Miksi hallitus ja etujärjestöt puhuvat yhä 38 miljardista, kun hankintalaki avaa markkinoita vain murto-osalla siitä?

Todelliset luvut kertovat aivan toisen mittaluokan muutoksesta. Kustos ry:n eduskunnan talousvaliokunnalle toimittaman laskelman mukaan hankintalain 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimuksen seurauksena yksityisille markkinoille voisi siirtyä arviolta vain 50–150 miljoonaa euroa nykyisten sidosyksiköiden liikevaihdosta.

38 miljardin euron kokonaismäärä on tähän verrattuna 250–760 kertaa suurempi.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston arvio on Kustoksen laskelmaa suurempi, mutta sekin jää alle miljardin euron. Uudelle Suomelle KKV:n tutkimusohjaaja Jan Jääskeläinen on lisäksi korostanut, että lopullinen määrä riippuu ratkaisevasti siitä, miten kunnat ja hyvinvointialueet reagoivat muutokseen.

Hallitus on siis koko valmistelun ajan tiennyt, ettei 38 miljardia euroa kuvaa lakimuutoksen markkinoille avaamaa rahamäärää. Tästä huolimatta luku elää poliittisessa viestinnässä.

38 miljardia ei ole avautuva markkina

Suomen noin 38 miljardin euron julkisista hankinnoista valtaosa ostetaan jo markkinoilta.

Kustoksen laskelman mukaan noin 31 miljardia euroa muodostuu valtion, kuntien, kuntayhtymien, seurakuntien, puolustusvoimien ja muiden julkisten toimijoiden hankinnoista, jotka tehdään jo markkinoilta.

Sidosyksikköhankintojen osuus on noin seitsemän miljardia euroa. Tästäkin summasta inhouse-yhtiöt kilpailuttavat Kustoksen mukaan markkinoilta jo nykyisin noin 50–75 prosenttia.

Uudistuksen vaikutus ei myöskään kohdistu kaikkeen jäljelle jäävään sidosyksiköiden omaan tuotantoon. Kymmenen prosentin omistusraja vaikuttaa ennen kaikkea pieniin omistajiin yhtiöissä, joissa omistus on jakautunut useiden kuntien ja muiden julkisyhteisöjen kesken.

Kun nämä tekijät huomioidaan, Kustos päätyy 50–150 miljoonan euron arvioon.

Silti 38 miljardia euroa nostetaan yhä uudelleen esille perusteltaessa juuri sidosyksikköihin kohdistuvaa lakimuutosta.

Uusi Suomi paljasti lukujen valtavan ristiriidan

Uusi Suomi nosti ongelman näkyvästi esille 20.8.2026 julkaistussa artikkelissaan Hallitus viljelee miljardiviestiä jättilaista – Arvioissa on valtava ero: ”Voi olla paljon pienempi”, sanoo asiantuntija.

Lehti huomauttaa, että hallitus ei suoranaisesti väitä koko 38 miljardin euron markkinan avautuvan lakiuudistuksella. Luvun käyttäminen uudistuksen perustelujen yhteydessä muodostaa kuitenkin voimakkaan viestinnällisen mielikuvan.

Tämä on olennaista, koska hallituksella on ollut käytettävissään huomattavasti tarkempia arvioita juuri lakimuutoksen vaikutuksesta.

KKV:n Jääskeläinen vahvistaa Uudelle Suomelle olennaisen eron: ”Mutta jos puhutaan uudistuksen vaikutuksesta yksin sidosyksiköihin, on niiden osuus tästä 38 miljardista huomattavasti pienempi.”

KKV on arvioinut hallituksen esitystä varten avautuvan markkinan jäävän alle miljardiin euroon. Kustoksen laskelma päätyy 50–150 miljoonaan euroon. Kyse ei ole pienestä arviointimenetelmien erosta 38 miljardin esillä pitäjien ja lain todellista vaikuttavuutta arvioivien tahojen välillä. Puheet ovat täysin eri mittaluokissa. Välillä hankilain edistäjien ilmaisu julkishankinnoista tai vieläpä yksin ”sidosyksikköjen yhteenlasketusta liikevaihdosta” on ollut ”noin 40 miljardia”, eli mielikuvissa vielä suurempi summa.

