Tutkimus teki näkyväksi lasten tavat surra

Suru ilmenee tutkimuksen mukaan lapsilla ja nuorilla laajasti. Kyse ei ole vain kuolemantapauksista, vaan surua aiheuttavat esimerkiksi ystävyyksien päättyminen, riidat, kiusaaminen, sairaus, lemmikin menetys ja vanhempien ero.

Lapset ja nuoret pääsivät surusta itse ääneen haastatteluissa, mitä täydensivät tutkimuksessa laaditut verkosto- ja surukartat. 

Kansainvälisessä tutkimushankkeessa tarkasteltiin tuoreella tavalla surua lasten, nuorten ja sosiaalialan ammattilaisten näkökulmista Suomessa ja Espanjassa. 

Surua käsiteltiin sosiaalisena ja relationaalisena tunteena, joka on samalla henkilökohtaista. Esimerkiksi aiheet, tavat tuntea ja ilmaista surua muodostuvat ja muokkautuvat usein suhteissa muihin ihmisiin.

Läheissuhteilla monta roolia surussa

Lapset kertoivat surusta monin tavoin ja vivahteikkaasti. He sanoivat usein surun kietoutuvan muihin tunteisiin, kuten ikävään, vihaisuuteen ja ärtymykseen. Surureaktioina he kertoivat itkettämistä, unettomuutta ja ruokahaluttomuutta. 

Suruun liittyy tutkimuksen mukaan erilaisia tunnesääntöjä. Lapset esimerkiksi arvioivat, missä ja keiden seurassa voi itkeä tai muutoin ilmaista surua. Tunnesääntöihin yhdistyvät rituaalit näkyivät etenkin lasten kertoessa hautajaisista, jotka ovat keskeinen yhteisöllinen sururituaali yhteiskunnassamme.

– Lasten kokemukset valottivat perhe- ja läheissuhteiden kaksijakoista luonnetta. Ne voivat olla sekä avun ja tuen lähde että surun aiheuttaja, kertoo yliopistonlehtori Henna Pirskanen Tampereen yliopistosta.

Pirskanen johti hanketta Suomen Akatemian akatemiatutkijana.

Perheen lisäksi lapsen lähellä on sukulaisia, ystäviä, luokkakavereita ja tärkeitä aikuisia, jotka eivät ole biologista sukua. Toisaalta lasten täyttämät surukartat paljastavat, että apua ja tukea saadaan etenkin vanhemmilta. Osa lapsista kuitenkin koki, ettei heillä ole ketään apuna surussa.

– Lapset tarvitsevat aikuisia ja sosiaalista tukea käsitelläkseen surua. Tutkimuslöydös on tärkeä, kun mietitään palvelujärjestelmän mahdollisuuksia auttaa surevia lapsia ja nuoria, Pirskanen toteaa.

Suru saattaa jäädä huomaamatta palveluissa – suhdeperustainen työote avuksi

Tutkija Paula Vainikka korostaa lapsen tunnetta tulla nähdyksi ja hyväksytyksi. Silloin syntyy luottamus, joka toimii kaiken tuen perustana. 

– Lapsen suru ei ole ongelma, joka pitää ratkaista, vaan kokemus, joka pitää kohdata, Vainikka tiivistää. 

Tutkimus tuo esiin, miten lasten suru ja muut vaikeat tunteet jäävät palvelujärjestelmässä usein huomaamatta, vaikka ne ovat keskeinen osa lapsen kokemusta ja hyvinvointia. 

– Lapsi ei välttämättä sanoita tunteitaan aikuisen odottamalla tavalla, mutta hän kertoo kyllä – eleissä, hiljaisuudessa, sivulauseissa ja arjen pienissä hetkissä, muistuttaa Vainikka.  

Olisi tärkeää, että ammattilaiset kiireestä huolimatta pysähtyisivät lapsen kokemuksen äärelle ja tunnistaisivat tunteita, jotka eivät aina näy päällepäin. Luonnollisesti se vaatii tilaa, aikaa ja ennen kaikkea herkkyyttä kohdata lapsi hänen omilla ehdoillaan.

Tutkijat ehdottavat siirtymää kohti suhdeperustaista työotetta, jossa huomioidaan lapsen tunteiden ja arjen suhteiden väliset riippuvuudet.

– Muutos ei vaadi vain uusia toimintamalleja, vaan myös työskentelytapojen on muututtava. Tarvitaan rohkeutta olla läsnä, kuulla ja kannatella surua lapsen rinnalla myös silloin, kun tunteet ovat vaikeita, Vainikka vetoaa.

Tutkimushanketta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia ja Alli Paasikiven säätiö.   

Tiedote perustuu julkaistuihin tutkimusartikkeleihin:

Pirskanen, Henna (2024), Children's grief maps—Capturing children's grief and sorrow in family and close relationships. Children & Society 38, 1059–1075.

Pirskanen, Henna (2024), Lasten surukokemukset – relationaalinen näkökulma kärsimykseen. Teoksessa Pekka Kuusela, Henna Pirskanen & Mikko Saastamoinen (toim.) Kärsimys elämänkulussa. Sosiokulttuurinen näkökulma Helsinki: Gaudeamus, 74–95.

Vainikka, P. (2025),iFinnish social work professionals’ interpretations of children’s sorrow in client encounters. Nordic Social Work Research, 1–14.

Vainikka, P. (2025), Suhteissa rakentuva lapsen suru: Lapsen suruun liittyvän tiedon muotoutuminen sosiaalialan ammattilaisten työssä. Janus 33(4), 364–385.