Näin suomalainen peruskoulu on muuttunut kymmenessä vuodessa – yhtenäiskoulut yleistyvät ja koulujen koko kasvaa

Kunnilla on merkittävä tehtävä huolehtia perusopetuksen saavutettavuudesta eli päättää kouluverkosta. Kunnat huolehtivat siitä, että jokaisella oppivelvollisuusikäisellä on saavutettava lähikoulu. Pääsääntöisesti kunnat järjestävät perusopetusta asukkailleen omissa kouluissaan.  

"Julkisessa keskustelussa huomio kiinnittyy usein koulujen määrään ja kokoon. Tilastot kertovat kuitenkin myös toisesta ilmiöstä: kunnat ovat uudistaneet kouluverkkoaan niin, että laadukas lähikoulu voidaan turvata myös pieneneville ikäluokille”, summaa Kuntaliiton erityisasiantuntija Mari Sjöström kehitystä.

Pienenevät ikäluokat muuttavat kouluverkkoa

Moni pulpetti on tyhjentynyt lyhyessä ajassa.

Tänä keväänä perusopetuksen päätti noin 64 000 yhdeksäsluokkalaista. Tänä syksynä ensimmäisellä vuosiluokalla aloittaa arviolta hieman alle 50 000 oppilasta. Koulunsa aloittava ikäluokka on edellistä ikäluokkaa pienempi ja tämä kehitys tulee vielä jatkumaan useamman vuoden. 

Tulevina vuosina väestönrakenne ja erityisesti syntyvyydessä tapahtunut romahdus vaikuttavat kuntien tapaan huolehtia koulutuspalveluiden saatavuudesta ja saavutettavuudesta.

"Koulun sijainti ja opetuksen laatu, koulutuksen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kiinnostavat kuntalaisia riippumatta siitä, asutaanko kaupungissa tai maaseudulla. Perusopetuksen järjestämisen lähtökohdat ovat kunnissa hyvin erilaiset. Olosuhteet, oppilasmäärät ja asutuksen sijainti heijastuvat kouluverkkoon", kertoo Sjöström.

Jokaisessa Manner-Suomen kunnassa on edelleen yksi peruskoulu. Vuonna 2025 noin puolet kunnista (144) ylläpiti yhdestä kolmeen peruskoulua, jossa opiskeli n. 48 000 oppilasta. Helsingissä on lähes sama määrä oppilaita ja kaupungin ylläpitämiä peruskouluja 100. Vertailu kuvastaa hyvin, kuinka erilaista, mutta tärkeää on paikallistuntemus ja kuntien tekemä työ lähikouluverkon ylläpitämiseksi.

Kouluverkon muutosten taustalla on monenlaisia tekijöitä. Keskeisiä tarkastelukohteita ovat esimerkiksi oppilasmäärien muutokset, opetuksen laatu, koulumatkat, kiinteistöjen kunto, talous ja kaavoitus. Kunnissa syntyy tilanteita, jolloin oppilaspaikkoja tarvitaan lisää ja uusia kouluja otetaan käyttöön tai lasten vähetessä oppilaspaikkojen tarpeen laskuun reagoidaan kouluja yhdistämällä tai lakkauttamalla.

"Kun yhdessä kunnassa rakennetaan uutta koulua kasvavan asuinalueen lapsille, toisessa kunnassa pohditaan, miten ja missä pieneneville ikäluokille tarjotaan laadukasta opetusta."

Lisäksi koulujen kuntoon on viime vuosina kiinnitetty huomiota. Investoinnit terveellisiin ja turvallisiin tiloihin kohentavat oppimisen olosuhteita. Siksi kouluverkkoratkaisut näyttävät eri puolilla Suomea hyvin erilaisilta.  Hyvällä ennakoinnilla ja tietopohjaisella päätöksenteolla pyritään saavuttamaan optimaalinen kouluverkko muun muassa saavutettavuuden ja opetuksen laadun näkökulmasta.

Kouluja on vähemmän, ja ne ovat aiempaa suurempia

Peruskoulujen määrä on vähentynyt vuosien 2015–2025 aikana 471 koululla. Koulujen määrän vähetessä koulujen keskimääräinen koko on kasvanut.

