Tutkimus: Hyvät numerot voivat peittää nuoren pahan olon

Jyväskylän yliopiston tuore tutkimus perustuu nuorten aikuisten kertomuksiin heidän koulupoluiltaan. Kaikilla osallistujilla oli esiintynyt masennusoireita toisen asteen opintojen aikana.

Osa nuorista kuvasi, miten ulkoinen pärjääminen, korkeat odotukset ja hyvä koulumenestys peittivät alleen uupumuksen. Heitä kannustettiin yrittämään enemmän sen sijaan, että tuen tarve olisi tunnistettu.

"Että jos numerot on fine niin sitten ei ihmisiä näytä kiinnostavan”, eräs haastateltavista kuvasi.

Väärät valinnat ja yksin selviäminen kuormittivat

Toiset tutkimuksen osallistujista löysivät oman kiinnostuksensa urasuunnitelmiin vasta aikuisuuden kynnyksellä ja ne saattoivat olla ristiriidassa perheen odotusten kanssa. Aiempi taipuminen ulkopuolisiin odotuksiin oli saattanut johtaa koulutusvalintoihin, jotka koettiin vääriksi. Tämä puolestaan saattoi näkyä opintojen keskeyttämisenä.

Osa nuorista kuitenkin oppi selviytymään haasteista omin keinoin.

"Perheen tarjoama käytännön tuki ja oma-aloitteinen avun hakeminen auttoivat kehittämään toimivia selviytymiskeinoja, joita he hyödynsivät vielä nuorina aikuisina”, väitöskirjatutkija Arto Lehtola Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitokselta kertoo.

Kaikilla näin ei kuitenkaan ollut. Ilman riittävää tukea jääminen sekä kotona että koulussa johti opintojen keskeytymiseen ja ongelmien kasautumiseen.

Koulun tuki saatettiin kokea kontrollina

Joidenkin haastateltavien elämästä puuttuivat kokonaan selkeät odotukset ja suunta vielä 23-vuotiaina nuorina aikuisina. Näissä tilanteissa koulun tarjoama tuki oli koettu kontrolloivana, mikä oli lisännyt etääntymistä koulusta.

Nuoret olivat ajautuneet valintoihin ilman suuntaa, mikä saattoi myöhemmin näkyä pitkittyneenä riippuvuutena yhteiskunnallisista tuista.

"Aina tiettyinä päivinä Kelalta tulloo joku raha nimeltään mikä hyvänsä”, tutkimukseen osallistunut nuori kuvasi.

Katse kouluympäristöön

Aiemmissa tutkimuksissa nuorten mielenterveysoireilua on tarkasteltu useimmin yksittäisen nuoren tai hänen kotitaustansa kautta. Sen sijaan koulun arjen kuormittavuus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tutkijoiden mukaan mielenterveysoireita tarkastellaankin usein liian kapeasti yksilön ominaisuuksina, vaikka ne syntyvät vuorovaikutuksessa eri kasvuympäristöjen kanssa.

Moni nuori kertoi hakeutuneensa avun piiriin vasta myöhemmin, kun omat tarpeet tunnistettiin. Kuulematta jääminen ei siis poista tuen tarvetta, vaan siirtää sitä eteenpäin.

"Tuki tulisi kohdistaa ajoissa ja nuoren oma kokemus tulisi ottaa vakavasti, myös silloin kun kaikki näyttää ulospäin hyvältä”, Lehtola summaa.

Tietoa tutkimuksesta

Tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston johtamaa, Suomen Akatemian rahoittamaa Koulutuksen tulevaisuus (EDUCA) -lippulaivahaketta. Tutkimuksen aineisto on osa laajempaa Koulupolku: Alkuportailta jatko-opintoihin -tutkimushanketta (Vasalampi & Aunola, 2016–2024), jossa on seurattu nuorten koulutuspolkuja, koulutuksen keskeyttämistä ja hyvinvointia esiopetuksesta 23-vuotiaaksi. Tutkimushankkeen tavoitteena on koulupudokkuuden ja syrjäytymisen ehkäisy.

Tässä tutkimuksessa analysoitiin 19 nuoren aikuisen haastattelut. Kaikilla haastatelluilla oli ollut kohonnut masennusriski toisen asteen opintojensa aikana. Aineisto analysoitiin narratiivisesti, ja tuloksena tunnistettiin viisi nuorten kokemuksia kuvaavaa tarinatyyppiä.

Tutkimusartikkeli

Lehtola, A., Vehkakoski, T., Sainio, M., & Vasalampi, K. (2026). Toisen asteen opinnoissaan masennusoireita ilmentäneiden nuorten aikuisten kertomukset koulupolkunsa aikana saamastaan tuesta. Kasvatus, 57(1), 41–59. https://doi.org/10.33348/kvt.148161