Johannes Yrttiaho: Hankintalaki kiihdyttää yksityistämistä ja heikentää työehtoja

Yrttiaho jätti talousvaliokunnassa vastalauseen hallituksen esityksestä ja esittää korjauksia ehdotuksen säännöksiin. Aiemmin hän ilmoitti eriävän mielipiteensä perustuslakivaliokunnan lausuntoon, muun muassa paikalliseen itsehallintoon kohdistuvien vaikutusten vuoksi.

Kunnan tai hyvinvointialueen pitäisi jatkossa omistaa vähintään 10 prosenttia in house -yhtiöistään voidakseen hankkia niiltä palveluita ilman kilpailutusta. Nyt omistusrajaa ei ole.

– Hallitus käytännössä pakottaa kunnat ja hyvinvointialueet yksityistämään toimivia julkisia palveluita. Arvioiden mukaan lisäkustannus julkiselle taloudelle olisi ainakin 600 miljoonaa, pahimmillaan useita miljardeja euroja. Tämä on kallista yksityistämispolitiikkaa, Yrttiaho sanoo.

Yrttiahon mukaan hankintalain uudistus jatkaa kymmenien vuosien uusliberaalia linjaa paikallishallinnossa. Ideologinen yhtiöittäminen, kilpailuttaminen ja yksityistäminen on hajauttanut vastuun palvelujen laadusta, kustannuksista ja työntekijöiden asemasta sopimusketjuihin.

– Orpon hallitus palvelee jälleen kerran lähinnä EK:n ja Suomen yrittäjien, mutta myös kansainvälisten suuryhtiöiden etua. Yksityiset yhtiöt saavat entistä isomman siivun julkisista hankinnoista, joiden arvoksi jo nyt arvioidaan 38 miljardia euroa. Kuntien ja hyvinvointialueiden talous ja työntekijöiden asema sekä palveluiden laatu tulevat lakiesityksellä heikentymään, Yrttiaho toteaa.

Yrttiahon mukaan kuntayhtiöitä perustamalla on heikennetty työntekijöiden työehtoja ulkoistamalla työnantajavastuut yhtiöihin, usein heikompien työehtosopimusten ja heikomman valvonnan piiriin.

– Yksityistämisen vaikutukset ovat vielä vakavammat. Yksityiset yritykset kilpailevat halvimmalla mahdollisella hinnalla ja hakevat säästöt heikommista palkoista ja työehdoista sekä työntekijöiden vähentämisestä, vuokratyön käytöstä ja pitkistä alihankintaketjuista, Yrttiaho sanoo.

Erityisesti alihankintaketjut tekevät työehtojen valvonnasta vaikeaa. Mitä useammalle portaalle työ pilkotaan, sitä vaikeampi on tietää, kuka työn tekee ja millä ehdoilla. Tämä lisää työperäisen hyväksikäytön riskiä.

– Julkinen raha ei saa valua sopimuksiin, joissa säästöt tehdään työntekijöiden oikeuksista. Hankintalailla tulee osaltaan varmistaa, että kilpailutuksissa ja hankintasopimuksissa ilmoitetaan alihankkijat ja vuokratyövoiman käyttö ja edistetään vähintään lain ja työehtosopimusten mukaisia työehtoja. Tätä parempi taso tulisi katsoa kilpailutuksessa eduksi, Yrttiaho sanoo.

Yrttiahon mielestä lain ytimeen pitää nostaa työehdot, alihankinnan valvonta ja sääntely sekä julkinen vastuu, jos hankintalakia todella halutaan uudistaa vastuullisempaan suuntaan.

– Nyt hallitus keskittyy avaamaan markkinoita yksityisille yhtiöille, vaikka todellinen ongelma on yhtiöittämisen, yksityistämisen ja epäterveen hintakilpailun aiheuttamat kustannukset ja työehtojen heikentyminen, Yrttiaho sanoo.

