Metsästys ja silakan koko muokkaavat olennaisesti harmaahylkeen tulevaisuutta Itämerellä

Itämeren harmaahyljekanta koki historiallisen pohjakosketuksen 1970-luvulla, kun liiallinen metsästys ja esimerkiksi hyönteismyrkyistä ja maaleista peräisin olevat organoklooriyhdisteet, kuten DDT ja PCB, romahduttivat kannan vain noin 3000 yksilöön. Samaan aikaan myös Itämeren toisen hyljelajin, itämerennorpan, kanta romahti noin 5000 yksilöön. 

Romahduksen jälkeen hylkeiden metsästys kiellettiin Itämerellä 1980-luvulla samalla kuin hylkeiden lisääntymistä haitanneiden aineiden käyttöä rajoitettiin. Näillä toimilla molempien hyljelajien kannat saatiin käännettyä nousuun.

Helsingin yliopiston johtama tutkimus tarkastelee Itämeren harmaahylkeen kannan kehitystä. Itämeren harmaahylkeiden kanta on kasvanut 1970-luvun jälkeen 57 000 yksilöön. Tutkimuksen mukaan silakan koolla on merkittävä vaikutus hallipopulaation lisääntymiseen. Silakoiden keskipainon noustessa vuosittain syntyvien kuuttien määrä voisi kasvaa jopa 10 prosenttia.

Tutkijoiden mukaan Itämeren kantokyky saattaa kestää jopa hylkeiden määrän tuplaantumisen eli noin 120 000 yksilöä. Uusi kantokyvyn arvio on kolmasosan suurempi kuin 1900-luvun alun metsästysaineistoihin perustunut kantokyvyn arvio.

Tutkijat käyttivät apuna samaa tilastollista menetelmää kuin itämerennorpan kanta-arviota tarkentavassa tutkimuksessa, joka julkaistiin keväällä 2025.

Nykyisillä digitaalisilla populaatiomalleilla on mahdollista arvioida, miten lajin populaatio muuttuu ulkoisten tekijöiden kuten metsästyspaineen muuttuessa. Malli yhdistelee useita pitkäaikaisaineistoja, kuten lentolaskenta- ja metsästysaineistoa sekä kuolleista hylkeistä kerätyistä näytteistä saatua tietoa. Yhdessä ne antavat hyljepopulaatiosta tarkemman kuvan kuin mikään yksittäinen aineisto erikseen.

Metsästyskiintiön nostaminen olisi uhka harmaahylkeille

Samassa tutkimuksessa tutkijat arvioivat, millaisia vaikutuksia erilaisilla metsästyskiintiöillä olisi Itämeren harmaahyljepopulaatiolle.

– Mallimme perusteella hyljepopulaatio kestää nykyisen Suomen ja Ruotsin ja Ahvenanmaan yhteenlasketun noin 3050 yksilön vuotuisen metsästyskiintiön. Jos kiintiö sen sijaan nostettaisiin 3600 yksilöön, sukupuuton uhka kasvaisi merkittävästi. Noin 4800 yksilön vuosittaisella metsästysmäärällä hyljepopulaatio kuolisi sukupuuttoon vuoteen 2070 mennessä, arvioi tilastotieteen professori Jarno Vanhatalo Helsingin yliopistosta.

Toisaalta metsästystavalla on myös suuri vaikutus kestävään kannan kehitykseen. Mikäli metsästys muuttuisi siten, että saaliiksi jäisi enemmän naaraita, kannan kehitys kääntyisi laskuun suurella todennäköisyydellä jo nykyisillä metsästyskiintiöillä.

Tutkimustulokset tukevat päätöksentekoa harmaahylkeen metsästyskiintiöiden asettamisessa sekä Itämeren suojelua ja Itämeren suojelukomission HELCOM:n työtä.

Tutkimus tehtiin yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen, Itä-Suomen yliopiston, Turun ammattikorkeakoulun ja Ruotsin luonnontieteellisen keskusmuseon kanssa.

Alkuperäinen artikkeli

Milena Vanko, Inari Helle, Mervi Kunnasranta, Markus P. Ahola, Britt-Marie Bäcklin, Anja M. Carlsson, Linnea Cervin, Sara Persson, Jarno Vanhatalo, Bayesian integrated population model of Baltic grey seals (Halichoerus grypus grypus) informs on population carrying capacity and the impact of Baltic herring (Clupea harengus membras) on reproduction, Ecological Modelling, Volume 519, 2026,111666, ISSN 0304-3800, https://doi.org/10.1016/j.ecolmodel.2026.111666