Vuodesta 2022 oppilasmäärät ovat lähteneet valtakunnan tasolla jo selkeään laskuun ja tämä kehitys voimistuu tulevina vuosina. Kuntia muutos ei kohtele yhtäläisesti. On todennäköistä, että koulujen määrä vähenee, vaikka yksittäisiä uusia kouluja vuosittain myös perustetaan.   

Yhtenäiskouluja aiempaa enemmän

Lainsäädännön ohjaava vaikutus ja paikallisen päätöksenteon merkitys on nähtävissä kuntien kouluverkkoratkaisuissa monella tapaa. Vuosiluokilla 1–6 opetus on pääosin luokanopetusta ja vuosiluokilla 7–9 aineenopetusta. Koulumatkoihin saa myös kulua enemmän aikaa käytännössä sen jälkeen, kun oppilas on täyttänyt 13 vuotta. Kokonaisuuteen saattaa vaikuttaa myös, sijaitseeko kunnassa muita kuin kunnallisia peruskouluja ja toimivatko kyseiset koulut sopimuksella osana kunnan lähikouluverkkoa vai eivät.

Yksi viime vuosien näkyvimmistä muutoksista on yhtenäiskoulujen (vuosiluokat 1–9) yleistyminen. Vuosina 2015–2025 yhtenäiskoulujen määrä on kasvanut jopa yli sadalla. Sen sijaan erillisten ns. alakoulujen (vl 1–6) ja yläkoulujen (vl 7–9) määrät ovat laskeneet (-581). Tämä saattaa merkitä sitä, että oppilaiden koulun vaihtuminen on joissain kunnissa tai alueilla jopa vähentynyt siirryttäessä 7. vuosiluokalle.  

"Yhtenäiskoulut eivät ole vain hallinnollinen ratkaisu. Monelle oppilaalle ne tarkoittavat mahdollisuutta käydä koko peruskoulu samassa tutussa ympäristössä. Samalla ne helpottavat opetuksen järjestämistä, voivat monipuolistaa tarjontaa ja ylipäätään mahdollistavat palvelujen kokoamisen saman katon alle. Kunnalle se tuo mahdollisuuden käyttää henkilöstöä ja tiloja joustavammin oppilaiden parhaaksi”, kertoo Sjöström.

Monet kunnat ovat viime vuosina panostaneet sivistyskampuksiin, joissa varhaiskasvatuksen ja koulutuspalveluiden lisäksi tarjotaan kuntalaisille vapaa-aikapalveluita kuten kirjastopalveluita ja nuorisotoimintaa. Yhteiset tilat edistävät yhteistyötä yli hallintorajojen. Monikäyttöisyys lisää myös tilatehokkuutta. Kouluista on tullut oppilaille ja muille kuntalaisille tärkeitä kohtaamispaikkoja.  

Tilastoja tarkasteltaessa yhtenäiskoulun määrällisen kasvun lisäksi katse kiinnittyy alempien vuosiluokkien opetuksen saavutettavuuden painottumiseen. Nuorempien peruskoululaisten koulumatkat ovat usein lyhyempiä kuin yläkouluikäisten lasten. Erillisiä alakouluja on edelleen huomattava määrä, mutta erilliset yläkoulut ovat harvassa. Suurin selittävä tekijä tälle kehitykselle tullee opetushenkilöstön rakenteesta ja saatavuudesta, ei niinkään mahdollisuudesta pitkittää koulumatkojen ajallista kestoa. Aineenopetuksen järjestäminen helpottuu ja kustannukset maltillistuvat isommilla oppilasmäärillä.  

Vuonna 2025 yhden peruskoulun kunnissa (72) ylläpidetiin pääsääntöisesti yhtenäiskouluja. Tämä kuvastaa hyvin, miten tärkeästä lähipalvelusta on kyse. Ainoa vaihtoehto se ei kuitenkaan ole.

