Tutkijat selvittävät merikotkan poikasten liikkumista huippuluokan GPS-laitteilla

20 merikotkan poikasta merkittiin kesäkuussa uusimmilla GPS-laitteilla Varsinaisessa Suomessa. Turun yliopiston biologian laitoksella toteutettavaa hanketta rahoittaa Suomen Akatemia.

Hankkeessa seurataan kymmentä sisarusparia vuodelta 2026 sekä kymmentä paria vuodelta 2027. Merkityt linnut ovat monenlaisissa elinympäristöissä sijaitsevista pesistä: ulko- ja sisäsaaristossa, rannikon pesimäpaikoilla sekä sisämaan puolella järvenranta-alueilla.

Eri ympäristöistä peräisin olevien poikasten vertaileminen auttaa tutkijoita ymmärtämään paremmin, miten elinympäristö muokkaa merikotkien varhaista käyttäytymistä ja liikkumista.

– Merikotka on tärkeä huippupeto ja suojelun menestystarina Suomessa, mutta tiedämme yhä yllättävän vähän siitä, miten nuoret linnut oppivat suunnistamaan ja selviytymään niin erilaisissa maisemissa, sanoo projektin johtaja, akatemiatutkija Carina Nebel.

Apuna uusin teknologia

Nykyaikaisen GPS- ja kiihtyvyysanturiteknologian avulla tutkijat voivat nyt seurata merikotkan poikasia ennennäkemättömän tarkasti, Nebel kertoo.

Kevyet GPS-laitteet tallentavat kunkin kotkan sijainnin ja liikkeet, kun taas sisäänrakennetut kiihtyvyysanturit mittaavat yksityiskohtaisia käyttäytymismalleja, kuten lepoa, ruokailua tai aktiivista lentoa.

– Tämä yhdistelmä tarjoaa aiempia GPS-laitteita huomattavasti kattavamman kuvan siitä, miten poikaset laajentavat vähitellen elinalueitaan, valitsevat metsästys- ja lepopaikkoja sekä reagoivat ihmisen toimintaan ja ympäristömuutoksiin.

Tiedot auttavat myös ymmärtämään paremmin tuulivoimaloiden vaikutuksia lajiin. Erityisesti tutkijat tarkkailevat lintujen liikkumismalleja tuuliturbiinien läheisyydessä. Näin voimaloita voitaisiin tulevaisuudessa suunnitella paremmin törmäysten ehkäisemiseksi.

Jopa 10 vuoden seurata-aika

Tutkijat toivovat voivansa seurata nuoria merikotkia useita vuosia – mieluiten siihen asti, kunnes ne alkavat asettua pesimään.

– Suomen populaatiossa tämä tapahtuu tyypillisesti vasta 8–10 vuoden iässä, mutta se voi tapahtua jo aikaisemminkin, sanoo projektiin osallistuva ekologian professori Toni Laaksonen. 

Kenttätyö tehdään tiiviissä yhteistyössä Sääksisäätiön merikotkatyöryhmän vapaaehtoisten kanssa. Heidän pitkäaikainen sitoutumisensa petolintujen seurantaan ja suojeluun on mahdollistanut laajamittaiset seurantahankkeet.

Jotta lintuja voitaisiin suojella niiden haavoittuvimmassa vaiheessa, yksityiskohtaiset GPS-reittitiedot julkaistaan vasta, kun nuoret kotkat ovat lähteneet syntymäalueiltaan. Tuloksena syntyvä avoin data on arvokas tietolähde tutkijoille, luonnonsuojelijoille ja laajemmalle yleisölle, joka on kiinnostunut yhden Suomen tunnetuimman linnun liikkumisesta.