Vihreiden Pitko: Hallituksen kalastusstrategia ja vesivoimapolitiikka uivat eri suuntiin

Maa- ja metsätalousministeriön kehittämisohjelman tavoitteena on rakentaa vuoteen 2034 mennessä Euroopan laadukkaimmat, monipuolisimmat ja vastuullisimmat kalastuspalvelut. Samaan aikaan hallitus on antanut eduskunnalle vesilain uudistusesityksen, joka ei edellytä vesivoimalaitosten lupien järjestelmällistä tarkistamista eikä aseta vaellusreittien avaamiselle aikataulua. Pitkon mukaan tavoite jää markkinointipuheeksi ilman uskottavia toimia vesiluonnon hyväksi. 

– Hyvä maa kalastajille on myös hyvä maa kaloille. Elinvoimaiset vaelluskalakannat, puhtaat vedet ja vapaat joet voivat vahvistaa luonnon monimuotoisuutta, synnyttää uusia matkailuyrityksiä ja luoda elinvoimaa jokivarsille. Tavoite on oikea, mutta sen toteuttaminen vaatii muutakin kuin strategioita, Pitko sanoo.

Pitkon mukaan hallituksen vesilakiesitys ei vastaa tähän haasteeseen. Se koskee noin 145:tä vesivoimalaitosta, joiden luvista puuttuvat kalatalousvelvoitteet, mutta ei velvoita tarkistamaan lupia järjestelmällisesti eikä aseta tarkastelulle määräaikaa. 

– Mahdollisuus tarkistaa lupia ei riitä, jos sitä ei ole pakko käyttää. Nykyisellä etenemistahdilla kaikkien laitosten käsittely veisi jopa 40–50 vuotta. Se ei ole vaelluskalojen elvyttämistä, vaan nykytilan pitkittämistä, Pitko toteaa.

Erityisen ongelmallista on, että kaikkein pienimmätkin vesivoimalaitokset nauttivat vahvaa suojaa, vaikka niiden merkitys sähköntuotannolle on vähäinen. Vaelluskaloille yksikin pato voi katkaista kokonaisen vesistön ekologisen yhteyden. 

Tilanne näkyy jo uhanalaisten kalalajien kehityksessä. Luonnonvarakeskuksen mukaan Saimaan järvilohi on äärimmäisen uhanalainen ja säilynyt vain säilytysviljelyn ja tuki-istutusten ansiosta. Myös monet taimenkannat ovat riippuvaisia istutuksista, koska patoaminen on estänyt niiden luontaisen lisääntymisen. 

– Hallituksen pitäisi lunastaa lupauksensa Palokin padon purkamisesta. Se olisi tärkeä askel vaelluskalojen palauttamisessa ja osoittaisi, että hallituksen kalastusmatkailutavoitteet näkyvät myös käytännön vesistöpolitiikassa, Pitko sanoo. 

Pitko muistuttaa, että vaellusesteiden lisäksi vesistöjen tilaa heikentävät metsätalouden ja maatalouden valuma-alueilta tulevat ravinne- ja kiintoainekuormitukset.

– Kalastusmatkailua ei rakenneta markkinoinnilla, vaan terveillä vesistöillä. Jos haluamme houkutella kalastajia Suomeen, meidän on samalla huolehdittava siitä, että kaloilla on mahdollisuus nousta lisääntymisalueilleen ja vesistöjen tila paranee, Pitko sanoo.

Vihreät vaativat vesilakiin sitovaa aikataulua niin sanottujen nollavelvoitelaitosten lupien tarkistamiselle sekä tehokkaampia keinoja purkaa sähköjärjestelmälle vähämerkityksellisiä patoja. Samalla vesistöpolitiikassa on vähennettävä metsätalouden ja muun maankäytön aiheuttamaa kuormitusta.

– Suomi ei voi uskottavasti tavoitella Euroopan parhaita kalastuselämyksiä, jos vaelluskalojen reitit pidetään suljettuina vielä vuosikymmeniä. Kalastusmatkailun tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos vesi-, energia-, metsä- ja luonnon monimuotoisuuspolitiikka tukevat samaa päämäärää, Pitko päättää.