___

Johannes Yrttiahon vastalause 27.5.2026:

Vastalause

Perustelut

Hankintalaki määrittää, millaisin ehdoin kunnat ja hyvinvointialueet voivat ostaa tuotteita ja palveluita. Nykyisin hankintalaki mahdollistaa hankinnat ilman kilpailutusta kunnan tai hyvinvointialueen omilta sidosyksiköiltä, eli niin kutsutulta in house -yhtiöiltä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan hankintalain 15 §:ä muutettavaksi siten, että jatkossa edellytyksenä oman yhtiön käytölle olisi, että kunnan tai hyvinvointialueen omistusosuus siitä on vähintään kymmenen prosenttia. Hallituksen esityksessä myös yhtenäistetään sidosyksiköiden ulosmyyntirajat enintään viiden prosenttiin ja enintään 500 000 euroon in house-yhtiöiden liikevaihdosta. Lisäksi lainsäädäntöä tiukennetaan siten, että sidosyksikköhankintoja voidaan tehdä vain silloin, kun ne ovat kokonaistaloudellisesti edullisempia kuin markkinoilla toimivat vaihtoehdot tai kun tähän on muu erityisen painava julkinen intressi. Hallituksen esityksen tavoitteena on siis lisätä yksityisten yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisiin tarjouskilpailuihin.

Tällä hetkellä noin 2 700 in house-yhtiötä tarjoavat kuntalaisille esimerkiksi ruokapalveluita, it-palveluita, teknisiä ratkaisuja, kiinteistöhuoltoa tai muita tukitoimintoja. Hallituksen esitys tarkoittaisi, että näitä toimivia hankintaketjuja jouduttaisiin purkamaan, mikä tulisi näkymään kuntien ja hyvinvointialueiden asukkaiden saamissa palveluissa. 

Hankintalakiin ja erityisalojen hankintalakiin lisättäisiin myös säännös, jonka mukaan lainvoimainen tuomio törkeästä kirjanpitorikoksesta sekä eräistä ympäristörikoksista olisi pakollinen peruste tarjoajan poissulkemiseksi. Tämän vuoksi muutettaisiin myös rikosrekisterilakia. Lisäksi selkeytettäisiin hankintayksiköiden tiedonsaantioikeuksia alihankkijoiden ja voimavarayksiköiden vaihtamiseksi silloin, kun näihin voidaan soveltaa pakollisia tai harkinnanvaraisia poissulkemisperusteita. 

Rikoksia koskevia säännöksiä lukuun ottamatta hallituksen esitys hankintalaista on erittäin ongelmallinen. Esitys jatkaa paikallishallinnon ulkoistus- ja yksityistämispolitiikan pitkää historiaa Suomessa. Tehokkuuden nimissä tehtävät muutokset tulevat tosiasiallisesti aiheuttamaan mittavia taloudellisia kustannuksia ja muita ongelmia julkisten hankintojen järjestämisessä. Hallituksen esitys murentaa kuntien ja hyvinvointialueiden perustuslaissa turvattua itsehallintoa ja mahdollisuutta päättää taloudestaan. Tämän lisäksi esityksessä ei huomioida riittävästi työntekijöiden oikeuksiin kohdistuvia riskejä, eikä se nykyisessä muodossaan poissulje tältä osin kyseenalaisia toimijoita julkisista hankinnoista.

Hankintalakiesitys jatkaa ideologista ulkoistus- ja yksityistämispolitiikan linjaa

Hallituksen esitys jatkaa pitkää kehityskulkua, jossa paikallishallintoon on kohdistunut ulkoistuspaineita tehokkuuden nimessä. 1990-luvun jälkeen valtio on lisännyt kuntien tehtäviä, sääntelyä ja valvontaa sekä pyrkinyt keskittämään palvelujen järjestämistä suurempiin kuntiin, yhteistoiminta-alueisiin ja alueellisiin rakenteisiin. Uudistuksia on perusteltu muun muassa kestävyysvajeella, tehokkuudella ja tuottavuudella, mutta seurauksena kunnallinen itsehallinto ja paikallinen valinnanvara ovat kaventuneet. Kuntia on myös velvoitettu osaltaan vahvistamaan julkista taloutta, mikä on tarkoittanut esimerkiksi kuntiin kohdistuneita valtionosuusleikkauksia. Kuntia on ohjattu voimakkaasti hillitsemään kustannuksia ja uudistamaan palvelutuotantoa tilaaja-tuottajamallien, palvelusetelien, yhteispalvelujen ja digitaalisten palvelujen avulla. Kuntia on myös jo pitkään ohjattu kilpailuttamaan ja yhtiöittämään palveluitaan ideologisin perustein. Kunnat ovat ajan mittaan siirtyneet yhä verkostomaisempaan palvelutuotantoon, jossa palveluja kilpailutetaan ja tuotetaan yhteistyössä muiden kuntien, yksityisten yritysten ja kolmannen sektorin kanssa. 

