Vihreiden Jenni Pitko: Maatalouden ympäristötuet on muutettava tulosperusteisiksi

Kalevi Sorsa -säätiön tuore raportti paljastaa huolestuttavan asian Suomen maataloustuista: jopa 77 prosenttia vuosittaisesta noin 1,9 miljardin euron tukipotista on haitallista ympäristölle. Analysoitujen 17 tukikokonaisuuden joukosta peräti 13 heikentää ympäristön tilaa. Samaan aikaan maatalous vastaa noin kolmanneksesta Suomen kokonaispäästöistä, ja päästöt ovat kasvaneet 1990-luvulta lähtien. Vihreiden varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Jenni Pitko pitää tilannetta kestämättömänä.

– Nykyinen lähes kahden miljardin euron tukijärjestelmä ei ole onnistunut ottamaan ympäristö- ja ilmastohaasteita huomioon, vaikka osa tuista maksetaankin ympäristötoimiin. Tukia pitää kohdentaa nykyistä vaikuttavammin ratkaisuihin, jotka vahvistavat luonnon tilaa ja vähentävät päästöjä, Pitko sanoo.

Turvepeltojen viljely on tästä esimerkki. Ne kattavat vain 11 prosenttia peltoalasta, mutta aiheuttavat noin 60 prosenttia maatalouden päästöistä. Nykyinen tukijärjestelmä ei ole onnistunut vähentämään päästöjä näillä pelloilla, vaikka näiden toimien vaikuttavuus olisi suuri.

Ratkaisu on tulosvastuun kasvattaminen. Olemassa olevat maatalouden ympäristötuet tulisi muuttaa tulosperusteisiksi niin, että maksu määräytyy tuotettujen ympäristöhyötyjen, puhtaamman veden, hiilen sidonnan ja luonnon monimuotoisuuden mukaan. Suomessa on jo käynnissä lupaava kokeilu tämän suuntaisesti. Lounais-Suomen elinvoimakeskus on myöntänyt tulosperusteista avustusta 22 tilalle Saaristomeren valuma-alueella: viljelijät saavat korvauksen sen mukaan, kuinka paljon he onnistuvat todennettavasti alentamaan peltojensa fosforipitoisuutta. Tulos mitataan maanäytteillä hankkeen alussa ja lopussa.

– Saaristomeren pilotti osoittaa, että tulosperusteisuus on mahdollista ja viljelijät ovat valmiita lähtemään mukaan. Kun kannustin on oikein suunnattu, tulokset paranevat. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa laajentaa tämä malli koko maatalouden ympäristötukijärjestelmään. Samalla tukijärjestelmää on uudistettava niin, että voidaan asteittain luopua ympäristölle kaikkein haitallisimpien toimintatapojen tukemisesta ja ohjata rahoitusta vaikuttavampiin ratkaisuihin, Pitko sanoo. 

Ajoitus on otollinen. EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistetaan seuraavaa rahoituskehystä 2028–2034 valmisteltaessa, ja komissio on esittänyt jäsenmaille enemmän liikkumavaraa tukiehtojen määrittelyyn. Myös ensi vuoden eduskuntavaalit tarjoavat mahdollisuuden muuttaa kansallisia linjauksia.

– Maatalouspolitiikkaan tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja rohkeutta uudistua. Mallia voi ottaa Tanskasta, missä poliitikot, maataloussektori ja ympäristöjärjestöt sopivat yhdessä tavoitteista ja maailman ensimmäisestä maatalouden hiiliverosta. Suomessa samanlaiseen yhteiskuntasopimukseen on täysi mahdollisuus, Pitko päättää.