Atte Harjanne: Ukraina on kilpi, jonka takana koko Eurooppa puolustautuu

Embargo, kunnes puhe on pidetty. Puhuttu versio pitää.

Harjanne totesi, että Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan jatkuessa Ukrainassa jo viidettä vuotta sodasta on tullut kulutussotaa, jossa sotatalouden ja puolustusteollisuuden kyvyt korostuvat.

– Olemme nähneet sodankäynnin teknologisen vallankumouksen, jossa drooneista eri muodoissaan on tullut keskeinen osa sotaa taistelutekniikan ja taktiikan tasolta operaatiotaitoon ja strategiaan asti, Harjanne totesi.

Harjanteen mukaan Euroopalla on nyt kiire rakentaa eurooppalaista puolustuskykyä, joka ei ole nykyisessä määrin riippuvainen Yhdysvalloista. 

– Ukraina on se kilpi, jonka takana me varustaudumme. On siis meidän etumme, vastuumme ja velvollisuutemme tukea Ukrainaa. Tavoitteena pitää olla se, että sota loppuu Ukrainan ehdoilla, ei Venäjän. Koulutus on tärkeä osa tätä tukea. Suomi on asevelvollisuusjärjestelmänsä ansiosta Euroopassa sotilaskoulutuksen suurvalta, ja suomalaiset ammattisotilaat ja reserviläiset arvokas voimavara ukrainalaisten kouluttamisessa, Harjanne totesi.

Harjanne huomautti, että Suomi voi myös oppia Ukrainalta, joka on viimeisten vuosien aikana oppinut käymään 2020-luvun maasotaa. Ukraina tietää myös parhaiten, miten juuri Venäjä käy sotaa. 

– Ukrainalaisten kokemukset ja osaaminen on välttämätöntä hyödyntää omaa puolustustamme kehittäessä täysimittaisesti. Koulutustuki on yksi väylä tähän. Ukrainan opeistaan maksama hinta on ollut hirvittävä, mikä alleviivaa omaa moraalista velvollisuuttamme tukea kaikin tavoin.

Suomen valtiollisen koulutustuen rinnalla Ukrainan tukena on toiminut merkittävä joukko suomalaisia vapaaehtoisia järjestöinä ja yksilönä, kouluttamassa sotilaita ja siviileitä. Harjanteen mukaan on häpeällistä, ettei lainsäädäntöä ole päivitetty tämän toiminnan tukemiseksi laajemmin. 

– Rahankeräysbyrokratia on edelleen raskasta ja rajoittavaa, eikä Ukrainassa eri tehtävissä toimineita vapaaehtoisia tunnisteta erityistä tukea tarvitseviksi, ja sen ansainneeksi joukoksi, Harjanne toteaa.

– Tukeamme Euroopassa vaivaa edelleen reaktiivisuus ja viive. Euroopan, ja Suomen sen osana, on otettava aloitteellisempi, määrätietoisempi ja vahvempi ote omasta tulevaisuudestaan, ja siinä ratkaisevaa on, miten, milloin ja kenen ehdoilla sota Ukrainassa päättyy, Harjanne päätti.