Viime vuosina kunnat ja hyvinvointialueet ovat ulkoistaneet toimintaansa liikelaitoksiin ja kuntaomisteisiin osakeyhtiöihin. Kuntien oma palvelutuotanto on nykyään usein inhouse-yhtiöiden muodossa. Kuten Kuntaliitto lausunnossaan huomauttaa, juurisyy vallitsevaan sidosyksiköiden käytön laajuuteen ovat sidosyksikkösääntelyyn aiemmin tehdyt kansalliset sääntelyrajoitukset. Kansallisen ulosmyyntirajan asettaminen hankintadirektiivin 20 % ulosmyyntirajan sijaan 5 %:n tasoon on johtanut siihen, että pienellä volyymillakin palveluita käyttäneet hankintayksiköt ovat viime vuosien aikana päätyneet sidosyksiköiden omistajiksi. Kyseinen kehityskulku oli ennakoitavissa jo tätä huomattavan matalaa ulosmyyntirajaa säädettäessä. 

Lakiesitys tulee aiheuttamaan mittavat taloudelliset kustannukset kunnille ja hyvinvointialueille

Vaikka hallituksen esityksen lakimuutoksia on perusteltu tehokkuudella, ne tulevat tosiasiassa aiheuttamaan mittavat taloudelliset kustannukset jo lyhyellä aikavälillä. Arviot mahdollisista säästöistä pitkällä aikavälillä ovat hyvin epävarmalla pohjalla. 

Uudistus tuo merkittäviä lisäkustannuksia hyvinvointialueille ja kunnille. Sidosyksiköitä koskevan muutoksen toteuttaminen hankintalain 15 §:än esitetyllä tavalla merkitsee käytännössä joko lisäkustannuksia aiheuttavia yritysjärjestelyjä, toiminnan siirtämistä omaksi toiminnaksi tai palvelun hankkimista markkinoilta, mikäli se on mahdollista. JHL arvioi koko lakiesityksen nostavan kuntien ja julkisen sektorin kustannuksia vähintään 600 miljoonaa euroa ja pahimmillaan jopa 3 miljardia euroa. Kustannuksia syntyy muun muassa olemassa olevan palvelun purkamisesta, uudelleenkilpailutuksesta, markkinakartoituksista, kilpailutusten lisääntymisestä, osakekaupoista, sopimusmuutoksista sekä muutosvaiheen päällekkäisistä henkilöstö- ja sopimuskuluista. Ulkoistetun toiminnan ottaminen takaisin omaksi toiminnaksi voisi olla kunnille ja hyvinvointialueille pitkällä aikavälillä taloudellisesti kannattavin vaihtoehto, mutta nykyisessä tilanteessa se olisi realistisesti mahdollista niistä vain kaikkein varakkaimmille.

Esitetty muutos tulee aiheuttamaan erityisen huomattavia taloudellisia menetyksiä ja ongelmia pienemmille kunnille, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä tuottaa palveluita itse tai yltää lakiesityksessä esitettyyn in house -yhtiöiden vähimmäisomistukseen. Kunnilla on erilaiset resurssit, tarpeet ja mahdollisuudet palveluiden tuottamiseen. Siksi myös sidosyksiköiden hyödyntämisessä palveluiden tuottamisessa on suurta vaihtelua. Etenkin pienet ja syrjäiset kunnat joutuvat muutoksen myötä vaikeaan tilanteeseen sekä osaajapulan että heikon markkinatilanteen vuoksi. Pienet kunnat kamppailevat jo nyt taloudellisten haasteiden kanssa, ja uudistus pahentaisi tilannetta entisestään. 

Talousvaliokunnan mietinnössä myönnetään, että sidosyksikköjä koskeva vähimmäisomistusosuusvaatimus voi tuoda haasteita pienten ja etäällä kasvukeskuksista sijaitsevien kuntien palvelujen järjestämiseen. Ongelman mittakaavasta huolimatta valiokunnan mietinnössä todetaan vain, että sääntelyn toteutumista tulisi seurata siltä kannalta, miten se vaikuttaa kuntien lakisääteisten tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen ja palvelujen saatavuuteen, ja että havaittuihin ongelmiin tulisi puuttua. Pelkkä lausuma tilanteen seuraamisesta on täysin riittämätön, kun hallituksen esitystä olisi voinut myös muuttaa tältä osin esimerkiksi niin, ettei kymmenen prosentin vähimmäisomistusosuusvaatimusta sovellettaisi pienimpiin kuntiin.

