Puutteita syövänhoidossa ei voida korjata ilman rahoitusta

”Kansallista syöpästrategiaa lähdettiin laatimaan nimenomaan siitä lähtökohdasta, että olemme jääneet Suomessa jälkeen muista Pohjoismaista. Strategia valmistui ja sen toimeenpanon tiekarttakin on tehty, mutta mitään rahoitusta näille toimenpiteille ei ole korvamerkittynä”, Syöpäjärjestöjen pääsihteeri Juha Pekka Turunen muistuttaa.

”Erityisen huolissamme olemme syövän laaturekisterin rahoituksesta. Eduskunta teki kuluvalle vuodelle 400 000 euron budjettilisäyksen kansallisen laaturekisteritoiminnan kehittämiseksi. Ensi vuodelle tätä määrärahaa ei budjettiesityksessä ole. Hyvin alkanut Syöpäyhdistyksen, THL:n ja FICANin yhteinen tutkimushanke eli syövän laaturekisterihanke pitää ehdottomasti saada vakiinnutettua, jotta syövän hoidon kehittäminen voi perustua luotettavaan, ajantasaiseen ja yhdenmukaiseen tietoon”, Turunen sanoo.

”Laaturekisteri auttaa arvioimaan, miten potilaiden hoito, hoitosuositukset ja ketjut toteutuvat. Kun tunnistamme mahdolliset puutteet ja alueelliset erot hoidon laadussa, voimme ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi”, Turunen sanoo. 

Ennaltaehkäisy on halvempaa kuin sairauksien hoito

Kustannusvaikuttavista toimenpiteistä Syöpäjärjestöt nostaa esiin myös rintasyövän seulontaohjelman laajentamisen 46–74-vuotiaisiin sekä terveyden edistämisen määrärahat.

”Syöpien ehkäisy on kaikkein vaikuttavin tapa hillitä kärsimystä ja kustannuksia. Siihen sisältyy myös huomattavia mahdollisuuksia, koska merkittävä osa uusista syövistä on yhteydessä ehkäistävissä oleviin riskitekijöihin. Järjestöjen ennaltaehkäisevää työtä terveellisten elintapojen edistämiseksi ei tule unohtaa. Ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin sairauksien hoito”, Juha Pekka Turunen muistuttaa.

Esimerkiksi Syöpäjärjestöissä meneillään oleva elintapainterventio syövästä toipuneille on jo nyt osoittanut, että kokonaisvaltaiselle elintapaohjaukselle on todellista tarvetta. Syövän sairastettuaan monet ovat hyvin motivoituneita elintapamuutoksiin välttääkseen sairastumisen uudelleen. Elintapaohjauksen resurssit ja hyvinvointialueiden ja järjestöjen vuosien aikana rakennettu yhteistyö tulee turvata jatkossakin.

Vaikka hallituskausi on lopuillaan, on päättäjillä vielä aikaa tehdä vaikuttavia toimenpiteitä suomalaisten toimintakyvyn ylläpitämiseksi, syöpäriskin pienentämiseksi ja hoidon kehittämiseksi. Mallia kannattaa katsoa esimerkiksi Tanskasta, jossa sitoutuneella ja pitkäjänteisellä työllä on parannettu syöpien hoitotuloksia merkittävästi.

”Tanskassa työtä on tehty pitkäjänteisesti jo 25 vuoden ajan. Kansallisia syöpäsuunnitelmia on tehty viisi ja jokaisella on ollut budjetti konkreettisten toimien toteuttamiseksi. Tutkimuksella on ollut tärkeä rooli, mutta oleellista on ollut kaikkien tahojen yhteinen sitoutuminen kehittämiseen.”

”Syöpätoimijat ovat Suomessa strategiaan jo sitoutuneet – ovatko myös poliittiset päättäjät?” kysyy Turunen.