vanhaan elokuvateatteriin. Savonlinnan Kulttuurikellarilla hän toimi toiminnanjohtajana, vapaaehtoisena ja hallituksessa lähes kymmenen vuotta.

– Elämääni ovat jo pitkään ympäröineet musiikintekijät ja muusikot, jotka aika ajoin myös kysyvät apuani. Taustani on visuaalisella alalla ja olen sielultani luova ongelmanratkaisija. Tänä keväänä suoritin musiikin manageroinnin opinnot SASKYlla ja päätin ryhtyä ammattimaisempaan työskentelyyn musiikkialalla. Tällä hetkellä asun Helsingissä ja osallistun Distrec-hankkeeseen sieltä käsin.

Kolehmainen uskoo Distrecin tarjoavan sellaista tukea, joka on tarpeellista tässä kohtaa hänen uraansa: verkostoja, vertaisuutta, uusia ajatuksia ja ajankohtaisia asioita alalla.

– Odotan koulutukselta sitä, että kokemus alan yhteisöön kuulumisesta vahvistuu. Lisäksi toivon, että ymmärrykseni alaa kohtaan kasvaa entisestään, ja sen myötä tarjoutuu ihan käytännössä lisää työmahdollisuuksia.

Myös Maria Mäenpää toivoo, että koulutuksessa jaetaan haasteita, etsitään ratkaisuja ja mennään yhdessä eteenpäin. 

– Olisi mukava löytää biisintekokavereita ja tuottaja, jonka kanssa voisi yhdessä kehittyä eteenpäin.

Mäenpää haluaa olla mukana kehittämässä Pirkanmaan musiikkikenttää.

– Valmistuin joulukuussa 2024 Ikaalisten lauluntekijälinjalta (SASKY), ja omaa musiikkia teen nimellä Myyni. Nuoruudessa olen harrastanut pianon soittoa ja laulua. Olen käynyt paljon erilaisia musiikin tekemiseen liittyviä koulutuksia ja muutamien artistien kanssa tehnyt musiikkia. Olen kiinnostunut kehittämään alaa ja erityisesti Pirkanmaan alueen musiikintekijöiden yhteistyötä. 

Usko omaan juttuusi

Tämän päivän toimijoiden on hyvä tuntea historian käänteet nykyisen maailman ymmärtämiseksi. Musiikkialalla muutoksen tuulet ovat puhaltaneet viime vuosikymmeninä voimakkaasti, ja esimerkiksi musiikin jakelussa on siirrytty fyysisistä tuotteista enimmäkseen digitaalisiin.

Jotkin menneiden vuosikymmenten ilmiöt tekevät myös paluutaan, sillä historian kulku ei ole lineaarista. Tästä hyvänä esimerkkinä tilaisuudessa käytiin innokas keskustelu vinyylilevyistä. Osallistujajoukosta löytyi vahvoja vinyylin puolestapuhujia. Musiikin paketoimisen tavalla on heille paljon merkitystä: tunnelmanluojana, maadoittajana, visuaalisesti kauniina esineenä.

Vaikka ala muuttuu, yksi asia ei Epe Heleniuksen mukaan muutu:

– Pitää tehdä omaa juttuaan ja uskoa siihen. Ei pidä juosta kenenkään perässä. Jos muuttaa oman juttunsa isomman yleisön löytämiseksi, se on lopun alkua.

Distrec – Viistokatu takaisin

• EU:n osarahoittama ESR+ -täydennyskoulutushanke, keväästä 2026 kevääseen 2027. Hanketta koordinoi ja toteuttaa Tampereen ammattikorkeakoulu. Noin 40 osallistujaa.
• Hankkeessa koulutetaan musiikkialan ammattilaisia sekä alalle pyrkiviä henkilöitä toimimaan kansallisessa ja kansainvälisessä musiikkialan liiketoimintaympäristössä, kuten äänitteiden tuotannossa ja jakelussa, musiikin kustantamisessa, artistien manageroinnissa sekä musiikkialaan keskittyvissä erilaisissa mediajulkaisuissa. Hankkeen konsepti on hyödynnettävissä eripuolilla Suomea, erityisesti isoimmissa kaupungeissa. Hanke pohjautuu Musiikkiagentti-koulutukseen (2024–2025).
• Hankkeen tuloksena syntyy raportti musiikkialan ekosysteemin kehittämistarpeista sekä pilotoitu täydennyskoulutuskokonaisuus alan toimijoille. Tulokset tulevat olemaan kaikkien alan toimijoiden käytettävissä, ja niitä levitetään alan verkostoissa, tapahtumissa ja julkaisuissa.