Jätelakiesityksen vaikutuksia ei ole arvioitu riittävästi

Nähtävissä jätehuollon kustannusten nousua ja palvelujen heikkenemistä

Heinäkuun loppuun asti lausunnoilla olevassa ns. Jätelaki II -esityksessä ehdotetaan kuntien sidosyksiköiden ulosmyyntirajan laskemista viiteen prosenttiin liikevaihdosta nykyisestä 10 prosentista. KIVOn mukaan tämä yhdistettynä EUT-tuomioon rajoittaisi merkittävästi kuntavetoisten jäteyhtiöiden mahdollisuuksia tarjota palveluja markkinoilla.

Suomessa sidosyksikkösääntely olisi lisäksi jatkossa vielä nykyistä huomattavasti tiukempaa kuin useimmissa EU-maissa, joissa sidosyksikköjä koskeva ulosmyyntiraja on 20 prosenttia. KIVOn mukaan esityksessä ei perustella, miksi merkittävä kansallinen kiristys olisi kokonaisuutena hyödyllinen.

“Nähtävissä on, että erityisesti elinkeinoelämän jätettä tuottavien yritysten vaihtoehdot vähenevät, kuljetusmatkat pitenevät ja kustannukset nousevat toimintaympäristön äkillisen muutoksen seurauksena ilman, että jätteen käsittelyn markkinoille syntyy riittävän nopeasti vastaavaa uutta kapasiteettia. Näin tavoitteet kilpailun lisäämisestä jäävät epäselviksi, samalla kun haitalliset vaikutukset ulottuvat elinkeinoelämän jätettä tuottavien yritysten kilpailukykyyn, kuntalaisiin ja huoltovarmuuteen", summaa toimitusjohtaja Jutta Laine-Ylijoki lakiluonnoksen vaikutuksia.

Yritysten jätehuolto vaikeutuisi

KIVOn mukaan ulosmyyntirajan kiristäminen heikentäisi jätteenkäsittelypalvelujen saatavuutta erityisesti alueilla, joilla vaihtoehtoisia palveluntarjoajia ei ole. Tämä koskisi muun muassa jätteenpolttoa, kaatopaikkasijoitusta, biojätteen käsittelyä ja jätteiden vastaanottoa jäteasemilla.

Tästä seuraisi jätehuoltopalveluja tarvitseville yrityksille pidempiä kuljetusmatkoja, kasvavia kustannuksia ja lisääntyviä toimitus- ja käsittelyriskejä. Erityisen haavoittuvia ovat toimialat, joiden jätteille ei ole helposti korvaavia käsittelyratkaisuja.

Biojätteen osalta KIVO korostaa, että nykyinen alueellinen käsittelyinfrastruktuuri on sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta tehokas. Ulosmyyntirajoituksen kiristäminen lisäisi kuljetusmatkoja ja nostaisi kustannuksia.

Myös teollisuus- ja mineraalijätteiden käsittely vaikeutuisi, koska suuri osa vastaanottokapasiteetista on kuntaomisteisten yhtiöiden hallussa. Jätteenpolton osalta kapasiteettia on jo nyt rajallisesti, ja kiristys voisi johtaa tilanteeseen, jossa kapasiteettia olisi teknisesti olemassa, mutta yritykset eivät pääse siihen käsiksi kiristyneen sääntelyn vuoksi.

Kilpailutavoitteet eivät toteudu

Vaikka esityksen tavoitteena on lisätä kilpailua ja markkinaehtoista toimintaa, KIVO arvioi, että käytännössä vaihtoehtojen määrä vähenisi. Yritykset kilpailuttavat jätehuoltonsa jo nyt, mutta palveluntarjonnan supistuessa todellinen kilpailu heikkenisi.

Lisäksi esityksessä ei KIVOn mukaan ole selkeästi osoitettu, mistä korvaava käsittelykapasiteetti syntyisi niissä palveluissa, joissa markkina on jo nyt kapea.

Jätehuolto on keskeinen osa yhteiskunnan perusinfrastruktuuria. KIVOn mukaan esitys voisi:

• heikentää olemassa olevan kapasiteetin käyttöastetta
• nostaa koko järjestelmän kustannuksia
• heikentää huoltovarmuutta ja varautumista

Samalla paine kuntalaisten jätemaksujen korottamiseen kasvaisi, kun infrastruktuurin kustannuksia joudutaan jakamaan pienemmälle volyymille.