Tutkimus: Lihavuuslääke on suomalaismedian lempilapsi, mutta verenohennuslääkkeestä ei kirjoita juuri kukaan

Medianäkyvyys ei jakaudu tasaisesti uusien lääkkeiden kesken, eikä näkyvyyteen aina vaikuta esimerkiksi lääkkeen käyttöaiheen yleisyys, selviää Itä-Suomen yliopiston lääkepolitiikan tutkimusryhmän käynnissä olevasta tutkimuksesta.

Eniten näkyvyyttä saivat tutkimuksen mukaan lihavuuden hoitoon käytetyt GLP-1-agonistit, kuten semaglutidia sisältävä Ozempic. Sitä käytetään myös tyypin 2 diabeteksen hoitoon.

Hankkeen päätutkija Lasse Alajärvi arvelee, että yksi syy lihavuuslääkkeen runsaalle medianäkyvyydelle on se, että lihavuus ja laihdutus koskettavat monia suomalaisia. Osa uutisista liittyi kuitenkin myös esimerkiksi saatavuusongelmiin tai julkkisjuoruihin.

”Tästä lääkkeestä on löytynyt paljon erilaisia mediaa kiinnostaneista kulmia ja helppoja uutiskärkiä”, Alajärvi summaa.

Uutuusarvo voi selittää palstatilaa

Lihavuuslääkkeiden jälkeen eniten näkyvyyttä saivat eturauhassyöpälääkkeet, erityisesti osin Suomessa kehitetty darolutamidi, sekä ADHD- ja Alzheimer-lääkkeet.

Alajärvi arvelee, että medianäkyvyyteen voi vaikuttaa myös lääkkeen uutuusarvo. Jos lääke tuo markkinoille uudenlaisen ratkaisun terveysongelmaan, se ylittää uutiskynnyksen helpommin kuin lääke, joka on jo aiemmin myynnissä olleiden lääkkeiden kaltainen.

Tämä voi olla yksi syy sille, miksi veren hyytymistä estävät lääkkeet eivät saaneet juurikaan palstatilaa mediassa, vaikka niitä käytetään Suomessa runsaasti, Alajärvi sanoo.

Yksipuolinen uutisointi voi kuormittaa terveydenhuoltoa

Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, kuinka tasapainoisesti media kertoi uusien lääkkeiden hyödyistä ja haitoista. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että uutisoinnissa korostetaan usein lääkkeiden hyötyjä ja kerrotaan riskeistä epämääräisesti.

”Ihmisillä on toisinaan taipumusta tehdä diagnooseja itse. Jos uutisointi on vääristynyttä, se voi aiheuttaa turhaa hakeutumista hoitoon, mikä kuormittaa terveydenhuoltoa. Jo nyt lääkärin vastaanotolle voi toisinaan joutua jonottamaan pitkiäkin aikoja”, Alajärvi sanoo.

Medianäkyvyys voi siis vaikuttaa myös hoitoon hakeutumiseen. Se, milloin esimerkiksi lääkkeen tai hoidon medianäkyvyyden vaikutukset ovat positiivisia ja milloin negatiivisia, riippuu Alajärven mukaan tilanteesta.

Hän kertoo esimerkin Britanniassa tehdystä tutkimuksesta, jossa todettiin, että näyttelijä Angelina Jolien julkinen esimerkki oli kannustanut muitakin ihmisiä tekemään geenitestin rintasyöpäriskin osoittamiseksi.

”Jolie poistatti varotoimenpiteenä rintansa. Hän kertoi tästä julkisesti ja sai ihmisiä hakeutumaan geenitesteihin ja jopa rintojen poistoon.”

Media voi vaikuttaa lääkkeiden kysyntään ja tarjontaan

Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että lääkeuutisoinnilla voi olla vaikutusta myös esimerkiksi mielikuviin, lääkkeiden kysyntään ja tarjontaan ja jopa poliittiseen päätöksentekoon, sanoo tutkimusryhmää johtava Itä-Suomen yliopiston sosiaalifarmasian professori Katri Hämeen-Anttila.

Hänen mukaansa Suomessa ei ole aikaisemmin tutkittu sitä, millaiset lääkkeet saavat mediassa palstatilaa ja millaisia asioita niistä kerrotaan.

”Tutkimuksemme lisää ymmärrystä median roolista lääkekeskustelussa yhteiskunnallisesti.”

Lisätietoa tutkimuksesta

• Kaksivuotinen hanke päättyy vuoden 2026 lopulla.
• Toteuttajana Itä-Suomen yliopisto yhteistyössä Fimean kanssa, rahoittajana Kela.
• Tarkasteltavana kymmenen uutta lääkettä, joilla on eri käyttötarkoitus.
• Aineistona on 266 journalistista artikkelia vuosilta 2013–2024.
• Tutkimuksessa tarkastellaan myös lääkäreille suunnattua mediasisältöä ja haastatellaan potilasjärjestöjä ja terveystoimittajia.