Lehmät laitumelle vai ei? Maitotilallisten kannat laiduntamiseen vaihtelevat voimakkaasti

Maitotilojen siirryttyä pihattonavettoihin, automaattilypsyyn ja suurempiin karjoihin aiemmin vakiintunut kesälaidunnus käy yhä harvinaisemmaksi.

Silti osa tuottajista jatkaa lehmiensä laiduntamista, samalla kun toiset ovat luopuneet käytännöstä. Kummallakin tavalla on omat hyötynsä. Hyvin toteutunut laiduntaminen parantaa eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä lisää ympäristön monimuotoisuutta ja maisemallisia arvoja. Lehmien pitäminen sisällä taas helpottaa ison tilan tuotantoa silloin kun karjalle ei riitä navetan lähellä sopivia laitumia.

Valintaa lehmien laiduntamisesta tehdään kuitenkin harvoin neutraalisti, paljastui 15 suomalaisen maidontuottajan syvähaastatteluihin perustuvassa tuoreessa tutkimuksessa. Tasapainoisen harkitsemisen sijaan tuottajat korostavat oman tuotantomuotonsa hyötyjä eläinten hyvinvoinnille, samalla vähätellen niitä puolia, joita se ei tarjoa.

Haastatelluilla tuottajilla oli erilaisia tilatyyppejä: oli perinteisiä parsinavetoita, joissa kesälaidunnus on lain velvoittama, oli pihattonavetoita, joissa lehmät laidunsivat osa- tai kokoaikaisesti, sekä pihattonavetoita ilman laidunnusta.

Tilatyypistä saattoi pitkälti päätellä tilallisen suhtautumisen laiduntamiseen. Suurin osa laiduntamista jatkavista viljelijöistä piti laidunnusta hyvinvoinnin perusedellytyksenä. Laidunnuksesta luopuneet taas pitivät sitä tarpeettomana ja korostivat sen sijaan hallitun sisätilaympäristön etuja, kuten vapautta liikkua sisällä, korkealaatuisen ruoan riittävää saantia ja kontrolloituja olosuhteita.

– Tällainen ajattelu viittaa kehään, jossa tuotantokäytäntö muokkaa asenteita samalla kun asenteet muokkaavat käytäntöä, kertoo tutkimusta johtanut vanhempi yliopistonlehtori Iryna Herzon.

Viljelijöiden kanssa käydyt keskustelut osoittivat, kuinka laidunnuksesta on tullut tuottajien, kuluttajien, meijeriyritysten ja päättäjien välisten laajempien jännitteiden kiteytymä. Se koskettaa eläinten hyvinvointia, ihmisen ja eläimen suhdetta, nykyaikaisen tuotannon realiteetteja sekä ympäristöystävällisiä käytäntöjä. 

Meijerit puhuvat laiduntamisen puolesta, mutta kaikki eivät kannusta siihen taloudellisesti. Kuluttajat haluavat laiduntamista, mutta eivät osta laiduntamista takaavia luomumaitotuotteita. Osa tilallisista vastustaa laiduntamista sosiaalisessa mediassa, osa taas käyttää laidunnusta valttikorttina puolustaessaan karjantuotantoa.

Maitotölkeissä kuvataan usein lehmiä laitumella, vaikka yhä harvempi tila enää laiduntaa. Tuottajat ovat yhtä mieltä siitä, että kuluttajat ovat etääntyneet maatalouden arjesta, mutta karjan pitäminen sisätiloissa vain kasvattaa mielikuvien ja todellisuuden välistä kuilua.

– Laiduntavien lehmien katoaminen maaseudulta ei ole vain yksittäisten tilojen tuotantovalinta. Se muokkaa sitä, miten suomalainen maidontuotanto nähdään julkisuudessa, Herzon toteaa.

– Kysymys ansaitsee avoimen ja rehellisen keskustelun sen sijaan, että asia ratkaistaisiin hiljaa säätelyn, markkinoinnin tai trendin oman kulun kautta.

 Tutkimuksen Divergent perceptions of dairy farmers on the role of grazing in animal welfare and productionAvautuu uuteen välilehteen julkaisi Journal of Rural Sociology.

Iryna Herzon