Metsäammattilaisten luonto

Tyypillinen metsäammattilainen hakeutuu metsäalalle vahvan luontosuhteen myötä. Hän viettää aikaa luonnossa, harrastaa siellä ja viettää suuren osan vapaa-ajastaankin luonnossa. 2000 -luvun metsäopetukseen on sisältynyt merkittävä osa erilaisia ympäristönsuojeluun liittyviä opintoja. Näiden myötä metsäammattilaisen luontosuhde syvenee, kun oppii tuntemaan ja ymmärtämään luontoa paremmin. Metsäammattilaisille metsä ei ole vain työpaikka tai luonnonvara. Se on osa identiteettiä, elämäntarinaa, arvoja ja jopa omaa maailmankuvaa. Metsä on läsnä sekä työssä että vapaa-ajalla, lapsuuden muistoissa ja tulevaisuuden toiveissa. Tutkimuksen perusteella metsäammattilaisten metsäsuhde on syvä, henkilökohtainen ja tunteikas.

Metsäalan perustutkinnosta 15-25 %, metsätalousinsinöörin opinnoista 20-35 % ja metsänhoitajan opinnoista 25-40 % on ympäristö ja luontoaiheisia. Esimerkiksi ammattikorkeakoulutasoinen metsätalousinsinöörin koulutus antaa erinomaiset eväät suunnitella toimenpiteitä metsäluonnon hyväksi. Koulutus sisältää metsäekosysteemeistä metsäekologian, boreaalisen metsän ekosysteemin, ravinne-, hiilen- ja veden kierron, sukkession, metsän kehityksen, luonnonhäiriöt, lajien väliset vuorovaikutukset, lahopuun merkityksen, metsän rakenteet ja metsäelinympäristöt. Koulutuksessa oppii tunnistamaan kaikki Suomessa kasvavat puulajit, kenttäkerroksen kasvit, pohjakerroksen kasvit, indikaattorilajit, yleisimmät metsälinnut, lahopuulajit ja metsän terveyteen liittyvät lajit. Ei tietenkään kaikkia lajeja edellytetä tunnistettavan, mutta kaikki tärkeimmät lajit, joiden avulla voidaan tunnistaa metsätalouteen vaikuttavat seikat.

Laki ja luonnonhoito keskeisessä osassa

Metsiin liittyvä lainsäädäntö on tärkeä osa opintoja. Opinnoissa opitaan Metsälaki hyvin perusteellisesti. Luonnonsuojelulaista suojellut luontotyypit, rauhoitetut lajit, Natura, EU-direktiivit, poikkeusluvat ja viranomaisprosessit. Vesilaista purot, norot, lähteet, lähteiköt, valuma-alueet, ojitus ja vesiensuojelu.

Koulutukseen sisältyy Suomessa käytettävien Sertifikaattien PEFC:n ja FSC:n sisällöt. Punaisesta kirjasta opetetaan, mitä Punainen kirja tarkoittaa, mitä uhanalaisuusluokat tarkoittavat, miten uhanalaisuutta arvioidaan, tärkeimmät metsäluontoon liittyvät uhanalaiset lajit ja tärkeimmät indikaattorilajit. Kaikkia uhanalaisia lajeja ei tietenkään tarvitsekaan tunnistaa. Sellaisissa tilanteissa on onneksi biologit metsätalousinsinöörien apuna.

Luonnonhoidon koulutukseen sisältyvät keskeiset luonnon monimuotoisuutta tukevat poliittiset ohjelmat, kuten METSO- ja HELMI -ohjelmat. Opinnoissa tutuksi tulevat luonnonhoidon menetelmät monipuolisesti. Näitä ovat muun muassa lahopuun lisääminen, säästöpuut, tekopökkelöt, kulotus ja erilaiset metsänhoitomenetelmät, sekä niissä sovellettavat monimuotoisuutta tukevat ja turvaavat toimenpiteet.

Työssä metsäammattilaisten osaaminen ja ymmärrys vain syvenee. Kokemusten myötä kehittyvä näkemys erilaisten toimien vaikutuksesta metsän tulevaisuuteen on suorastaan ainutlaatuinen taito. Metsänhoidosta on tullut rakettitieteeseen verrattavissa oleva ammattiala, joka erottuu nimenomaisesti metsäammattilaisten vahvan ammattitaidon ja erityisen luontosuhteen ansiosta.

93 % metsäammattilaisista on tyytymättömiä metsäkeskusteluun ja -uutisointiin. Syy on ilmeinen. Kuva metsien hoidosta, ja siten metsäammattilaisten työstä, poikkeaa perustavanlaatuisesti todellisuudesta. Metsäammattilaiset näkevät myös läpi tiedepaneelien, aktivistien ja poliitikkojen esityksistä, joissa usein maalaillaan täysin erilaista kuvaa tavoitteista, kuin mihin esitetyt keinot johtaisivat. Onkin hämmästyttävää, ettei metsäammattilaiset ole mukana valmistelemassa esityksiä metsiin liittyen, joilla on kauaskantoiset vaikutukset.