Resilientit kaupungit vauhdittavat talouskasvua

The Nordic Way -raportissa tutkittiin pohjoismaisten pääkaupunkien resilienssiä, jolla tarkoitetaan kaupungin kykyä kestää niin suurempia muutoksia kuin yllättäviäkin häiriöitä samalla säilyttäen ja kasvattaen vetovoimansa investointikohteena.

– Mitä resilientimpi kaupunki on, sitä paremmin se houkuttelee investointeja ja edistää pitkäaikaista talouskasvua. Ero BKT:n kasvussa vuositasolla saattaa lähennellä jopa yhtä prosenttiyksikkö. Resilienssi tuo siis taloudellista kilpailuetua, toteaa kaupunkikehityksen asiantuntija, yksikönpäällikkö Eero Salminen Rambollista. Salmisen mukaan raportin opit eivät rajaudu vain pääkaupunkiseutuihin, vaan niitä voi kääntää konkreettisiksi toimenpiteiksi myös muualla Suomessa.

Kaikkien kaupunkien kohdalla nousi esiin kolme painopistettä: joustava ja mukautuva hallintomalli, uudet rahoitusratkaisut sekä korttelitason kaupunkitilojen kehittäminen eli niin kutsuttu placemaking.

Joustavalla ja mukautuvalla hallintomallilla peräänkuulutetaan sääntelyn vähentämistä ja poikkihallinnollista yhteistyötä erilaisilla rajapinnoilla, niin kaupungin sisäisesti kuin kaupungin ja erilaisten sidosryhmien välillä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kaavoitus- ja lupaprosessien nopeuttamista, jotta markkina voi reagoida toimintaympäristön muutoksiin nopeammin.

Rahoituksen osalta perinteinen budjettirahoitus ei enää riitä, vaan tarvitaan esimerkiksi uusia kumppanuusmalleja eläkerahastojen kanssa, jotta pitkäaikainen pääoma saadaan sidottua kaupunkikehitykseen.

Placemaking resilienssinäkökulmasta ei tarkoita vain viihtyisyyttä, vaan taloudellisesta arvontuotantoa. Hyvä placemaking tekee tilasta paikan, johon ihmiset kiinnittyvät, mikä puolestaan tutkitusti nostaa kiinteistöjen arvoa ja vähentää asukkaiden kokemaa yksinäisyyttä.

Resilientti kaupunki houkuttelee investointeja

Raportin mukaan Helsingissä hallitaan erinomaisesti makrotason infrastruktuuri ja tekniset näkökulmat resilienssiin, mutta mikrotasolla on haasteita ihmisen mittakaavaisen elävyyden ja viihtyisyyden kanssa. Korona-ajan myötä Helsingin ydinkeskustasta katosi osa toimistotyöläisistä, ja asukasmäärä on alueella edelleen suhteellisen alhainen verrattuna muihin Pohjoismaiden pääkaupunkeihin. Eurostatin tilastojen mukaan vuoden 2021 lopulla viiden kilometrin säteellä ydinkeskustasta Helsingissä asui 240 000 asukasta kun vastaava luku on Kööpenhaminassa 708 000, Tukholmassa 548 000 ja Oslossa 385 000 asukasta.

– Esimerkiksi tyhjien toimistotilojen, erityisesti 1970–1990-lukujen rakennuskannan, hyödyntäminen asunnoiksi voisi osaltaan auttaa rakentamaan resilienssistä uuden kasvun moottorin. Tarvitaan myös joustavaa suunnittelua, jossa sääntelyä kevennetään ja keskitytään korttelitason ja julkisen kaupunkitilan turvallisuuteen ja laatuun. Hyviä esimerkkejä ovat Kallion kesäkadut tai isommassa mittakaavassa Helsingin Kaivokadun tuleva uudistaminen. Myös muutosvaihetta voidaan hyödyntää kaupunkikulttuurin elävöittämisessä, kuten on tapahtunut onnistuneesti Espoon Keran alueella, Eero Salminen sanoo.

– Olemme tutkineet jo aiemmin koko Suomen laajuisesti keskusta-alueiden kokonaisuuksien toimintaa ja analysoineet erilaisia mitattavia elävyyden elementtejä, joita ovat kauppa ja palvelut, koulutus- ja terveyspalvelut, liikenne ja liikkuminen, viheralueet, liikuntapalvelut sekä kulttuuri. Tietoa on voitu hyödyntää, kun halutaan tukea elävyyttä kaupunki- ja aluesuunnittelussa.

Kolme keinoa Suomen kaupungeille

• Resilienssi = +0,9 % BKT-kasvua
  Kaupungit, jotka priorisoivat turvallisuutta, ilmastonkestävyyttä ja toimivia peruspalveluja, houkuttelevat investointeja ja työpaikkoja, ja voivat kasvaa 0,9 %-yksikköä nopeammin vuodessa. Kuntatalouden näkökulmasta kestävyys ei ole kustannus vaan taloudellinen vipu.
• Tyhjät toimistot asunnoiksi – kiertotalous ratkaisee asuntohaasteen
  1970–1990-lukujen toimistoja voidaan muuntaa nopeasti moderneiksi, energiatehokkaiksi kodeiksi. Jo Helsingin joustavat muutosluvut osoittavat mallin toimivuuden, ja sama konsepti on sovellettavissa Tampereella, Turussa, Oulussa ja muissa kasvukeskuksissa. Uudelleenkäyttö ja muuntojoustavuus pienentävät rakentamisen hiilijalanjälkeä ja lisäävät tarjontaa ilman uusia tonttivaatimuksia.
• Mikrokaupunginosat ja 5 minuutin arki
  Raportti määrittelee 400 metrin “5 minuutin kävelysäteen” kriittiseksi mittapuuksi: luonto, joukkoliikenne, lapsille turvallinen tila ja päivittäispalvelut on tuotava tämän säteen sisään. Ihmisen kokoinen suunnittelu nostaa terveyttä, paikallistaloutta ja koko kaupungin vetovoimaa. Mikrotason elävyys – korttelitason laatu, vihreys ja sosiaalinen infrastruktuuri – selittää paremmin kaupunkien menestystä kuin pelkkä neliömetrien määrä.
  
  

Raportin pohjalta Eero Salminen nostaa esiin kolme konkreettista toimenpidettä, joiden avulla kunnat voivat lisätä resilienssiään.

– Kunnat voivat kartoittaa muuntokelpoisia toimistokiinteistöjä yhdessä elinkeinoelämän kanssa. Kaupunginosien resilienssiä voidaan vahvistaa ottamalla suunnittelussa käyttöön mikrotason mittareita, joilla pisteytetään kävelyetäisyyksiä, viheralueiden määrää ja turvallisuutta. Lisäksi kaupungit voisivat harkita julkinen-yksityinen-rahoitusmallia, joka palkitsee kiertotalousrakentamisen sekä vihreät ja sosiaaliset hyödyt, Salminen sanoo.

The Nordic Way -raportti perustuu Helsingissä, Tukholmassa, Oslossa ja Kööpenhaminassa pidettyihin roundtable-keskusteluihin, joihin osallistui yli sata johtavaa julkisen ja yksityisen sektorin toimijaa kaupunkisuunnittelun, rahoituksen, rakentamisen ja kansalaisyhteiskunnan sektoreilta, sekä kaupunkikohtaisiin data-analyyseihin.

The Nordic Way -raportti on tiedotteen liitteenä.