Marttinen puhuu edelleen pk-yrittäjän leivästä

Erityisen ongelmalliseksi viestinnän tekee se, että 38 miljardin euron argumenttiin yhdistetään lupaus pk-yritysten markkinoiden kasvamisesta.

Työministeri Matias Marttinen on puolustanut kansallista hankintalakiuudistusta myös sen jälkeen, kun julkisuuteen tuli tietoja Euroopan komission valmistelemasta uudesta hankintasääntelystä.

Iltalehden 19.8.2026 julkaistussa haastattelussa Marttinen varoitti EU:n suunnitelmasta: ”Jos tällainen asetus menisi läpi, suomalaisen pk-yrittäjän leipää syötäisiin aika paljon pois.” Väite kaipaa perusteluja – eikä ministeri Marttinen esitä niitä.

Missä on näyttö siitä, että hankintalain 10 prosentin omistusrajan seurauksena vapautuvat hankinnat menisivät juuri suomalaisille pk-yrityksille? Hankintojen kilpailuttaminen ei tarkoita niiden jakamista pk-yrityksille.

Päinvastoin suurten hankintakokonaisuuksien keskittäminen voi nostaa tarjouskilpailujen kokoa ja vaatimuksia tavalla, joka suosii suuria valtakunnallisia ja kansainvälisiä toimijoita. KKV on omassa lausunnossaan varoittanut, että 10 prosentin omistusraja voi aiheuttaa merkittäviä ongelmia erityisesti pienille kunnille ja alueille, joilla toimivia kilpailullisia markkinoita ei synny.

Myös valtiovarainministeriön Hankinta-Suomi-ohjeistus tunnistaa keskittämisen kaksijakoisuuden. Hankintavolyymien yhdistäminen voi houkutella tarjoajia ja laskea yksikköhintoja, mutta samalla hankintojen rakenteella ratkaistaan käytännössä se, minkä kokoisilla yrityksillä on mahdollisuus osallistua kilpailuun.

Siksi väite pk-yrittäjille avautuvasta markkinasta ei seuraa automaattisesti lakimuutoksesta. Päinvastoin, uusi laki todennäköisesti keskittää markkinoita suurille toimijoille, pois pk-yrityksiltä – aivan kuten KKV on lukuisissa markkinaselvityksissään varoittanut (ks. esimerkiksi eläinlääkäri- ja lääkäriasemien keskittymistä ja siirtymistä ulkomaiseen riskisijoittaja-omistukseen kuvaavat KKV:n raportit vuodelta 2024. KKV-päivien esityksessä on ennustus, että vastaava ilmiö tapahtuu lukuisilla muilla toimialoilla.)

Kun ministeri Marttisen johtama työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) tiedotti kesäkuussa 2026 eduskunnassa läpimenneestä hankintalaista, se suositti hankintarenkaita vaihtoehdoksi inhouse-yhtiöille: ”Kunnat ja hyvinvointialueet voivat hyödyntää yhteishankintoja ja muodostaa hankintarenkaita, joissa useampi toimija hyödyntää samaa kilpailutusta”, tiedotteessa todetaan. TEM:n vahvasti suosittelemien uusien hankintarenkaiden perustamisen myötä hankintojen koko kasvaa ja pienetkin hankintayksiköt saisivat suosittelijoiden mukaan paremmin mittakaavaetua. Usein tämä nostaa myös hankinnan kokoa, jolloin pk-yritysten mahdollisuudet saada kauppaa heikkenevät. Jälleen, puheet pk-yritysten aseman parantamisesta hankintalain muutoksella – ja lakimuutoksen tosiasiassa pk-yrityksille aiheuttamat haittavaikutukset ovat räikeässä ristiriidassa keskenään.

EK käyttää samaa 38 miljardin kehystä

Myös Elinkeinoelämän keskusliitto on käyttänyt vuosia miljardiluokan markkina-argumenttia hankintalain uudistamisen puolesta. EK:n johtava asiantuntija Sanna-Maria Bertell kirjoittaa EU:n 20.8.2026 hankintauudistuksesta: ”Hankintamarkkina on kuitenkin niin suuri kokonaisuus, Suomessa n. 38 miljardia, ettei uudistuksia kannata pysäyttää vuosiksi.”

