Kokoomuksen Limnell Lindtmanille: Suomalaisten turvallisuudella ei pidä tehdä sisäpolitiikkaa

”Kun SDP:n puheenjohtaja väittää hallituksen kompuroivan turvallisuudessa, on syytä kysyä, mihin tosiasioihin väite perustuu. Suomen turvallisuutta arvioidaan teoilla, päätöksillä ja suorituskyvyillä. Niillä mittareilla Suomi on tänään sotilaallisesti vahvempi, paremmin varautunut ja liittolaisena vahvemmin turvattu kuin vielä muutama vuosi sitten”, Limnell sanoo.

Limnellin mukaan turvallisuuspolitiikassa sanoilla on erityinen painoarvo nykyisessä turvallisuusympäristössä. Venäjä käy hyökkäyssotaa Ukrainassa ja muodostaa Suomelle pitkäaikaisen turvallisuusuhan. Samanaikaisesti Eurooppaan kohdistuu hybridi- ja kyberoperaatioita, GPS-häirintää, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvaa toimintaa sekä informaatiovaikuttamista.

”Sisäpolitiikka kuuluu demokratiaan ja hallituksen toimia voi arvostella. Mutta suomalaisten turvallisuudella tehtävä sisäpolitiikointi ei osoita vahvaa johtajuutta. Turvallisuuspolitiikassa johtajuus tarkoittaa tosiasioissa pysymistä, pitkäjänteisyyttä ja kansallisen yhtenäisyyden rakentamista erityisesti vaikeina aikoina,” toteaa Limnell.

Hallitus on vahvistanut Suomen turvallisuutta usealla tasolla. Puolustukseen ja sisäisen turvallisuuden viranomaisten valmiuteen on tehty merkittäviä lisäpanostuksia. Itäraja pidetään suljettuna ja rajaturvallisuuslain jatkamista valmistellaan. Suomen puolustusta vahvistetaan osana Natoa ja liittolaisten läsnäoloa Suomessa lisätään.

Hallitus on lisäksi laatinut Suomen ensimmäisen kansallisen turvallisuuden strategian vuosille 2026–2035. Strategiassa tunnistetaan Suomen kansallisen turvallisuuden ydinintressit ja vakavimmat uhat sekä määritellään suunta niiden torjumiselle. Painopisteitä ovat muun muassa puolustuskyvyn vahvistaminen, yhteistyö liittolaisten kanssa, yhteiskunnan kriisinkestävyys, hybridivaikuttamiseen varautuminen, strategisten riippuvuuksien hallinta ja kriittisen infrastruktuurin suojaaminen.

”Lindtman luettelee pitkälti samoja turvallisuuden osa-alueita, joita hallitus on määrätietoisesti vahvistanut, ja päätyy silti puhumaan hallituksen kompuroinnista. Se ei ole kovin uskottavaa. Turvallisuudessa ratkaisevat teot, eivät poliittiset iskulauseet”, Limnell toteaa.

Limnell kiinnittää huomiota myös SDP:n omiin erimielisyyksiin turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Puolueen sisällä on ollut erilaisia näkemyksiä muun muassa Ottawan sopimuksesta, ja SDP on haastanut hallituksen linjaa myös ydinenergialain uudistamisessa. Rajaturvallisuuslain käsittelyssä puolueen rivit ovat aikaisemmin hajonneet.

”Pitäisin SDP:n puheenjohtajana varsin korkeaa kynnystä syyttää muita turvallisuudessa kompuroinnista. SDP:n kannattaa ensin huolehtia siitä, että sen oma turvallisuuspoliittinen linja on keskeisissä kysymyksissä yhtenäinen ja suomalaisille selvä”, Limnell sanoo.

Limnell korostaa, ettei turvallisuuspolitiikasta pidä tehdä hallituksen ja opposition välistä kilpailua. Suomen vahvuutena on ollut kyky löytää vaikeissa turvallisuuskysymyksissä laaja parlamentaarinen yhteisymmärrys. Myös SDP on ollut mukana tekemässä Suomen turvallisuuden kannalta tärkeitä päätöksiä.

”Annan SDP:lle tunnustuksen silloin, kun olemme yhdessä tehneet vaikeita ja välttämättömiä turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Juuri sitä henkeä tarvitsemme myös jatkossa. Hallitusta saa haastaa, mutta Suomen turvallisuudesta ei pidä rakentaa puoluepoliittisista syistä todellisuutta heikompaa kuvaa. Turvallisuuspolitiikan tärkein tavoite on rakentaa Suomesta niin vahva, varautunut ja liittoutunut maa, ettei kukaan pidä Suomen painostamista tai haastamista järkevänä vaihtoehtona. Siinä työssä hallituksella ja oppositiolla pitäisi tässä maailmanajassa olla enemmän yhteistä kuin erottavaa”, Limnell sanoo.