Tutkimus: Oikean sepelvaltimon ahtaumaan liittyy merkittävä äkkikuoleman riski

Sepelvaltimotaudin arvioidaan aiheuttavan jopa 80 % sydänperäisistä äkkikuolemista. Sepelvaltimotaudissa valtimoihin kertyy ateroskleroottista plakkia, joka ahtauttaa sepelvaltimoa, heikentää sydänlihaksen verenkiertoa ja voi laukaista hengenvaarallisia rytmihäiriöitä. Perinteisesti vasemman puolen sepelvaltimoiden ahtaumia on pidetty vaarallisimpina niiden laajan suonitusalueen vuoksi, mutta sepelvaltimoiden ahtaumien tarkan sijainnin merkitys äkkikuolemariskille on ollut epäselvä.

Nyt julkaistu suomalainen tutkimus osoittaa, että oikean sepelvaltimon (RCA) ahtaumaan liittyy aiemmin arvioitua suurempi äkkikuoleman riski. Tutkimus perustuu yli 22 000 Tays Sydänsairaalassa varjoainekuvatun potilaan rekisteriaineistoon. Tutkimustulokset on julkaistu toimenpidekardiologian alan arvostetussa kansainvälisessä  JACC: Cardiovascular Interventions -julkaisussa.

Uutta tietoa riskinarvioon

Tuloksia tarkasteltaessa huomioitiin sepelvaltimotaudin laajuus, hoitomuoto ja muut äkkikuolemalle altistavat riskitekijät. Tästä huolimatta oikean sepelvaltimon ahtaumaan liittyi muita sepelvaltimoita suurempi riski, mikä oli tutkijoille yllättävä löydös.

– Tulokset viittaavat siihen, että oikean sepelvaltimon ahtauman merkitystä sydänperäiseen äkkikuolemaan on aiemmin aliarvioitu, kertoo tutkimuksen vastuullinen tutkija, kardiologian erikoislääkäri Jani Rankinen Tays Sydänsairaalasta.

Tays Sydänsairaalan potilasaineiston tutkimustulokset myös vahvistavat käsitystä aiemmin tunnetun korkean riskin ahtauman merkityksestä. Vasemman päärungon tai eteen laskevan haaran ahtaumaa on kutsuttu “leskentekijäksi”, koska sen äkillinen tukkeutuminen estää veren pääsyn suureen osaan sydänlihasta. Tutkimuksessa havaittiin, että poikkeustilanteissa toimenpiteellä hoitamatta jääneeseen vasemman päärungon ahtaumaan liittyy korkea äkkikuoleman riski. Tämän vuoksi ahtautunut vasen päärunko pyritään hoitamaan toimenpiteellä (ohitusleikkauksella tai pallolaajennuksella) aina kun se on mahdollista.

Mitä potilaan tulisi tehdä?

– Sepelvaltimoiden tutkiminen on aiheellista, jos rasituksessa ilmenee puristavaa rintakipua tai hengenahdistusta – erityisesti jos oire heikentää rasituksensietoa. Jos varjoainekuvauksessa todetaan sepelvaltimotauti, hoitava kardiologi suunnittelee hoitolinjan yhdessä potilaan kanssa. Mahdollisen toimenpidehoidon lisäksi keskeinen osa hoitoa on lääkehoito, jonka hyvä toteutuminen hidastaa taudin etenemistä ja vähentää sydänperäisen kuoleman riskiä, Rankinen kertoo.

Sepelvaltimotaudin hoidon vaikuttavuus Tays Sydänsairaalassa

Tays Sydänsairaalassa seurataan aktiivisesti hoitosuositusten mukaisen lääkehoidon toteutumista. Keskeinen riskitekijä on kohonnut LDL-kolesteroli, joka vaikuttaa suoraan valtimotaudin syntyyn. Veren LDL-tasoa seurataan järjestelmällisesti kaikilta varjoainekuvauksessa käyneiltä potilailta. Jo kolmen kuukauden kuluttua toimenpiteestä yli puolet potilaista saavuttaa suositusten mukaisen LDL-tason alle 1,4 mmol/l.

– Sepelvaltimotaudissa riskitekijöihin vaikuttaminen on tehokkainta hoitoa ja siksi seuraamme hoidon vaikuttavuutta jatkuvasti. Tavoitteenamme on tarjota jokaiselle potilaalle mahdollisimman hyvät mahdollisuudet onnistua tässä sekä lääkehoidolla että elämäntapamuutoksilla. Näin saamme varmistettua muun muassa äkkikuolemien vähäisen määrän potilaillemme, toteaa kardiologian professori ja tutkimuspäällikkö Jussi Hernesniemi Tays Sydänsairaalasta.