Kansainvälinen tuomioistuin vahvisti lakko-oikeuden aseman osana ILO:n yleissopimusta – päätöksellä on merkitystä myös Suomelle

ICJ:n mukaan työntekijöiden ja heidän järjestöjensä lakko-oikeus on suojattu Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksessa nro 87 erottamattomana osana yhdistymisvapautta ja järjestäytymisoikeuden suojaa.

Ratkaisu vahvistaa sen, mitä kansainvälinen ammattiyhdistysliike ja ILO:n valvontaelimet ovat johdonmukaisesti korostaneet vuosikymmenten ajan: järjestäytymisoikeus ei itsessään merkitse paljoakaan, jos työntekijöillä ja heidän järjestöillään ei ole oikeutta käyttää lakkoa etujensa puolustamiseksi.

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta pitää ICJ:n ratkaisua merkittävänä voittona työntekijöiden perusoikeuksille globaalilla tasolla.

– Vaikka lakko-oikeuden asema perusoikeutena on eurooppalaisesta näkökulmasta ollut selvä jo pitkään, sen vahvistaminen osana ILO:n yleissopimusten kovinta ydintä on hyväksi myös kansainväliselle oikeusvarmuudelle. Lakko-oikeus ei ole irrallinen lisä järjestäytymisvapauteen, vaan olennainen osa sitä. 

Ratkaisulla on tärkeä merkitys myös ILO:n toiminnalle. Lakko-oikeuden asema yleissopimuksen nro 87 piirissä on ollut kiistanalainen kysymys ILO:n työntekijä- ja työnantajaryhmien välillä jo vuodesta 2012 alkaen.

SAK pitää myönteisenä, että myös Kansainväinen työnantajajärjestö IoE on tunnustanut tarpeen edetä ratkaisun jälkeen rakentavasti ILO:n kolmikantaisessa järjestelmässä. Tämä on tärkeää, jotta pitkään jatkunut tulkintakiista voidaan jättää taakse ja ILO:n valvontajärjestelmän toimintakyky vahvistaa.

Työtaisteluoikeuden rajoitukset Suomessa on arvioitava uudelleen

ICJ:n ratkaisulla on vaikutusta myös Suomeen. Petteri Orpon hallitus toteutti kuluvalla hallituskaudella heti ensi töikseen useita työtaisteluoikeutta rajoittavia muutoksia, muun muassa poliittisten työtaistelujen enimmäiskeston rajoittamisen sekä myötätuntotyötaistelujen edellytysten ja työtaisteluihin liittyvien seuraamusten kiristämisen.

– ICJ:n ratkaisu vie pohjan kaikilta väitteiltä siitä, että ILO:n lakko-oikeutta koskeva tulkintakäytäntö voitaisiin Suomessa jättää vähemmälle huomiolle tai jopa sivuuttaa vetoamalla tulkintariidan olemassaoloon. Nyt kysymys on siitä, vastaavatko Suomen työtaisteluoikeuteen tehdyt rajoitukset sitä oikeudellista kehystä, jonka ICJ on vahvistanut, eli vastaavatko ne viime kädessä ILO:n valvontakäytäntöä, SAK:n juristi Samuli Hiilesniemi sanoo.

Hallituksen lakko-oikeutta rajoittaneessa esityksessä (HE 12/2024 vp) viitattiin ILO:n valvontajärjestelmässä käytyyn tulkintariitaan ja siihen, että työnantajaryhmä on kiistänyt ILO:n asiantuntijakomitean mandaatin tulkita yleissopimusta nro 87 siten, että se sisältää lakko-oikeuden suojan. Sillä oli valmistelussa merkitystä sen arvioinnissa, miten velvoittavana ILO:n vakiintunutta tulkintakäytäntöä pidettiin.

Suomen viimeaikaisia työtaisteluoikeuden rajoituksia ei voi jatkossa arvioida ikään kuin lakko-oikeuden asema ILO:n yleissopimuksen yhteydessä olisi edelleen avoin tai ratkaisematon kysymys. 

– ICJ:n ratkaisu vahvistaa, että työntekijöiden ja heidän järjestöjensä lakko-oikeus kuuluu ILO:n yleissopimuksen suojan piiriin. Samalla ratkaisu vahvistaa ILO:n asiantuntijakomitean aseman yleissopimusten tulkinnassa ja ankkuroi pitkään jatkuneen ILO:n tulkintakäytännön osaksi sitä oikeudellista kehystä, jonka perusteella lakko-oikeuden sisältöä ja sallittuja rajoituksia on arvioitava, Samuli Hiidesniemi summaa.

SAK katsoo, että hallituksen on arvioitava uudelleen viimeaikaiset työtaisteluoikeuden rajoitukset ICJ:n ratkaisun valossa. Erityisesti poliittisten työtaisteluiden tiukka aikaraja, myötätuntotyötaistelujen rajoitukset ja seuraamusten kiristäminen on suhteutettava ILO:n yleissopimuksen nro 87 suojaan sekä ILO:n valvontaelinten vakiintuneeseen tulkintakäytäntöön. Mikäli lainsäädäntö ei täytä näitä vaatimuksia, sitä on korjattava.