EVA: Työ on yhä useammalle vain keino rahoittaa muuta elämää

Kuusi kymmenestä suomalaisesta (61 %) pitää ansiotyötä lähinnä keinona rahoittaa muita, itselle kiinnostavampia aktiviteetteja. Osuus on kasvanut vuodesta 2010 selvästi, 14 prosenttiyksikköä.

Hieman harvempi (56 %) arvioi työn olevan itselleen vain keino toimeentulon hankkimiseksi. Vain 14 prosenttia suomalaisista sanoo ansiotyön olevan itselleen niin mieluisaa, että tekisi sitä, vaikka ei tarvitsisi rahaa.

Työ itsessään ei silti ole menettänyt merkitystään kokonaan. Nyt 43 prosenttia suomalaisista pitää työtä tärkeimpänä osana ihmisen elämänsisältöä, kun 46 prosenttia on asiasta eri mieltä. Työn asema suomalaisten mielenmaisemassa on palautunut koronapandemiaa edeltävälle tasolle.

”Suomalaisten työmoraali ei ole romahtanut, mutta työn itseisarvo on heikentynyt. Työtä tehdään yhä useammin siksi, että se mahdollistaa muun elämän. Tämä on tärkeä havainto maassa, jossa hyvinvointivaltion rahoitus nojaa korkeaan työllisyyteen ja verotettavaan työhön”, sanoo analyysin kirjoittanut EVAn tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto.

Nuorimmat ikäluokat haastavat kuvan työn vieroksumisesta

Ikäluokkien työkeskeisyydessä on suuria eroja. Vain kolmasosa 26–35-vuotiaista (34 %) pitää työtä kaikkein tärkeimpänä elämänsisältönä, kun yli 65-vuotiaista näin ajattelee valtaosa (72 %).

Nuorimmat suomalaiset eivät kuitenkaan näytä yksiselitteisesti vieroksuvan työtä. 18–25-vuotiaista työtä tärkeimpänä elämänsisältönä pitää 43 prosenttia, mikä vastaa väestön keskimääräistä tasoa. Työkeskeisyyden laskutrendin katkaisemisesta vastaavatkin aineistossa erityisesti 1990- ja 2000-luvulla syntyneet ikäluokat.

Samalla vapaa-ajan arvostus näkyy suomalaisten vastauksissa. Reilu kolmasosa työssä olevista (35 %) haluaisi käyttää nykyistä vähemmän aikaa ansiotyöhön, kun kymmenesosa (10 %) haluaisi työskennellä enemmän. Neljä kymmenestä (43 %) olisi periaatteessa valmiita tinkimään palkastaan, jos työaika lyhenisi ja vapaa-aika lisääntyisi.

”Suomalaiset eivät jakaudu yksinkertaisesti ahkeriin ja laiskoihin. He haluavat toimeentuloa, vapaa-aikaa ja mielekästä työtä yhtä aikaa. Talouspolitiikan kannalta olennainen kysymys on, miten työnteosta tehdään riittävän kannattavaa ja mielekästä tilanteessa, jossa työn ulkopuolinen elämä painaa vaa’assa aiempaa enemmän”, Haavisto sanoo.

Työyhteisöt eivät nouse työn merkityssisällöissä kärkikastiin. Reilulle kolmasosalle (36 %) työ merkitsee suuressa määrin hyviä ihmissuhteita ja tärkeää toveruutta tai kaveruutta, mutta viidesosa (21 %) ei näe työn antaneen itselleen juurikaan tai lainkaan ystäviä tai yhteisöllisyyden kokemuksia.

Näin kysely tehtiin

Tulokset perustuvat 2 038 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 7.10.–20.10.2025. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä (pl. Ahvenanmaa). Aineisto on kerätty Taloustutkimus Oy:n internetpaneelissa, josta tutkimusotos on muodostettu ositetulla satunnaisotannalla. Aineisto on painotettu edustamaan väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Aineiston tilastollisen analyysin ja tulosgrafiikan on tehnyt Pentti Kiljunen (Yhdyskuntatutkimus Oy).

Aiheesta kertovan artikkelin saa julkaista saman aamun lehdessä.