SDP:n Paula Werning: Kun järjestöltä leikataan, apu katoaa ihmisen arjesta

– Monelle suomalaiselle järjestö on ensimmäinen paikka, josta saa apua, kun oma jaksaminen loppuu, läheinen sairastuu, nuori syrjäytyy tai yksinäisyys käy liian raskaaksi. Kun järjestöiltä leikataan, kyse ei ole hallinnosta tai paperinpyörittämisestä. Kyse on siitä, että apua on vähemmän tarjolla ihmisille, jotka sitä eniten tarvitsevat, SDP:n kansanedustaja Paula Werning sanoo.

Järjestöbarometrin mukaan järjestöt ovat tärkeä osa myös yhteiskunnan kriisinkestävyyttä, työllistämistä ja hyvinvointialueiden palvelukokonaisuutta. Ne tavoittavat ihmisiä, joita julkiset palvelut eivät aina tavoita. 

Samaan aikaan järjestöjen rahoitusta on leikattu voimakkaasti. Vuonna 2026 STEA-avustukset vähenivät 30 miljoonalla eurolla, ja hallitus on päättänyt uusista lisäleikkauksista tuleville vuosille. 

– Kun vertaistukiryhmä loppuu, kun kriisipuhelimen aukioloaikoja lyhennetään tai kun pitkäaikaistyöttömän työpajapaikka katoaa, säästö ei näy valtion budjettikirjassa vaan ihmisten elämässä. Lopulta lasku tulee maksettavaksi kunnille, hyvinvointialueille ja erikoissairaanhoidolle, Werning huomauttaa. 

Werning muistuttaa, että Suomessa on totuttu pitämään järjestöjä itsestäänselvyytenä.

– Suomessa tuhannet vapaaehtoiset tekevät joka päivä työtä, jolla ehkäistään syrjäytymistä, tuetaan mielenterveyttä, autetaan ikäihmisiä ja rakennetaan yhteisöllisyyttä. Tätä työtä ei voi korvata pelkästään viranomaisilla. Järjestöt eivät ole menoerä vaan investointi ihmisten hyvinvointiin, Werning alleviivaa. 

– Jos hallitus todella haluaa vahvistaa yhteiskunnan turvallisuutta ja eheyttä, sen on lopetettava järjestökentän näivettäminen ja turvattava järjestöjen mahdollisuus tehdä työnsä myös tulevaisuudessa, Werning päättää.