Sekavuus ei kuulu vanhuuteen – Pirkanmaalla tähdätään ikäihmisten äkillisen sekavuusoireyhtymän parempaan tunnistamiseen ja hoitoon

Pirkanmaan hyvinvointialueen sairaalapalveluissa perustettiin alkukeväästä Delirium-työryhmä, jonka tavoitteita ovat oireyhtymän parempi tunnistaminen, ennaltaehkäisy ja yhtenäiset hoitokäytännöt. Delirium on hauraan ikäihmisen aivojen vajaatoimintatila, joka kehittyy usein nopeasti sairaalahoidon aikana. Se syntyy tyypillisesti monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Riskitekijöitä ovat esimerkiksi muistisairaus, aiemmat aivoverenkiertohäiriöt ja huono yleisvointi. Akuutti sairaus tai toimenpide ja sairaalaympäristö itsessään altistavat sekavuudelle.

– Yksikin tekijä voi laukaista deliriumin, mutta useimmiten kyse on monen asian summasta, työryhmän asiantuntijat kuvaavat.

Arviot deliriumin yleisyydestä vaihtelevat, mutta se tiedetään, että kyse on varsin yleisestä oireyhtymästä. Lähes puolet tapauksista voitaisiin ehkäistä paremman tunnistamisen ja lääkkeettömien hoitokeinojen avulla.

Toinen työryhmä Suomessa

Pirhan Delirium-työryhmä on toinen Suomessa. HUSissa vastaava ryhmä aloitti hieman aiemmin. Työryhmä pyrkii ennaltaehkäisyn, hoidon ja seurannan kehittämisen lisäksi lisäämään tietoisuutta deliriumista niin sote-ammattilaisten kuin tavan kansalaistenkin keskuudessa.

Deliriumin tyypillisiä oireita ovat äkilliset muutokset käyttäytymisessä ja tarkkaavuudessa, ajan ja paikan tajun hämärtyminen sekä aistiharhat. Aggressiivisuus on mahdollista, mutta ei kovin yleistä.

Työryhmä pyrkii kitkemään sitkeää käsitystä, että ikääntyneiden sairaalapotilaiden sekavuus on asia, jolle ei voi mitään.

– Jos delirium tunnistetaan ajoissa, sen pahenemista voidaan hillitä. Tällä tavoin vältytään myös potilaan perusteettomalta rajoittamiselta, kertoo ryhmään kuuluva arviointiylihoitaja Aino Rantamäki.

Ei unohdeta perusasioita

Delirium aiheuttaa mittaamatonta inhimillistä kärsimystä ja lisää myös yhteiskunnan kustannuksia hoitojaksojen pitkittyessä. Kyseessä ei ole yksittäinen sairaus, joten täsmälääkettä ei ole – hoito perustuu lääkkeettömiin keinoihin.

Ennaltaehkäisyn ja hoidon menetelmät ovat pitkälti samoja. Tärkeimpiä ovat säännöllinen vuorokausirytmi, riittävä ravinto ja neste, sopiva levon ja aktiivisuuden tasapaino sekä omatoimisuuden tukeminen.

– Omatoimisuuteen kannustaminen on tärkeää, sillä puolesta tekeminen ja hoidon kohteena oleminen etäännyttävät todellisuudesta, sanoo asiantuntijahoitaja Josefina Vesanto geriatrian konsultaatiotiimistä.

Potilaan läheiset ovat kullanarvoisia deliriumin ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Vierailut ja valokuvat auttavat pitämään kiinni mahdollisimman normaalista arjesta.

– Lääketieteessä on onnistuttu kehittämään edistyneitä keinoja seurata elintoimintoja, mutta perusasiat unohtuvat helposti. Hauraiden ihmisten hoidossa ne ovat usein tärkeimpiä, geriatri Pauliina Harju muistuttaa.

Parempaa hoitoa yhteistyössä

Ennaltaehkäisy kannattaa, sillä valitettavasti deliriumin ennuste ei ole hyvä. Monen toimintakyky huononee sen myötä pysyvästi, ja delirium lisää myös kuoleman riskiä.

– Deliriumista voi kuitenkin toipua, työryhmän puheenjohtaja, ylilääkäri Sanni Hellgren sanoo.

Vaikka sairaala saatetaan mieltää turvallisimmaksi paikaksi oirehtivalle ikäihmiselle, todellisuus on usein päinvastainen: vieras paikka, vaihtuvat ihmiset ja laitteiden hälytysäänet voivat pahentaa deliriumia. Toipuminen etenee usein paremmin kotona tai tutussa ympäristössä, kunhan akuutti vaihe on ohi.

Deliriumin ehkäisy ja yhdenmukainen hoito edellyttävät laajaa yhteistyötä, sillä riskiryhmään kuuluvia ikäihmisiä on potilaina lähes kaikilla osastoilla. Työryhmä on moniammatillinen, ja siinä asiantuntijoita eri erikoisaloilta ja yksiköistä, muun muassa psykiatrialta, sisätaudeilta, kirurgisilta osastoilta ja päivystyksestä. Lisäksi mukana ovat lääketurvallisuuskoordinaattori ja geriatrian apulaisprofessori.

Yksi ryhmän tavoitteista on, että Pirhan sairaalaosastoilla aloitettaisiin deliriumin systemaattinen seulonta arviointityökalun avulla. Arviointivälineitä on jo olemassa, mutta ne eivät ole säännönmukaisessa käytössä erikoissairaanhoidossa.

Lisäksi koulutus on tärkeää. Geriatrian konsultaatiotiimi kiertää aktiivisesti kouluttamassa henkilökuntaa.