Lemmikkeihin kohdistuva väkivalta jää viranomaisilta helposti huomaamatta

Eläinlääketieteen lisensiaatti Elli Valtosen väitöstutkimus tarkastelee lemmikkieläimiin kohdistuvaa eläinsuojeluvalvontaa pääkaupunkiseudulla sekä lemmikkeihin liittyviä eläinsuojelurikoksia koko maassa. Aineistona ovat eläinsuojeluvalvonnan asiakirjat vuosilta 2019–2020 ja käräjäoikeuksien tuomiot vuosilta 2011–2021.

Suomessa virkaeläinlääkäreiden tekemien eläinsuojelutarkastusten ja hallinnollisten toimenpiteiden määrä on kasvanut viimeisten 15 vuoden aikana. Samalla yhä suurempi osa eläinsuojeluvalvonnassa havaituista puutteista liittyy lemmikkieläimiin. Vain suhteellisen pieni osa tapauksista etenee kuitenkin poliisitutkintaan tai syyteharkintaan. Suomalaisista eläinsuojelurikosten tekijöistä tiedetään edelleen vähän. 

Virkaeläinlääkäreille tehdyissä ilmoituksissa kuvattiin tavallisimmin puutteita eläinten perushoidossa kuten pitopaikassa ja ruokinnassa. Nämä puutteet myös havaittiin tarkastuskäynneillä. Sen sijaan väkivaltaepäilyt johtivat harvoin konkreettisiin havaintoihin.

– Eläinten kaltoinkohtelun taustalla voi olla hyvin erilaisia mekanismeja. Siksi valvonnassa ja rikosprosessissa on tärkeää erottaa pitkäkestoinen laiminlyönti ja väkivaltainen kaltoinkohtelu toisistaan, sanoo Valtonen.

Suurin osa käräjäoikeuksissa käsitellyistä tapauksista koski eläinten passiivista laiminlyöntiä, ja joka neljännessä tapauksessa oli kyse eläimeen kohdistuneesta väkivallasta. Virkaeläinlääkärien rooli oli keskeinen; he tunnistivat valvonnassa eläinsuojelulain vastaisia puutteita, joiden perusteella tehtiin hallintopäätöksiä. Osa näistä tapauksista eteni myöhemmin eläinsuojelurikoksina käräjäoikeuteen. 

Tekijäprofiilit eroavat toisistaan

Eri rikostyyppien tekijöiden taustat ja teoille annetut selitykset vaihtelivat. Lemmikkien keräilijät ja eläintuottajat vetosivat muita useammin vaikeisiin henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja kuvasivat viranomaisten toimintaa epäammattimaiseksi. Väkivaltaisista teoista syytetyt perustelivat tekojaan tarpeella hallita eläimen käyttäytymistä tai omalla epävakaalla mielentilallaan.

– Eläimiin kohdistuvien rikosten havaitsemisessa, kärsimyksen arvioimisessa ja seuraamusten määräämisessä on edelleen parannettavaa. Rikosten ehkäisy edellyttää, että sekä laiminlyönnin että väkivaltaisen kaltoinkohtelun merkit tunnistetaan nykyistä paremmin. Eläinsuojelurikoksista määrätyt rangaistukset olivat usein lieviä, ja eläintenpitokielto määrättiin vain noin puolelle tuomituista. Tutkimus osoittaa, mihin valvonnassa ja rikosprosessissa tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, Valtonen sanoo. 

Väitöksen tiedot

ELL Elli Valtonen väittelee Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa 24.6.2026 klo 12 Metsätalossa, B317, Unioninkatu 40, Helsinki. Vastaväittäjänä toimii dosentti Jaana Husu-Kallio ja kustoksena professori Anna Valros. Väitöstutkimus kuuluu eläinten hyvinvointitieteen alaan ja se on luettavissa Heldassa. Väitöstä voi seurata myös etäyhteydellä.