Vastalauseen muutosehdotuksessa hankintalain 15 §:än esitän, että kymmenen prosentin vähimmäisomistusraja poistetaan ja lisäksi sidosyksikköjen ulosmyyntiraja nostetaan hankintadirektiivin sallimaan 20 prosenttiin. Muutos helpottaisi kuntien ja hyvinvointialueiden taloudellisia paineita ja lisäisi mahdollisuuksia palvelutuotannon järjestämiseen.

Esityksen perustuslailliset ja muut oikeudelliset ongelmat

Hallituksen esitys myös murentaa kuntien ja hyvinvointialueiden perustuslaissa turvattua itsehallintoa ja mahdollisuutta päättää omasta taloudestaan. Ehdotettu sidosyksiköiden kymmenen prosentin vähimmäisomistusta koskeva ehdotus on merkityksellinen myös perustuslain 121 §:ssä turvatun kunnallisen itsehallinnon ja perustuslain 6 §:ssä turvatun yhdenvertaisuuden kannalta. Kuten todettu, ehdotetulla vähimmäisomistusvaatimuksella olisi merkittävää vaikutusta kuntien ja hyvinvointialueiden tosiasiallisisiin edellytyksiin suoriutua velvoitteistaan sekä kuntien ja hyvinvointialueiden järjestämisvastuuseen ja palveluiden tuottamisen tapoihin. 

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen lausuntokäytännön mukaan kaikkien kuntien itsehallintoon vaikuttavan lakiehdotuksen vaikutuksia ei voida arvioida vain yleisesti ja valtakunnallisesti koko kuntasektorin tasolla, vaan vaikutuksia tulisi tarkastella myös kuntakohtaisesti, kunkin kunnan tasolla erikseen. Esityksen vaikutusten kannalta olennaista on tunnistaa, että kunnat poikkeavat toisistaan merkittävästi koon, maantieteellisen sijainnin, talousrakenteen ja markkinaolosuhteiden osalta. Ehdotetun rajoituksen vaikutukset olisivat merkittävimmät kunnissa, joiden taloudellinen tilanne on jo ennestään vaikea ja joiden tosiasialliset mahdollisuudet päättää taloudestaan ovat jo nyt vähäisimmät. Esityksen kielteiset vaikutukset kohdistuisivat erityisesti pienempiin kuntiin. Ehdotettu sääntely saattaa pahimmillaan johtaa kuntien lakisääteisten palveluiden ja tehtävien keskeytymiseen tai puutteelliseen toteutumiseen.

Hallituksen esityksessä vedotaan siihen, että kunnilla säilyisi edelleen päätösvalta siitä, tuottavatko ne palvelut itse, hankkivatko ne palvelut sidosyksiköltä tai muutoin yhteistyössä muiden kuntien kanssa vai hankkivatko ne palvelut kilpailutuksen jälkeen vapailta markkinoilta. Näin ei todellisuudessa ole sellaisten pienien kuntien kohdalla, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä tuottaa palveluita itse tai yltää ehdotettuun sidosyksiköiden vähimmäisomistukseen. Näiden kuntien päätösvalta on vain näennäinen. Kunnat saattavat myös sijaita alueella, jolla ei ole sellaisia markkinoita, joilta tarvittavat palvelut voitaisiin edullisesti hankkia. Tällaisille kunnille ehdotettu sidosyksiköiden vähimmäisomistus voi aiheuttaa nykyiseen sääntelyyn verrattuna merkittäviä taloudellisia menetyksiä ja kaventaa tälläkin tavalla niiden itsenäistä päätösvaltaa taloudestaan.

Vuonna 2016 asetettu EU-sääntelyä paljon matalampi in house-yhtiöiden ulosmyyntiraja synnytti nykyisen tilanteen, jossa kunnilla ja hyvinvointialueilla on yhteisyhtiöitä hyvin pienillä omistusosuuksilla. Perustuslakiarvioinnissa on merkitystä sillä, että aiempi muutos oli vähäisempi ja kohteli eri kokoisia kuntia samalla tavalla. Nykyinen esitys sen sijaan kohtelisi eri kokoisia kuntia ja niissä asuvia ihmisiä eri tavalla. Se pakottaisi huomattavan osan kuntia tekemään ratkaisuja, jotka vaarantaisivat varsinkin pienten kuntien itsehallinnon.

