Leikillisyys on osa opettajan ammatillista osaamista, ei vain hauskanpitoa

Oulun yliopiston tutkimus haastaa käsityksen, jonka mukaan leikillisyys kuuluisi vain lapsuuteen tai varhaiskasvatukseen. Tutkijan mukaan leikillisyys näyttäytyy opettajille henkilökohtaisena ominaisuutena, mutta myös luovuuteen, vuorovaikutukseen, joustavuuteen ja oppimisen tukemiseen liittyvänä voimavarana.

Kyselytutkimuksessa opettajat arvioivat itseään myönteisesti kaikilla leikillisyyden osa-alueilla. Vahvimmiksi nousivat sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvät piirteet. Vastaajat kokivat naurattavansa mielellään muita ihmisiä, nauttivansa ajatuksilla leikittelystä ja omaavansa vilkkaan mielikuvituksen.

Leikillisyys ei näyttäytynyt lapsellisena käyttäytymisenä, vaan uteliaisuutena, luovuutena, huumorintajuna ja kykynä rakentaa myönteisiä yhteyksiä muihin ihmisiin.

“Leikillisyys kannattaa nähdä osana pedagogista osaamista. Leikillinen opettaja kykenee tarkastelemaan tilanteita uusista näkökulmista, löytämään uusia ratkaisutapoja haasteisiin, innostamaan osallistumaan sekä rakentamaan oppimisympäristöjä, joissa oppijat uskaltavat kokeilla ja tuoda esiin omia ajatuksiaan”, yliopistotutkija Signe Siklander  toteaa.

Opettajien odotetaan edistävän luovuutta, yhteistyötä, ongelmanratkaisua, osallistumista ja hyvinvointia. Nämä ovat Siklanderin mukaan ominaisuuksia, jotka liittyvät vahvasti leikillisyyteen.

Leikillisyys auttaa kohtaamaan työn muutoksia

Yksi tutkimuksen keskeisistä havainnoista oli, että leikillisyys säilyy melko vakaana eri ikäryhmissä, ja kokeneetkin opettajat säilyttävät uteliaisuutensa, mielikuvituksensa ja huumorintajunsa läpi työuran. Nuorempien ja vanhempien opettajien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Tulos haastaa oletuksen siitä, että leikillisyys vähenisi iän tai työvuosien karttuessa.

Leikillisyys ei kuitenkaan tarkoita jatkuvaa viihdyttämistä tai näkyvää esiintymistä.

”Se voi ilmetä joustavuutena yllättävissä tilanteissa, mielikuvituksellisen ajattelun rohkaisemisena, huumorin hyödyntämisenä sekä turvallisen ja myönteisen ilmapiirin rakentamisena. Tässä mielessä leikillisyys liittyy läheisesti pedagogiseen luovuuteen ja ammatilliseen mukautumiskykyyn”, Signe Siklander sanoo.

Vaikka kiinnostus leikillisiin oppimisympäristöihin ja leikkiin perustuviin pedagogisiin ratkaisuihin on kasvanut, opettajien omaa leikillisyyttä on tutkittu ja käsitelty koulutuksessa melko vähän.

”Omien leikillisten vahvuuksien tunnistaminen voisi auttaa opettajia hyödyntämään leikillisiä toimintatapoja tietoisemmin osana opetusta”, Siklander toteaa.

Tulokset ovat merkityksellisiä myös työhyvinvoinnin kannalta. Aiemmissa tutkimuksissa leikillisyys on yhdistetty myönteisiin tunteisiin, psykologiseen joustavuuteen ja stressistä selviytymiseen.

Tässä tutkimuksessa leikillisyys näyttäytyy myös voimavarana, joka voi auttaa opettajia kohtaamaan työn muutoksia, epävarmuutta ja emotionaalisia vaatimuksia.

”Vakavasti otettava opetus ei edellytä leikillisyyden puuttumista. Päinvastoin luovuus, huumori, mielikuvitus, emotionaalinen joustavuus ja merkityksellinen vuorovaikutus voivat olla laadukkaan opetuksen keskeisiä elementtejä”, Siklander painottaa.

Tutkimukseen osallistui 123 opettajaopiskelijaa, työssä olevaa opettajaa sekä eläköitynyttä tai tilapäisesti työelämän ulkopuolella olevaa opettajaa eri koulutusaloilta. Osallistujat arvioivat omaa leikillisyyttään kyselyssä, jossa tarkasteltiin fyysistä aktiivisuutta, sosiaalista osallistumista, henkistä spontaaniutta, emotionaalista joustavuutta ja humoristista näkökulmaa.

Tutkimus Adult playfulness: Finnish teachers evaluating their own playfulness on julkaistu Teachers and Teaching -tiedelehdessä. Tutkimusartikkeli on ehdolla Innovative Research Award -palkinnon saajaksi.