38 miljardia euroa on sinänsä relevantti luku kuvattaessa Suomen kaikkien julkisten hankintojen kokonaisuutta. Mutta tässä yhteydessä on täysin harhaanjohtavaa vaikuttajaviestintää. Se ei kerro 10 prosentin omistusrajan avaaman markkinan suuruutta.

Tämä ero on nyt erityisen tärkeä, koska juuri miljardiluokan markkinapotentiaalilla on perusteltu uudistuksen kiireellisyyttä ja yrityksille syntyviä mahdollisuuksia.

Inhouse-yhtiöiden sivuuttaminen voi tarkoittaa markkinoiden keskittymistä

Hankintalakia ajaneiden tahojen yksinkertaistettu väite lain vaikutusketjusta on: kun inhouse-hankintoja rajoitetaan, hankintoja kilpailutetaan enemmän, kilpailu lisääntyy ja pk-yritykset saavat lisää liiketoimintaa.

Yksikään näistä seurauksista ei kuitenkaan automaattisesti johda seuraavaan. Jos pieni kunta joutuu luopumaan sidosyksikkönsä palveluista ja hankkimaan saman palvelun suuremman yhteishankinnan kautta, markkina voi päinvastoin keskittyä.

Suuret ICT-, taloushallinto-, henkilöstö-, logistiikka- ja terveydenhuoltopalvelujen kilpailutukset vaativat tarjoajilta mittavaa kapasiteettia, referenssejä, taloudellisia resursseja ja kykyä toimia laajoilla alueilla.

Silloin hyötyjä voivat saada ennen kaikkea suuret yritykset. Juuri tästä syystä olisi olennaista esittää laskelma siitä, kuinka suuri osa uudistuksen seurauksena kilpailutettavasta liiketoiminnasta realistisesti päätyisi pk-yrityksille.

Tällaista laskelmaa ei ole julkisuudessa esitetty. Ja kiirehtimällä valmistellussa laissa lain perustelujen kannalta olennaisinta väittämää ei vaikutuskartoituksissa osoitettu. Sen sijaan lakia puolustavat toimijat toistavat edelleen julkisuudessa 38 miljardin euron julkishankintojen kokonaislukua ja puhuvat pk-yrittäjän leivästä.

Miljardiviestin toistamista on vaikea enää pitää vahinkona

Vielä lain valmistelun alkuvaiheessa 38 miljardin euron käyttäminen saattoi olla ymmärrettävissä yleiseksi kuvaukseksi julkisten hankintojen kansantaloudellisesta merkityksestä. Tilanne on nyt toinen.

KKV on tuottanut hallitukselle vaikutusarvioita. Kustos on toimittanut eduskunnalle oman yksityiskohtaisen laskelmansa. Uusi Suomi on nostanut lukujen valtavan eron julkiseen keskusteluun. Hallituksen tiedossa on myös se, että 38 miljardista valtaosa on jo markkinoilla.

Siksi 38 miljardin euron luvun käyttäminen sidosyksikköuudistuksen markkinavaikutuksia koskevan viestinnän yhteydessä ilman näitä mittakaavaa olennaisesti muuttavia tietoja antaa yleisölle vääristyneen kuvan uudistuksen taloudellisesta merkityksestä.

Jos hallitus tai uudistusta ajaneet etujärjestöt haluavat edelleen käyttää 38 miljardin euron lukua, niiden pitäisi samalla kertoa kolme muuta lukua:

1. 38 miljardia euroa on kaikkien julkisten hankintojen kokonaismäärä.
2. Alle miljardi euroa on KKV:n arvio uudistuksen mahdollisesti avaamasta markkinasta.
3. 50–150 miljoonaa euroa on Kustos ry:n arvio 10 prosentin omistusrajan tosiasiallisesti markkinoille siirtämästä liikevaihdosta.
   
   

Ja tämän jälkeen tarvitaan vielä neljäs luku: kuinka suuri osa tuosta 50–150 miljoonasta eurosta todella arvioidaan päätyvän pk-yrityksille? Sitä lukua hankintalain puolustajat eivät ole esittäneet.