Hankintojen yhteiskunnallinen vastuullisuus ja työntekijöiden asema

Hallituksen esittämiin muutoksiin liittyy myös merkittäviä riskejä työntekijöiden näkökulmasta. Palveluiden pakottaminen markkinoille on aiemmin aiheuttanut paitsi ongelmia kuntien talouteen, myös esimerkiksi palvelun laatuun ja työtekijöiden työehtoihin. Yleisesti ottaen palveluntuottajien välinen hintakilpailu lisää painetta pienentää kustannuksia työntekijöiden palkkoja ja työehtoja polkemalla. Esitys nykyisessä muodossaan avaa kentän työehtoshoppailulle ja saattaa johtaa kuntaomisteisissa yhtiöissä työskentelevien työntekijöiden työehtojen huomattavaan heikentymiseen. 

Sosiaalisten kriteerien puutteellinen huomiointi julkisissa hankinnoissa lisää työperäisen hyväksikäytön riskiä erityisesti pitkissä alihankintaketjuissa ja vuokratyövoimaa käyttävissä yrityksissä. Alihankintaketjut voivat heikentää työoloja, työturvallisuutta ja palveluiden laatua. Pelkän halvimman hinnan käyttäminen valintaperusteena tulisi siis kieltää. Työoloihin liittyvien kysymyksien lisäksi pelkällä hinnalla kilpailu heikentää kannustimia kehittää toimintaa ja innovoida. Esityksessä on myös jätetty hankintayksiköille liikaa harkintavaltaa siinä, vaaditaanko tarjoajilta tiedot alihankkijoista. 

Hankintalain 77 §:ää tulisi muuttaa niin, että palvelu- ja rakennushankinnoissa tarjoajien on aina ilmoitettava alihankkijat sekä vuokratyövoiman käyttö. Tämä varmistaisi, että pakollisia poissulkemisperusteita voidaan arvioida kaikkien sopimuksen toteuttamiseen osallistuvien toimijoiden osalta. Lisäksi pakolliset poissulkuperusteet tulisi ulottaa velvoittavina myös EU-kynnysarvot alittaviin hankintoihin, jotta rikoksiin syyllistyneiden yritysten ja johtajien osallistumista julkisiin kilpailutuksiin voidaan estää tehokkaammin. 

Jos tavoitteena on todella vastuullisempi julkinen hankintatoiminta, tulisi poissulkemisperusteisiin lisätä myös vielä eduskunnan käsittelyssä olevan hallituksen esityksen HE 21/2026 vp mukainen kiskonta työelämässä ja törkeä kiskonta työelämässä. Myös työntekijöiden edustajiin kohdistuneet työrikokset tulisi lisätä pakollisiksi poissulkuperusteiksi 80 § 2 momenttiin. Hankintalain 77 ja 80 §:ää koskevat esitykset sisältyvät vastalauseen muutosehdotukseen. 

Hankintalakiin tulisi niin ikään lisätä työlainsäädännön ja työehtosopimusten vähimmäisehtojen noudattamista koskeva erityisehto myös muiden kuin keskushallintoviranomaisten palveluhankintoihin. Lisäksi hankintayksiköille tulisi säätää oikeus edellyttää sopimuksissa vähimmäisehtoja parempia työehtoja sosiaalisen vastuun ja laadun parantamiseksi. Vastalauseen muutosehdotuksessa esitetään tätä koskevia parannuksia hankintalain 98 §:än. Lisäksi esitetään eduskunnan hyväksyttäväksi lausumaa, joka velvoittaa valtioneuvoston tuomaan viipymättä esityksen, jolla 80 §:n poissulkuperusteet laajennetaan koskemaan myös EU-kynnysarvot alittavat hankinnat.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotan, että 2.-4. lakiehdotus hyväksytään valiokunnan mietinnön mukaisena, että 1. lakiehdotus hyväksytään muutettuna, ja että hyväksytään neljä lausumaa.

