Suomalainen ennallistamismetsuri – ratkaisu ennallistamisen työvoimahaasteeseen?

Ennallistaminen ei etene pelkillä tavoitteilla tai rahoituspäätöksillä. Lopulta tarvitaan ihmisiä, jotka toteuttavat työn maastossa. Juuri työvoiman saatavuus voi muodostua yhdeksi ennallistamisen suurimmista käytännön haasteista.

Samaan aikaan metsäala kamppailee jo nyt työvoiman saatavuuden kanssa. Erityisesti metsänhoitotöissä ulkomaisen työvoiman käyttö on lisääntynyt nopeasti 2020-luvulla. Kehityksen taustalla ei kuitenkaan ole pelkästään kotimaisen työvoiman vähyys, vaan myös työn kausiluonteisuus. Harva nuori haluaa sitoutua ammattiin, jossa ympärivuotista työtä ei pystytä tarjoamaan.

Entä jos samaan aikaan voisimme ratkaista sekä ennallistamisen työvoimahaastetta että metsurien ympärivuotisen työllisyyden ongelmaa?

Metsureilla on jo vahva luonnonhoidon osaaminen

Julkisessa keskustelussa syntyy toisinaan mielikuva, että ennallistaminen edellyttäisi kokonaan uudenlaista osaamista. Todellisuudessa suomalaisilla metsureilla on jo nyt vahva perusta luonnonhoidossa.

Metsäalan perustutkintoon kuuluu luonnon monimuotoisuuden huomioon ottaminen, metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen tunnistaminen, vesiensuojelu, säästöpuiden merkitys, lahopuun huomioiminen sekä metsien käsittely luonnonarvoja kunnioittaen. Käytännön metsänhoidossa nämä eivät ole uusia asioita, vaan osa jokapäiväistä ammattitaitoa.

Juuri tästä syystä metsurit ovat luonteva ammattiryhmä myös ennallistamisen käytännön toteuttajiksi.

Ennallistaminen täydentää metsurin vuosikelloa

Metsurin työ painottuu kevääseen, kesään ja alkusyksyyn. Metsänviljely, taimikonhoito ja nuoren metsän kunnostus työllistävät tehokkaasti lumettomana aikana.

Talvikaudella työn määrä vähenee monilla alueilla merkittävästi.

Samaan aikaan suuri osa käsityönä toteutettavista ennallistamistöistä soveltuu juuri talveen.

Esimerkiksi:

• lehtojen kuusettumisen purkaminen
• jalojen lehtipuiden ja muiden arvokkaiden lehtipuiden vapauttaminen
• lahopuun lisääminen tekopökkelöinä ja maalahopuuna
• perinneympäristöjen puuston ja pensaikon raivaus
• luonnonsuojelualueiden rakenteellinen hoito
• ennallistamispolttojen valmistelutyöt.

Monissa kohteissa talvi on jopa paras ajankohta. Routainen maa vähentää maastovaurioita, kasvillisuus on lepotilassa ja lintujen pesimäaikaa ei häiritä.

Ennallistamisen ja metsänhoidon työrytmit eivät siis kilpaile keskenään – ne täydentävät toisiaan.

Ympärivuotinen työ houkuttelee uusia osaajia

Metsäala tarvitsee uusia metsureita. Samalla ennallistamisen tavoitteet lisäävät ammattitaitoisen työvoiman tarvetta entisestään.

Jos talvikaudelle voidaan rakentaa nykyistä enemmän ennallistamistöitä, syntyy aiempaa paremmat edellytykset ympärivuotisille työsuhteille. Se parantaa toimeentulon ennustettavuutta, lisää alan houkuttelevuutta ja auttaa pitämään kokeneet osaajat työelämässä.

Tämä hyödyttää yhtä aikaa työntekijöitä, työnantajia, metsänomistajia ja yhteiskuntaa.

Koulutusta kannattaa kehittää muuttuvan työelämän mukana

Metsäalan perustutkinto antaa jo nyt vahvan osaamispohjan luonnonhoitoon. Muuttuva toimintaympäristö tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden kehittää koulutusta edelleen.

Ennallistamisen lisääntyessä opetukseen voitaisiin sisällyttää nykyistä enemmän esimerkiksi lehtojen ennallistamismenetelmiä, perinneympäristöjen hoitoa, soiden ennallistamisen puustotöitä sekä ennallistamishankkeiden käytännön toteutusta.

Kyse ei olisi uuden tutkinnon luomisesta, vaan nykyisen metsurikoulutuksen luonnollisesta kehittämisestä vastaamaan muuttuvia työelämän tarpeita.

Samalla täydennyskoulutus tarjoaisi jo työelämässä oleville metsureille mahdollisuuden laajentaa osaamistaan uusiin työtehtäviin.

Suomalainen ennallistamismetsuri

Suomalainen ennallistamismetsuri ei ole uusi ammatti eikä uusi tutkinto. Se on metsuri, jonka osaaminen kattaa kestävän metsänhoidon lisäksi ennallistamisen käytännön työmenetelmät.

Juuri tällaista osaamista Suomessa kannattaa vahvistaa.

Kun metsänhoidon ja ennallistamisen työtehtäviä suunnitellaan yhdessä, voidaan rakentaa aiempaa ympärivuotisempia työuria, vahvistaa kotimaisen työvoiman saatavuutta ja varmistaa, että ennallistamistavoitteet voidaan toteuttaa laadukkaasti myös käytännössä.

Keskustelu ennallistamisesta on tähän asti keskittynyt pitkälti siihen, mitä luonnossa pitäisi tehdä. Yhtä tärkeää on pohtia myös sitä, kuka työn tekee.

Vasta silloin ennallistamisesta tulee tavoitteen sijaan toteuttamiskelpoinen suunnitelma.