Vihreiden Hanna Holopainen: Kokonaisturvallisuus ei toteudu, jos vammaiset jäävät hätätilanteessa oman onnensa nojaan

Tulipalossa, sähkökatkossa tai muussa vaaratilanteessa liikkumaesteiset, esimerkiksi pyörätuolia käyttävät, eivät välttämättä pääse poistumaan rakennuksesta ilman apua. Kuulovammaiset eivät välttämättä kuule hälytystä. Näkövammaiset eivät välttämättä näe opasteita. Autistiselle ihmiselle kaoottinen evakuointitilanne voi muodostua erityisen vaikeaksi. Holopaisen mukaan turvallisuus ei saa perustua siihen, että oikea ihminen sattuu olemaan oikeassa paikassa auttamassa.

— Suomessa puhutaan paljon kokonaisturvallisuudesta. Se ei kuitenkaan toteudu, jos osa ihmisistä jää hätätilanteessa muiden avun varaan ilman ennakkosuunnittelua. Turvallisuuden pitää kuulua kaikille, sanoo Holopainen.

Pelastuslaki velvoittaa laatimaan pelastussuunnitelman tietyissä rakennuksissa, mutta se ei edellytä henkilökohtaisia poistumis- tai hätätilannesuunnitelmia ihmisille, jotka eivät kykene poistumaan rakennuksesta omatoimisesti. Sisäministeriön alkuvuodesta julkaisema pelastussuunnitelmien yleisopas kehottaa huomioimaan toimintarajoitteisten henkilöiden tarpeet, mutta kyse on suosituksista eikä sitovista velvoitteista.

— Ei riitä, että pelastussuunnitelmassa todetaan yleisellä tasolla esteettömyyden olevan tärkeää. Jokaisen apua tarvitsevan pitäisi voida luottaa siihen, että vaaratilanteessa on etukäteen sovittu, miten hän pääsee turvaan ja kuka tarvittaessa auttaa, Holopainen toteaa.

Holopainen esittää, että Suomeen otetaan käyttöön velvollisuus laatia henkilökohtaiset hätätilanne- ja poistumissuunnitelmat niille ihmisille, jotka tarvitsevat apua rakennuksesta poistumisessa. Kansainvälisesti toimintamalli tunnetaan nimellä Personal Emergency Evacuation Plan (PEEP).

Käytännössä suunnitelmassa sovittaisiin etukäteen esimerkiksi poistumisreitistä, avustamisesta, hälytysten saavutettavuudesta sekä poistumisen harjoittelusta. Samalla organisaatioiden olisi tunnistettava, ketkä tarvitsevat vaaratilanteessa apua, ja varmistettava, että toimintamallit toimivat myös käytännössä.

— Turvallisuus ei voi perustua sattumaan. Kun rakennuksessa työskentelevät tai opiskelevat ihmiset tunnetaan ja heidän tarpeensa huomioidaan jo etukäteen, voidaan hätätilanteessa toimia nopeasti ja turvallisesti. Se hyödyttää lopulta kaikkia rakennuksessa olevia, Holopainen sanoo.

Holopainen muistuttaa, että Suomi on sitoutunut YK:n vammaissopimukseen, jonka mukaan myös vammaisten henkilöiden suojelu vaaratilanteissa on turvattava.

— Turvallisuus ei saa olla etuoikeus. Jokaisella on oltava yhdenvertainen mahdollisuus päästä turvaan – suunnitelmallisesti, harjoitellusti ja turvallisesti, Holopainen päättää.