Esimerkiksi 16 kunnassa ei ole peruskoulua, jossa tarjottaisiin opetusta vuosiluokille 7–9. Nämä kunnat tekevät yhteistyötä perusopetuksen järjestämiseksi kuntarajat ylittäen siten, että yläkouluun siirrytään toisen kunnan ylläpitämään yhtenäis- tai yläkouluun.

"Tämänkaltainen yhteistyö on hyvin vakiintunutta muun muassa kunnissa, jossa opetusta on tarjottava sekä suomen että ruotsin kielellä. Kuntien mahdollisuudet järjestää perusopetusta yhteistyössä eivät heikennä, vaan varmistavat oppilaiden mahdollisuudet laadukkaaseen opetukseen kuntalähtöisesti", kertoo Sjöström.

Lähikouluperiaatetta tulee noudattaa myös tilanteissa, jossa kunnat tekevät perusopetuksen järjestämiseksi yhteistyötä.

Suomessa on edelleen hyvin erikokoisia kouluja – koko ei kerro oppimistuloksista

Vaikka peruskoulujen määrä on vähentynyt ja koulujen oppilasmäärät ovat keskimäärin kasvaneet, on peruskoulujen koossa edelleen vaihtelevuutta.

"Koulun koko ei anna tietoa opetuksen laadusta tai takeita hyvistä oppimistuloksista. Se kuitenkin lienee selvää, että pienemmissä kouluissa oppilaskohtaiset kustannukset ovat tyypillisesti korkeat", nostaa esille Sjöström.

Vuonna 2025 alle 50 oppilaiden kunnallisia peruskouluja oli 268 ja yli 500 oppilaan kouluja hieman yli 300. Suurin osa peruskouluista on kooltaan 100–299 oppilaan kouluja (651). Kymmenessä vuodessa suurempien yli 500 oppilaan koulujen määrä on selkeästi kasvanut, mutta edelleen pieniä kouluja ylläpidetään erityisesti harvaan asutuilla alueilla tai opetuskielen vaikutuksesta. Alle 20 oppilaan kouluja on vähän, mutta näin oli myös 10 vuotta sitten. (ks. pylväsdiagrammi kuvaliitteistä).

"Keskustelut pienten tai isojen koulujen laadusta saattavat ohjata kouluverkkokeskustelut sivuraiteille. Koulujen koot vaihtelevat ympäri Suomea. Kunnan lähikouluverkkoon voi sisältyä monen kokoisia kouluja. Olennaista on huolehtia siitä, että jokaisessa koulussa saavutetaan perusopetuksen tavoitteet", summaa Sjöström.

Taulukko: Yli 1000 ja alle 50 oppilaan peruskoulut maakunnittain

			2025
1	Uusimaa	Alle 50 oppilasta	39
		1000+ oppilasta	6
2	Varsinais-Suomi	Alle 50 oppilasta	30
		1000+ oppilasta	0
3	Satakunta	Alle 50 oppilasta	18
		1000+ oppilasta	0
4	Kanta-Häme	Alle 50 oppilasta	13
		1000+ oppilasta	0
5	Pirkanmaa	Alle 50 oppilasta	12
		1000+ oppilasta	7
6	Päijät-Häme	Alle 50 oppilasta	3
		1000+ oppilasta	2
7	Kymenlaakso	Alle 50 oppilasta	8
		1000+ oppilasta	0
8	Etelä-Karjala	Alle 50 oppilasta	6
		1000+ oppilasta	1
9	Etelä-Savo	Alle 50 oppilasta	9
		1000+ oppilasta	0
10	Pohjois-Savo	Alle 50 oppilasta	20
		1000+ oppilasta	1
11	Pohjois-Karjala	Alle 50 oppilasta	8
		1000+ oppilasta	0
12	Keski-Suomi	Alle 50 oppilasta	15
		1000+ oppilasta	1
13	Etelä-Pohjanmaa	Alle 50 oppilasta	24
		1000+ oppilasta	0
14	Pohjanmaa	Alle 50 oppilasta	17
		1000+ oppilasta	0
15	Keski-Pohjanmaa	Alle 50 oppilasta	7
		1000+ oppilasta	0
16	Pohjois-Pohjanmaa	Alle 50 oppilasta	12
		1000+ oppilasta	2
17	Kainuu	Alle 50 oppilasta	4
		1000+ oppilasta	0
18	Lappi	Alle 50 oppilasta	23
		1000+ oppilasta	0

Miten kuntien kouluverkot kehittyvät?

