Lapsenhuoltolain uudistuksen tavoitteista moni jäi täyttymättä

Vuonna 2019 voimaan tullut lakiuudistus pyrki muun muassa nopeuttamaan huoltoriitojen käsittelyä, vahvistamaan lapsen osallisuutta ja suojaamaan lasta väkivallalta. Tutkijat arvioivat lain toimivuutta tuomioistuinratkaisujen ja ammattilaishaastattelujen pohjalta.

Seurantatutkimuksen  mukaan ensimmäistä istuntoa ei pystytä järjestämään aiempaa nopeammin. Olosuhdeselvitys pidentää käsittelyä tyypillisesti noin puolella vuodella. Laki antoi tuomioistuimille mahdollisuuden hylätä perusteettomia hakemuksia jo käsittelyn alussa, mutta tätä keinoa käytetään vähän. Soveltamiskynnys koetaan korkeaksi ja soveltamisala kapeaksi. Pitkittyneet huoltoriidat ja toistuvat uusintakäsittelyt ovat edelleen yleisiä, ja käsittelyjen kokonaiskestot ovat myös edelleen pitkiä.

Lapsen osallisuus ei ole lisääntynyt

Vain harva lapsi tulee kuulluksi huoltoriidan käsittelyn aikana. Kuuleminen tapahtuu useimmiten olosuhdeselvityksen yhteydessä. Tavoite lapsen vahvemmasta osallisuudesta ei tutkimuksen mukaan ole toteutunut käytännössä.

Ammattilaiset ovat huolissaan siitä, ettei lähisuhdeväkivalta aina tule tunnistetuksi huoltoriidoissa.

– Lapsen suojelu väkivallalta on uudistuksen ydintä, mutta väkivallan tunnistaminen ja huomioon ottaminen vaatii edelleen vahvistamista sekä huoltosopimusasioissa että tuomioistuinkäsittelyissä, Inka Järvikangas Helsingin yliopistosta toteaa.

Hyvinvointialueiden laajennettu sopimusala sai tutkimuksessa myönteisen arvion. Lapsen asioista voidaan sopia lastenvalvojalla aiempaa joustavammin. Myös mahdollisuus vahvistaa tapaamisoikeus muulle lapselle läheiselle henkilölle kuin vanhemmalle koettiin toimivaksi. Olosuhdeselvityksen määräaika ja sisällön yksilöinti saivat niin ikään myönteistä palautetta.

Tutkijat suosittelevat käytäntöjen yhtenäistämistä

Käräjäoikeuksien ja hyvinvointialueiden käytännöt vaihtelevat alueittain. Vaihtelu heikentää käsittelyjen yhdenvertaisuutta ja tehokkuutta. Tutkijat suosittelevat käytäntöjen yhtenäistämistä huoltosopimuksissa ja tuomioistuinkäsittelyssä. He ehdottavat myös lain täsmentämistä lapsen edun arvioinnin ja tapaamisoikeuden poistamisen osalta. Lisäksi tutkijat pitävät tärkeänä tuomareiden erikoistumista, riittäviä resursseja sekä tietojärjestelmien toimivuutta.

– Koska pelkkä oikeusprosessi ei usein ratkaise huoltoriidan taustalla olevia ongelmia, on tärkeää kehittää myös tuomioistuinprosessin ulkopuolisia tukipalveluja. Huoltoriidat eivät lyhene automaattisesti lakiin kirjatuilla keinoilla. Vaikutusten toteutuminen edellyttää yhdenmukaisia käytäntöjä, resursseja ja tukea toimeenpanoon, tutkijat korostavat.

Tutkimusryhmässä työskentelivät vanhempi yliopistonlehtori, OTT, VT, dosentti Virve Toivonen, projektisuunnittelija, VTM Inka Järvikangas ja projektisuunnittelija, OTM Minka Ohtonen.

Tutkimus arvioi lapsenhuoltolain (361/1983) osittaisuudistuksen toteutumista käytännössä. Hankkeen toteutti Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti oikeusministeriön aloitteesta. Oikeusministeriön tilaaman hankkeen loppuraportti julkaistiin 30. kesäkuuta.

Linkki raporttiin: http://hdl.handle.net/10138/635350

Lisätietoja:
Inka Järvikangas
Puh. 050 531 0268
inka.jarvikangas@helsinki.fi