Sosiaalinen raportointi nostaa esiin huolen mielenterveydestä, toimeentulosta ja asumisen turvattomuudesta

Kanta-Hämeen hyvinvointialueen vuonna 2025 kerätty sosiaalinen raportointi nostaa esiin alueen asukkaiden ja ammattilaisten havaintoja hyvinvoinnin haasteista sekä palvelujärjestelmän kehittämistarpeista. Raportoinnin perusteella erityistä huolta aiheuttavat mielenterveyspalvelujen saavutettavuus, taloudellisen haavoittuvuuden lisääntyminen, ikääntyneiden yksinäisyys sekä asumiseen liittyvät palvelukatveet.

Vuoden aikana sosiaalisen raportoinnin ilmoituksia kertyi yhteensä 108. Havaintoja tehtiin koko hyvinvointialueelta, eniten Hämeenlinnasta. Ilmoittajina oli asukkaita, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia sekä järjestöjen edustajia.

Sosiaalinen raportointi on osa rakenteellista sosiaalityötä. Sen tavoitteena on tunnistaa yhteiskunnallisia ilmiöitä, eriarvoisuutta ja palvelujärjestelmän puutteita sekä välittää tietoa päätöksenteon tueksi. Sosiaalihuoltolain mukaan rakenteellisella sosiaalityöllä tulee varmistaa, että tieto sosiaalisesta hyvinvoinnista ja sosiaalisista ongelmista välittyy hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä vastaaville toimijoille ja päättäjille.

– Tavoitteenamme on tehdä sosiaalisen raportoinnin mahdollisuutta nykyistä tunnetummaksi, jotta yhä useampi asukas löytäisi väylän tuoda esiin arjessaan kohtaamiaan epäkohtia. Näin saamme tärkeää tietoa palvelujen kehittämisen ja uudistamisen tueksi, sanoo sosiaalihuollon professiojohtaja Marjo Mutanen.

Huoli palvelujen saavutettavuudesta korostui

Raportoinnissa nousi vahvasti esiin huoli palvelujen saavutettavuudesta. Ilmoituksissa kuvattiin pitkiä odotusaikoja, palvelujen pirstaleisuutta sekä tilanteita, joissa asiakkaan toimintakyky ei riitä palvelujen hakemiseen ilman tukea. Erityisen haastavaksi koettiin mielenterveys- ja päihdepalvelujen saatavuus.

Havaintojen mukaan mielenterveyden haasteet näkyvät erityisesti nuorten pahoinvointina, koulupoissaoloina, ahdistuneisuutena ja kriisitilanteiden vaikeutumisena. Ilmoituksissa kuvattiin tilanteita, joissa apua ei saada riittävän ajoissa ja ongelmat ehtivät vakavoitua ennen tuen saamista.

Taloudellinen epävarmuus näkyy arjessa

Raportoinnin perusteella myös taloudellinen haavoittuvuus on lisääntynyt. Asiakasmaksujen korotusten, etuusmuutosten ja yleisen kustannusten nousun arvioitiin heikentävän erityisesti pienituloisten, paljon palveluja tarvitsevien sekä ikääntyneiden ihmisten toimeentuloa.

Havaintojen mukaan palvelumaksujen nousu ja sosiaaliturvaan tehdyt muutokset voivat yhdessä johtaa asiakkaiden maksuvaikeuksiin ja toimintakyvyn heikkenemiseen.

Asumisen ongelmat ja ikääntyneiden yksinäisyys huolestuttavat

Asumiseen liittyvissä havainnoissa nousivat esiin kriisimajoituksen puutteet, asunnottomille suunnattujen palvelujen hajanaisuus sekä huoli turvattomista asuinympäristöistä. Erityisen haastavaksi kuvattiin päihteitä käyttävien henkilöiden mahdollisuudet saada tilapäistä majoitusta.

Ikääntyneiden hyvinvointia koskevissa ilmoituksissa korostuivat yksinäisyys, toimintakyvyn heikkeneminen ja huoli hoitopaikkojen riittävyydestä. Havainnoissa kuvattiin myös tilanteita, joissa ikääntyneitä joudutaan sijoittamaan kauas läheisistään.

Havainnot ohjaavat palvelujen kehittämistä

Sosiaalisen raportoinnin perusteella on tunnistettu useita kehittämistarpeita, kuten palvelujen saavutettavuuden parantaminen, matalan kynnyksen tuen vahvistaminen sekä asumispalvelujen selkeyttäminen.

Havainnoista laaditut kehittämisehdotukset käsitellään hyvinvointialueen toimialajohdossa. Laajemmat, päätöksentekoa edellyttävät kokonaisuudet viedään tarvittaessa luottamushenkilöiden käsiteltäväksi. Osa esiin nousseista kehittämiskohteista voidaan ratkaista myös palvelu- tai tulosalueilla osana toiminnan jatkuvaa kehittämistä.

– Sosiaalinen raportointi on vielä suhteellisen uusi toimintatapa, jota kehitämme jatkuvasti. Tavoitteena on kuulla palautetta entistä vahvemmin ja hyödyntää sitä rohkeasti palvelujen ja toimintatapojen uudistamisessa aina, kun se on mahdollista, Mutanen kertoo.

Raportoinnissa tunnistettiin myös myönteisiä kehityssuuntia. Näitä olivat muun muassa yhteinen tahtotila osallisuustyön kehittämiseen, perhekeskusten monialaiset tiimit sekä sähköisten palvelujen ja etäasioinnin helpottama asiointi lapsiperheissä.

Yhteistyötä yli hyvinvointialuerajojen

Kanta-Hämeessä sosiaalisen raportoinnin havaintoja kerättiin vuosina 2024–2025 alueen omalla lomakkeella. Vuoden 2026 alusta lähtien raportointi on toteutettu Sisä-Suomen hyvinvointialueiden yhteisellä lomakkeella.

Rakenteellista sosiaalityötä kehitetään yhteistyössä Kanta-Hämeen, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueiden kanssa. Yhteistyössä on koottu myös havaintoja sosiaaliturvaan tehtyjen muutosten vaikutuksista ja välitetty niitä kansanedustajille päätöksenteon tueksi.

Lisäksi hyvinvointialueet valmistautuvat sosiaalihuoltolain uudistukseen ja suunnittelevat yhteistä sosiaalihuollon tiekarttaa, jonka tavoitteena on muodostaa yhteinen visio tulevaisuuden eettisesti kestävästä sosiaalihuollosta.