Vastalauseen muutosehdotukset

1. Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016) 107—115 §, sellaisena kuin niistä on 114 § osaksi laissa 499/2021, 

muutetaan 2 §:n 1 ja 2 momentti, 4 §:n 32 kohta, 15 §:n Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi 1 ja Muutosehdotus päättyy 6 momentti, 58 §:n 1 momentin 6 kohta, 60 §:n 1 momentin 7 kohta, 65 §:n 2 momentti, 75 §:n 1 momentti, Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi 77 §:n 1 ja 2 momentti Muutosehdotus päättyy, 78 §, 80 §:n 1 momentin johdantokappale sekä 2 ja 5 momentti, 81 §:n 1 momentin 11 kohta, 82 §:n 1 momentti, 88 §:n 4—7 momentti, 92 §:n 2 momentti, 11 luvun otsikko, Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi 98 §, Muutosehdotus päättyy 99 §, 100 §:n 1 momentti, 101 §, 102 §:n otsikko, 103 §:n otsikko, 105 §:n 2 momentti, 124 §:n 1 momentin 11 kohta, 125 §:n 1 momentti, 136 §:n 1 momentin johdantokappale ja 2 momentin 5 kohta, 141 §:n 1 momentin johdantokappale, 146 § 2 momentin 2 kohta, 150 §:n 1 momentti sekä 154 §:n 3 momentti

sellaisina kuin niistä ovat 60 §:n 1 momentin 7 kohta, 80 §:n 1 momentin johdantokappale ja 88 §:n 4 momentti laissa 499/2021 sekä 101 § osaksi laissa 499/2021, jalisätään 4 §:ään uusi 33 kohta, Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi 15 §:ään uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2—5 momentti ja muutettu 6 momentti siirtyvät 3—7 momentiksi, 15 §:ään uusi 8 momentti, Poistoehdotus päättyy 65 §:ään uusi 3 momentti, 71 §:ään uusi 4 momentti, 81 §:n 1 momenttiin uusi 12 kohta, 100 §:ään uusi 3 momentti, lakiin uusi 101 a §, 105 §:ään uusi 3 momentti, 106 §:ään uusi 2 momentti sekä 124 §:n 1 momenttiin uusi 12 kohta seuraavasti:

2 §

(kuten TaVM)

4 §

(kuten TaVM)

15 §

Hankinnat hankintayksikön sidosyksiköltä

Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Tätä lakia ei sovelleta hankintaan, jonka hankintayksikkö tekee sidosyksiköltään. Sidosyksiköllä tarkoitetaan hankintayksiköstä muodollisesti erillistä ja päätöksenteon kannalta itsenäistä yksikköä. Lisäksi edellytyksenä on, että hankintayksikkö yksin tai yhdessä muiden hankintayksiköiden kanssa käyttää määräysvaltaa yksikköön samalla tavoin kuin omiin toimipaikkoihinsa ja että yksikkö harjoittaa enintään 20 prosentin osuuden liiketoiminnastaan muiden tahojen kuin niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on. Sidosyksikössä ei saa olla muiden kuin hankintayksiköiden pääomaa. Muutosehdotus päättyy

Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, edellytyksenä osakeyhtiömuotoisen sidosyksikön käytölle on, että hankintayksiköllä on vähintään kymmenen prosentin suora omistusosuus sidosyksiköstä. Poistoehdotus päättyy

 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois

Tätä lakia ei sovelleta tilanteisiin, joissa sidosyksikkö, joka on hankintayksikkö, tekee hankinnan siihen yksin määräysvaltaa käyttävältä hankintayksiköltä tai saman hankintayksikön yksinomaisessa määräysvallassa olevalta toiselta sidosyksiköltä.

 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois

Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi Edellä 2 momentissa säädettyä edellytystä sidosyksikön käytölle ei sovelleta sellaisiin sidosyksiköihin, jotka on perustettu yleisen edun vuoksi tuottamaan yksinomaan rajattua ja lakisääteistä palvelua tai tämän tuottamiseen välittömästi liittyviä tietojärjestelmiä. Tällaisen sidosyksikön liikevaihto ei saa ylittää yhtä miljoonaa euroa vuodessa. Tällainen sidosyksikön kanssa tehty palvelusopimus saa olla voimassa enintään neljä vuotta. Poistoehdotus päättyy

58 §

(kuten TaVM)

60 §

(kuten TaVM)

65 §

(kuten TaVM)

71 §

(kuten TaVM)

77 §

Alihankinta

Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Tarjoajan on ilmoitettava tarjouksessaan, minkä osan sopimuksista se aikoo antaa alihankintana kolmansille tai toteuttaa vuokratyövoimaa hyödyntäen, sekä ehdotetut alihankkijat. Tällainen ilmoitus ei rajoita pääasiallisen tarjoajan vastuuta hankinnan toteuttamisesta. Muutosehdotus päättyy

Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Rakennusurakoissa ja palveluhankinnoissa hankintayksikön on velvoitettava viimeistään hankintasopimuksen toteuttamisen alkaessa valittua tarjoajaa ilmoittamaan sellaisten alihankkijoiden nimet, yhteystiedot ja lailliset edustajat, jotka osallistuvat rakennusurakkaan tai palveluhankintaan, jos ne ovat kyseisenä ajankohtana tiedossa. Valitun tarjoajan on ilmoitettava hankintasopimuksen voimassaoloaikana myös muutokset tällaisissa alihankkijoissaan sekä muutokset edellä mainittuihin tietoihin. Muutosehdotus päättyy

 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois

78 §

(kuten TaVM)

80 §

Pakolliset poissulkemisperusteet

Hankintayksikön on päätöksellään suljettava ehdokas tai tarjoaja tarjouskilpailun ulkopuolelle, jos hankintayksikön tiedossa on, että ehdokas tai tarjoaja taikka sen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsen tai edustus-, päätös- tai valvontavaltaa käyttävä henkilö on rikosrekisteristä ilmenevällä lainvoimaisella tuomiolla tuomittu jostakin seuraavasta rikoksesta rangaistukseen:

 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois

Hankintayksikön on päätöksellään suljettava ehdokas tai tarjoaja tarjouskilpailun ulkopuolelle, jos hankintayksikön tiedossa on, että ehdokkaan tai tarjoajan hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsen tai edustus-, päätös- tai valvontavaltaa käyttävä henkilö on rikosrekisteristä ilmenevällä lainvoimaisella tuomiolla tuomittu rikoslain 30 luvun 9 a §:ssä tarkoitetusta törkeästä kirjanpitorikoksesta, 47 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta työturvallisuusrikoksesta, 2 §:ssä tarkoitetusta työaikasuojelurikoksesta, 3 §:ssä tarkoitetusta työsyrjinnästä, 3 a §:ssä tarkoitetusta kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä, Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi 4 §:ssä tarkoitetusta työntekijöiden edustajien oikeuksien loukkaamisesta, Muutosehdotus päättyy 5 §:ssä tarkoitetusta työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamisesta tai 6 a §:ssä tarkoitetusta luvattoman ulkomaisen työvoiman käytöstä taikka 48 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta törkeästä ympäristön turmelemisesta tai 5 a §:ssä tarkoitetusta törkeästä luonnonsuojelurikoksesta.

 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois

Ehdokasta tai tarjoajaa ei saa sulkea tarjouskilpailusta, jos:

1) 1 tai 3 momentissa tarkoitettua rikosta tai 4 momentissa tarkoitettua laiminlyöntiä koskevan lainvoimaisen tuomion antamisesta on kulunut yli viisi vuotta; tai

2) 2 momentissa tarkoitettua rikosta koskevan lainvoimaisen tuomion antamisesta on kulunut yli kolme vuotta.

81 §

(kuten TaVM)

82 §

(kuten TaVM)

92 §

(kuten TaVM)

98 §

Hankintasopimuksen erityisehdot

Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Hankintayksikkö voi asettaa hankintasopimuksen toteuttamiselle erityisehtoja edellyttäen, että ehdot liittyvät hankinnan kohteeseen 94 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Ehdot voivat liittyä hankinnan taloudellisiin tai sosiaalisiin näkökohtiin, innovaatio-, ympäristö- ja työllisyysnäkökohtiin tai työehtoja koskeviin näkökohtiin. Hankintasopimuksen erityisehdoista on ilmoitettava hankintailmoituksessa, neuvottelukutsussa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa. Muutosehdotus päättyy

Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Hankintayksikön ja tarjouskilpailun voittaneen tarjoajan väliseen hankintasopimukseen on otettava ehto, jonka mukaan Suomessa toteutettavassa hankintasopimukseen sisältyvässä työssä on noudatettava vähintään niitä työsuhteen vähimmäisehtoja, joita Suomen lain ja työehtosopimusmääräysten mukaan on noudatettava samanlaatuisessa työssä. Muutosehdotus päättyy

11 luvun otsikko

(kuten TaVM)

99 §

(kuten TaVM)

100 §

(kuten TaVM)

101 §

(kuten TaVM)

101 a §

(kuten TaVM)

102 §

(kuten TaVM)

103 §

(kuten TaVM)

105 §

(kuten TaVM)

106 §

(kuten TaVM)

124 §

(kuten TaVM)

125 §

(kuten TaVM)

136 §

(kuten TaVM)

141 §

(kuten TaVM)

146 §

(kuten TaVM)

150 §

(kuten TaVM)

154 §

(kuten TaVM)

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. Lain 75 §:n 1 momentti ja 125 §:n 1 momentti tulevat kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä lokakuuta 2026. 

Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi Tämän lain 15 §:n 2 momenttia sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2027. Mainittua momenttia sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä heinäkuuta 2029 sellaisiin sidosyksiköihin, joiden pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa lakisääteisiä välittömästi henkeä ja terveyttä ylläpitäviä terveydenhuollon palveluja tai terveydenhuoltolaissa (1326/2010) tarkoitettuja terveydenhuollon keskitetyn erikoisosaamisen palveluja taikka näiden palvelujen tuottamiseen tarkoitettuja tietojärjestelmiä. Poistoehdotus päättyy

Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi Riippumatta tämän lain 15 §:n 2 momentissa säädetystä edellytyksestä sidosyksikön käytölle, hankintayksikkö voi tehdä uusia mainitussa pykälässä tarkoitettuja määräaikaisia sopimuksia sidosyksikkönsä kanssa 30 päivään syyskuuta 2026. Näiden sopimusten voimassaoloaika voi olla korkeintaan yksi vuosi. Poistoehdotus päättyy

Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi Jos 15 §:n 2 momentissa säädetty edellytys sidosyksikön käytölle ei täyty, hankintayksikkö voi hyödyntää ennen tämän lain voimaantuloa sidosyksikkönsä kanssa tekemää sopimusta 30 päivään kesäkuuta 2027 asti. Hankintayksikön tulee irtisanoa tällaiset sopimukset päättymään viimeistään mainittuna päivänä. Jos sopimuksen irtisanomisesta olisi poikkeuksellisesti kohtuuttomia seurauksia tai sopimuksen irtisanomiseen liittyy merkittäviä taloudellisia riskejä, voidaan yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä sopimus kuitenkin irtisanoa päättymään viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2030. Hankintayksikön tulee tehdä ilmoitus tällaisesta sopimuksesta Valtiokonttorille viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2026. Valtiokonttori julkaisee tiedot ilmoituksista verkkosivuillaan. Poistoehdotus päättyy

Ennen tämän lain voimaantuloa aloitettuihin lain voimaan tullessa vireillä olleisiin hankintamenettelyihin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Vastalauseen lausumaehdotukset

1. Hankintalaista on muodostunut viime vuosina keskeinen väline julkisen palvelutuotannon ulkoistamisessa ja yksityistämisessä tavalla, joka lisää kuntien ja hyvinvointialueiden kustannuksia eikä vastaa lain tarkoitusta mm. julkisten varojen käytön osalta. Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy välittömästi toimiin paikallishallintoon kohdistuvan yksityistämis-, yhtiöittämis- ja ulkoistamiskehityksen kääntämiseksi kestävämpään julkista palvelutuotantoa ja paikallista itsehallintoa vahvistavaan suuntaan.

2. Eduskunta edellyttää, että hallitus tekee eduskunnalle viipymättä esityksen, jossa sidosyksiköiden kymmenen prosentin vähimmäisomistusraja kumotaan hankintalaista ja sidosyksikköjen ulosmyyntiraja nostetaan hankintadirektiivin sallimaan 20 prosenttiin.

3. Eduskunta edellyttää, että hallitus tekee eduskunnalle viipymättä esityksen, jolla hankintalakia uudistetaan alihankkijoita ja vuokratyötä koskevien velvoitteiden osalta kattavaksi ja tarkaksi, työehtojen ja työlainsäädännön vahvemmaksi huomioimiseksi hankinnoissa sekä työrikosten kattavaksi huomioimiseksi hankintalain poissulkemisperusteissa.

4. Eduskunta edellyttää, että hallitus tekee eduskunnalle viipymättä esityksen, jolla hankintalain mukaiset pakolliset poissulkemisperusteet ulotetaan koskemaan myös EU-kynnysarvot alittavia hankintoja.

Helsingissä 27.5.2026
Johannes Yrttiaho (vas.)