Uusi EU-sääntely somealustojen vastuusta huijauksissa ei riitä – Somejätit tahkoavat edelleen miljardivoittoja huijausmainoksista

Uusi EU:n maksupalveluasetus velvoittaa alustapalveluiden tarjoajat yhteistyöhön pankkien, viranomaisten ja teleoperaattorien kanssa petosten ehkäisemiseksi. Finanssiala ry (FA) on jo pitkään vaatinut alustajättejä mukaan työhön ja pitää avausta kannatettavana. Valitettavasti maksupalveluasetukseen täydennetty ehdotus jää FA:n johtavan asiantuntijan Teija Kaarlelan mukaan torsoksi.

”Uuden artiklan mukaan maksupalveluntarjoajien on ilmoitettava sähköisten palvelujen tarjoajille, kuten somealustoille, niiden palveluissa olevasta vilpillisestä sisällöstä. Uudistus helpottaisi tiedonvaihtoa maksupalveluntarjoajien ja alustojen välillä, mutta selkeää velvoitetta rikosten ennalta estämiseen ei muille kuin maksupalveluntarjoajille edelleenkään tullut.”

Uutistoimisto Reuters uutisoi loppuvuodesta 2025, että jopa 10 prosenttia Metan vuoden 2024 myynnistä tuli nettihuijareiden ja muiden epäilyttävien toimijoiden ostamista mainoksista. Huijausmainokset poikivat siten Metalle noin 16 miljardin dollarin tulot. Metan alustoja ovat muun muassa Facebook ja Instagram.

Myös Finanssivalvonta on ehdottanut EU-komissiolle, että sosiaalisen median alustat ja hakukoneet velvoitetaan estämään huijaussivustoille johtavien mainosten ja linkkien levittäminen palveluissaan.

Toisin kuin EU, Australia laittoi kovan kovaa vastaan

Australiassa somealustojen sääntely on maailman tiukinta, ja digijätit on yksiselitteisesti velvoitettu tunnistamaan mainostajansa ja estämään huijausmainosten pääsy alustoilleen sanktion uhalla. Kokemus osoittaa, että alustojen toimintatavat muuttuvat, kun velvoitteet ovat kohdennettuja ja sanktiot riittävän kovia. Komission esityksestä tämä kovuus valitettavasti puuttuu.

”Maksupalveluasetuksen mukaan komission on kannustettava toimijoita luomaan vapaaehtoisia käytännesääntöjä rikollisuuden torjumiseksi. Tällaisen sääntelyn tehokkuus on kyseenalaista: käytäntöjä ei ole aiemminkaan syntynyt, ja ilman selvää velvoitetta, valvontaa ja mahdollisia sanktioita niitä tuskin syntyykään”, Kaarlela sanoo.

Lisäksi korvausvastuu on edelleen epäoikeudenmukainen sekä pankkien että uhrien kannalta. Verkkoalusta tai markkinapaikka voi joutua korvausvastuuseen vasta, kun pankki pystyy osoittamaan, että petos on tapahtunut alustalla olleen petollisen sisällön takia eikä sisältöä ollut pankin ilmoituksesta huolimatta poistettu.

Alusta siis joutuu korvausvastuuseen vasta siinä vaiheessa, kun toinenkin saman pankin asiakas joutuu saman petoksen uhriksi. Tätä odotellessa samaan petokselliseen sisältöön voi langeta useiden eri pankkien asiakkaita.

”Petosrikollisuus on rikollisille riskitöntä ja tuottoisaa toimintaa, alustajätit käärivät miljardivoittoja huijareiden mainoksista, mutta kustannukset lankeavat kuluttajille ja pankeille. Näin ei voi jatkua. Tärkeää on, että asetuksen mukanaan tuomien velvoitteiden noudattamista valvotaan tarkasti ja niiden vaikutuksia rikollisuuden estämiseen arvioidaan. Jos vaikutukset jäävät vähäisiksi, tulee alustoja koskevaa sääntelyä edelleen kiristää.”, Kaarlela summaa.