Syömishäiriötä sairastavilla ja heidän sisaruksillaan todetaan tavallista useammin autismi, ADHD, nykimishäiriö ja pakko-oireinen häiriö

Syömishäiriöt ovat monitekijäisiä mielenterveyden häiriöitä, joita sairastavilla esiintyy samanaikaisesti myös neurokehityksellisiä häiriöitä sekä muita psykiatrisia sairauksia.

Tutkimuksessa selvitettiin autismin, ADHD:n, nykimishäiriön ja pakko-oireisen häiriön esiintyvyyttä syömishäiriötä sairastaneilla henkilöillä sekä heidän sisaruksillaan koko Suomen väestön kattavan rekisteriaineiston pohjalta.

Syömishäiriötä sairastavilla sekä heidän täyssisaruksillaan havaittiin selvästi suurentunut todennäköisyys autismille, ADHD:lle, pakko-oireiselle häiriölle, sekä nykimishäiriöille mukaan lukien Touretten oireyhtymä. Puolisisaruksilla ei havaittu kohonnutta todennäköisyyttä tutkimuksen kohteena oleville neurokehityksellisille häiriöille. Yhteisesiintyvyyden taustalla on jaettua perinnöllistä alttiutta sekä todennäköisesti myös yhteisiä ympäristötekijöitä.

– Silmiinpistävän yleistä autismi on pojilla ja miehillä, joilla on anoreksia tai epätyypillinen syömishäiriö. Heistä jopa 10 %:lla oli autismidiagnoosi, eli autismin esiintyvyys on noin 17-kertainen verrokkiväestöön nähden, tutkija Emma Saure toteaa.

Neurokirjon häiriöiden ja niiden piirteiden tiedetään lisäävän todennäköisyyttä syömishäiriön pitkittymiselle. Tämän vuoksi neurokirjon häiriöt olisi tärkeä pyrkiä tunnistamaan ja huomioimaan syömishäiriötä hoidettaessa.

– Syömishäiriötä ja samanaikaista neurokehityksellistä häiriötä sairastavat hyötyvät hoidosta heikommin, jos neurokehityksellisiä erityispiirteitä ei tunnisteta ja huomioida hoidossa. Siksi niiden havainnointi, ymmärtäminen ja huomiointi hoidon eri vaiheissa on tärkeää. Näin voidaan tarjota yksilöllisempää ja potilaan tarpeisiin paremmin vastaavaa hoitoa, professori Anu Raevuori sanoo.