Maatalouden omistajanvaihdoksia pitäisi edistää alalle tulossa, omaisuuden siirrossa ja luopumisessa

”Suomalaisen maatalouden pitää uudistua viljelijäväestön ikääntyessä ja tilarakenteen muuttuessa. Se edellyttää, että omistajanvaihdokset tapahtuvat sujuvasti ja tuotantoresurssit siirtyvät uusille yrittäjille. Politiikkatoimien vaikuttavuus jää kuitenkin usein rajalliseksi, koska ne eivät riittävästi huomioi omistajanvaihdoksen kaikkia kolmea vaihetta”, summaa PTT:n vanhempi maatalousekonomisti Päivi Kujala.

Maatalousyrittäjien keski-iän nousu ja vähäinen uusien yrittäjien alalle tulo herättävät Suomessa huolta alan jatkuvuudesta, ja ongelma on yhteinen koko Euroopassa. Selvityksessä korostetaan, että maatalouden uusiutumista rajoittavat erityisesti korkeat investointi- ja rahoitustarpeet, maatalousmaan heikko saatavuus, toimialan kannattavuusvaikeudet sekä luopumisvaiheen vähäiset taloudelliset kannustimet.

Uusiutuminen ei ole vain alalle tulon kysymys. Sukupolvenvaihdos tai maatilan siirtyminen uudelle yrittäjälle omistajanvaihdoksen kautta on pitkä polku, johon kuuluvat alalle tulon lisäksi maataloudesta luopuminen sekä tuotantoresurssien siirtyminen. Kokonaisuuteen vaikuttavat taloudellisten tekijöiden lisäksi perheen sisäiset, sosiaaliset ja myös tunnepitoiset tekijät, kuten luopumisen vaikeus.

Selvityksen perusteella EU:n yhteisen maatalouspolitiikan toimenpiteitä on tarpeen täydentää kansallisilla rahoitus-, verotus-, neuvonta- ja aluekehittämistoimilla. Erityisen tärkeää on vahvistaa rahoituksen saatavuutta, kehittää joustavia omistajanvaihdos- ja yritysmalleja sekä lisätä politiikan ennakoitavuutta.

”Omistajanvaihdosten onnistuminen riippuu ennen kaikkea siitä, kuinka tehokkaasti tuotantoresurssit siirtyvät aktiiviseen käyttöön uusille yrittäjille eikä pelkästään uusien yrittäjien lukumäärästä”, sanoo PTT:n maatalousekonomisti Pekka Kinnunen.

Tilakoon kasvu korostaa yksittäisen omistajanvaihdoksen merkitystä

Maatalousyrittäjien määrä on vähentynyt Suomessa tasaisesti 2000-luvun alusta lähtien, ja lasku on ollut erityisen voimakasta nuoremmissa ikäryhmissä. Samanaikaisesti vanhempien maatalousyrittäjien, erityisesti yli 65-vuotiaiden, määrä on lähes kaksinkertaistunut.

Toisaalta nuorten viljelijöiden hallinnassa olevat maatilat ovat keskimääräistä suurempia sekä aktiivisempia investoimaan, ja nuorten viljelijöiden osuus keskeisistä tuotantoresursseista on säilynyt vakaana.

Jos maatalouden rakennemuutos jatkuu nykyisellä tahdilla, vuonna 2050 tämän hetken tiloista noin puolet jatkaisi tuotantoa. Yksittäisten omistajanvaihdosten merkitys kasvaa, koska yhä suurempi osuus tuotantoresursseista keskittyy harvemmille ja suuremmille maatiloille.

Maatalouden uusiutumisen kannalta ratkaisevaa ei siten ole ainoastaan omistajanvaihdosten lukumäärä, vaan myös se, millaisille tiloille ja millaisille yrittäjille resurssit siirtyvät.

”Nuorten viljelijöiden ja muiden uusien toimijoiden houkutteleminen maaseudulle edellyttää samalla laajempaa aluekehittämisen näkökulmaa. Omistajanvaihdosten onnistumiseen vaikuttavat merkittävästi maaseutualueiden yleinen elinvoima, palvelujen saatavuus sekä alueiden houkuttelevuus asumisen, työnteon ja yrittäjyyden ympäristöinä”, sanoo Päivi Kujala.

Selvitys on laadittu osana Maatilatalouden kehittämisrahaston (Makera) rahoittamaa tutkimushanketta ”Suomi EU:n maatalouspolitiikan tekijänä: politiikkavaihtoehdot ja niiden vaikutukset (CAP2028)”, jota Luonnonvarakeskus, Pellervon taloustutkimus PTT ja Reinu econ toteuttavat yhdessä vuosina 2024–2027. Hankkeen tavoitteena on kartoittaa poliittisen päätöksenteon tueksi muutospaineita ja suuntaviivoja tulevalle EU:n maatalouspolitiikan uudistukselle vuoden 2027 jälkeen.

Selvitys on julkaistu osoitteessa https://www.ptt.fi/julkaisut/maatalouden-uusiutumisen-ja-omistajanvaihdosten-edistaminen/