Maria Aspala: Hyvä tavoite vaatii harkittuja keinoja

Valmisteilla olevassa lakimuutoksessa ehdotetaan, että valtion tukemien vuokra-asuntojen omistajille tulisi uusi velvollisuus seurata jo asunnoissa asuvien ruokakuntien taloudellista tilannetta. Vuokranantaja voisi pyytää tätä varten tietoja asukkaiden tuloista ja varallisuudesta, ja tietyissä tilanteissa vuokrasopimus voitaisiin irtisanoa, jos ruokakunta ei enää täyttäisi asukasvalintaperusteita. Tämän jälkeen asunto voitaisiin osoittaa perusteet täyttävälle hakijalle. 

Asunnontarve, tulot ja varallisuus tarkistetaan kuitenkin jo nykyisin asukasvalinnan yhteydessä, ja etusijalle asetetaan kiireellisimmässä asunnontarpeessa olevat, vähävaraisimmat ja pienituloisimmat hakijat. 

Ehdotettu seurantavelvollisuus olisi Hekan näkökulmasta erittäin laaja. Lähes 100 000 asukkaan yhtiössä se tarkoittaisi henkilötietojen osalta mittavaa tulo- ja varallisuustietojen käsittelyä sekä uusia prosesseja, tietojärjestelmiä ja henkilöstöresursseja. 

Mittakaavalla on merkitystä 

Myös ilmiön mittakaava on syytä pitää keskustelussa tarkasti mukana. Helsingissä oli vuoden 2023 lopussa 626 106 asuntokuntaa. Tuetussa vuokra-asunnossa asuvia ja tulorajat ylittäviä asuntokuntia oli noin 7 000, eli 1,1 prosenttia kaupungin asuntokunnista. Luku koskee Helsingissä sijaitsevia valtion tukemia vuokra-asuntoja laajemmin, ei Hekan asuntokuntia. 

Tätä vasten on perusteltua kysyä, onko näin laaja seurantajärjestelmä oikeassa suhteessa ratkaistavan ilmiön kokoon ja onko sen kaikkia seurauksia arvioitu riittävästi. 

Tulorajan ylittäminen ei myöskään yksin kerro ruokakunnan todellisesta tai pitkäaikaisesta taloudellisesta tilanteesta. Ylitys voi olla pieni, ja tulot voivat muuttua esimerkiksi eläköitymisen, työttömyyden tai perhevapaan vuoksi. Myös mahdolliset ulosottosaatavat voivat vaikuttaa mahdollisuuksiin maksaa korkeampaa vuokraa tai saada asunto markkinaehtoisesta asuntotuotannosta. 

Työelämässä tulot eivät pysy samanlaisina vuodesta toiseen. Niihin voivat vaikuttaa esimerkiksi määräaikaiset työsuhteet, lisätunnit, ylityöt ja bonukset. Jos tulojen nousuun liittyy riski kodin menettämisestä, sääntely voi synnyttää kannustinloukun. 

Asuntopolitiikan ei pidä synnyttää tilanteita, joissa työn vastaanottaminen tai uralla eteneminen muuttuu ihmiselle taloudelliseksi riskiksi. 

Kodin pysyvyys vahvistaa myös kaupungin tasapainoa 

Kodin ympärille rakentuvat arjen tutut reitit ja ihmissuhteet, lasten päiväkoti ja koulu sekä tunne kuulumisesta omaan ympäristöön. Siksi pidän tärkeänä, että myös valtion tukema vuokra-asunto voi olla aidosti pitkäaikainen koti. 

Toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus tuo asumiseen turvaa ja ennakoitavuutta. Olemme lausunnossamme korostaneet, että valtion tukemien vuokra-asuntojen pitää olla turvallisia ja pysyviä koteja samoilla ehdoilla kaikille vuokralaisille. 

Pidämme ehdotettua irtisanomisoikeutta ongelmallisena myös oikeudellisesti. Arviomme mukaan siihen liittyy kysymyksiä muun muassa sopimusoikeuden, kuluttajansuojan ja yksityisyydensuojan näkökulmasta. Tulotason nousun käyttäminen irtisanomisen perusteena olisi merkittävä muutos nykytilaan. 

Vaikutukset voivat ulottua myös yksittäistä vuokrasuhdetta laajemmalle. Helsinki on pitkään pyrkinyt ehkäisemään alueiden eriytymistä ja rakentamaan kaupunginosia, joissa erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset asuvat rinnakkain.  

Nostimme lausunnossamme esiin myös riskin siitä, että jatkuva seuranta voi heikentää valtion tukeman asumisen houkuttelevuutta, synnyttää kahdenlaiset vuokramarkkinat ja yksipuolistaa asukasrakennetta. Arviomme mukaan muutokset voivat myös lisätä segregaatiota. 

Asuntopolitiikkaa ei voi tehdä asunto kerrallaan katsomatta samalla, millaista kaupunkia päätöksillä rakennetaan. 

Uudella sääntelyllä on myös hintansa 

Laajalla seurantajärjestelmällä olisi myös hintansa. Tietojen kerääminen ja käsittely, järjestelmämuutokset, valvonta ja päätöksenteko vaatisivat huomattavasti työtä ja resursseja. Heka toimii omakustannusperiaatteella, joten lisäkustannukset päätyisivät viime kädessä asukkaiden maksettaviksi.  

Lakiesityksessä ei näkemyksemme mukaan ole osoitettu, millaisia kustannushyötyjä näin laajasta tulotietojen tarkastamisesta vuokrataloyhtiöille tai yhteiskunnalle syntyisi. Olemme lisäksi nostaneet esiin, ettei uuden hallinnollisen työn vaikutuksia vuokrataloyhtiöiden talouteen ja henkilöstöresursseihin ole arvioitu riittävästi. Myöskään seurannan ja irtisanomisoikeuden vaikutuksia kotitalouksien asumisturvaan ei ole huomioitu tarpeeksi. 

Emme vastusta lakiluonnosta kokonaisuutena. Kannatamme useita ehdotuksia, jotka selkeyttävät sääntelyä ja vahvistavat mahdollisuuksia puuttua väärinkäytöksiin. Pidämme esimerkiksi lyhytvuokrauksen kieltoa tarpeellisena ja kannatamme myös vuokraoikeuden siirtoon liittyvän valvonnan vahvistamista. 
 
Juuri siksi myös muiden keinojen pitää olla huolellisesti perusteltuja ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun hyötyyn. Hyvän asuntopolitiikan pitää kohdentaa asunnot niitä tarvitseville ja samalla vahvistaa kohtuuhintaista asumista, asumisturvaa ja sosiaalisesti tasapainoista kaupunkia. 

Jos uusi järjestelmä heikentää työnteon kannustimia, lisää asumisen epävarmuutta, kasvattaa asukkaiden kustannuksia ja vahvistaa alueiden eriytymisen riskiä, meidän on uskallettava kysyä, viekö se todella meitä oikeaan suuntaan. 

Valtion tukeman vuokra-asunnon pitää olla oikea ja pysyvä koti.