Kuntien ylläpitämä lähikouluverkko on edelleen monipuolinen ja kattava. Hyvät palvelut vahvistavat kuntaidentiteettiä. Kouluverkon monet muutokset osoittavat, että kunnat ovat paikallistuntemuksen ja tiedon nojalla reagoineet vallinneeseen kehitykseen. Tilastot eivät kuitenkaan kerro, kuinka merkittävistä prosesseista on kyse kunnan viranhaltijoille ja kuntapäättäjille, johon kuntalaisia myös osallistetaan.

”Kiperiä päätöksiä on tehty, mutta luottamus kuntiin opetuksen järjestäjinä on säilynyt”, nostaa esille Sjöström.

Väestönmuutos heijastuu vääjäämättä kuntien järjestämien palveluiden tarpeisiin ja kehittämiseen. Myös jatkossa mitataan kuntien kyvykkyyttä ratkoa palveluiden saatavuuden ja laadun kysymyksiä resurssien ollessa rajalliset ja oppilaiden tarpeet moninaisia.

Vain murto-osa kunnista voi luottaa lapsimäärän kasvuun, joka pohjautuisi maan sisäiseen muuttoliikkeeseen ja maahanmuuttoon syntyvyyslukujen ohella. Hyvää ennakointia ja pitkäjänteistä päätöksentekoa tarvitaan peruskoululaisten määrän vähetessä jopa 90 000:lla 2030-luvulle mentäessä.

On todennäköistä, että lähikouluverkossa tapahtuu tulevinakin vuosina muutoksia monen kokoisissa kunnissa. Kun oppilaita on vähemmän, mutta koulurakennukset ja henkilöstö ovat edelleen tarpeen, kasvavat oppilaskohtaiset kustannukset. Monipuolisen opetustarjonnan lähtökohdat vaikeutuvat. Siksikin kunnat joutuvat arvioimaan kouluverkkoaan säännöllisesti ja pohtimaan toimivia ratkaisuja lasten sivistyksellisten oikeuksien toteutumiseksi.  

Kuntien välinen yhteistyö on nyt ja tulevaisuudessa tärkeä mahdollisuus kuntien yhteiskehittämiselle. Kuntaliiton verkostoperuskoulu-hankkeen kantavana ajatuksena oli, että muuttuvassa toimintaympäristössä tarvitaan uudenlaisia yhteistyöhön perustuvia ratkaisuja kuntapohjaisen perusopetuksen tueksi sekä joustavaa lainsäädäntöä.

Esimerkiksi alueelliset kuntarajoja ylittävät kouluverkkotarkastelut voivat tuoda uutta tulevaisuuden näkymää palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden kysymyksiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö on tänä vuonna jakanut 5,7 miljoonaa euroa 36 kunnalliselle yhteistyöhankkeelle kuntien välisen yhteistyön tukemiseksi erityisesti väestökehitykseltään vaikeassa asemassa oleviin pieneneviin kuntiin. Kuntaliitto tukee kuntien hanketyötä opetus- ja kulttuuriministeriön yhteistyökumppanina.

”Tulevaisuuden haasteita ei ratkota tasapäistämällä kouluja ja opetuksen järjestämistä, vaan mahdollistamalla hyvät ja joustavat toimintamallit opetuksen monipuoliseen toteuttamiseen. Kokeilevaa ja rohkeaa kehittämistä tarvitaan. Etäyhteyksiä hyödyntävällä opetuksella voidaan täydentää ja rikastuttaa lähikoulujen opetusta. Uudet innovaatiot eivät tarkoita hyvästä luopumista”, muistuttaa Sjöström.

Lisätietoja ja haastattelut:

Mari Sjöström
erityisasiantuntija
puh. +358 50 575 8622
mari.sjostrom@kuntaliitto.fi