Teknologiateollisuuden Teppo Säkkinen: Päästökaupan höllentäminen kasvattaisi painetta metsien hiilinieluille

Ilmastotoimien painopiste päästökauppasektorilla

EU:n ilmastopolitiikan kokonaisuus voidaan metsäsektorin kannalta nähdä Säkkisen mukaan kiikkulautana. – Ilmastoneutraaliuden saavuttaminen edellyttää sekä voimakkaita päästövähennyksiä että maankäyttösektorin hiilinieluja. Olennaista on kuitenkin se, kuinka suuri vastuu kummallekin asetetaan.

–Päästökauppasektorin pitäisi kantaa jopa kokoaan suurempi osa päästövähennyksistä. Erityisesti energiasektorilla päästöjä voidaan vähentää suhteellisen kustannustehokkaasti.  Lisäksi sähköntuotannon puhdistuminen mahdollistaa vähennyksiä muualla yhteiskunnassa esimerkiksi sähköistymisen ja uusiutuvien polttoaineiden kautta.

Piipun päästä tulevia päästöjä voidaan mitata huomattavasti tarkemmin kuin miljoonien metsähehtaarien hiilitasetta. – Metsien nieluihin liittyy sekä laskennallista epävarmuutta että luonnonolosuhteiden aiheuttamia riskejä. Ilmaston lämmetessä metsäpalot, kuivuus, kasvitaudit ja tuhohyönteiset voivat yleistyä. Samalla metsään ja maaperään sitoutunut hiili voi vapautua takaisin ilmakehään, muistuttaa Säkkinen.

–Tästä seuraa ilmastopolitiikan kannalta olennainen riskienhallintakysymys. Jos fossiilisten päästöjen vähentämistä hidastetaan ja suurempi osa ilmastotavoitteesta jätetään metsien ja muun maankäyttösektorin nielujen varaan, tavoitteen saavuttamisen epävarmuus kasvaa. Mitä tiukempi päästökauppalinja on, sitä pienempi paine kohdistuu maankäyttö- ja metsäsektoriin ja metsänielujen varaan tarvitsee laskea vähemmän.

Heikko nielukehitys kompensoitava vahvistamalla päästövähennyksiä

Säkkisen johtopäätös on selkeä. –Matkalla kohti EU:n ilmastoneutraaliutta painopisteen pitää olla päästöjen vähentämisessä ja fossiilisista polttoaineista irtautumisessa. Nieluja tarvitaan, mutta niiden varaan ei pitäisi rakentaa korvaavaa vaihtoehtoa päästövähennyksille.

Kun Suomen vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite asetettiin vuonna 2019, metsien ja muun maankäyttösektorin nielujen arvioitiin kehittyvän nykyistä suotuisammin. –Nielupuolella epävarmuudet ovat sittemmin tulleet voimakkaasti näkyviin.

Säkkinen uskoo kuitenkin, että polku 2035-tavoitteeseen on edelleen olemassa. – Tavoitetta helpottaa, kun varsinaisten päästöjen vähentämisessä kehitys on ollut monilta osin ennakoitua nopeampaa.

–Heikommaksi osoittautunutta nielukehitystä ei voi kattaa yksin metsissä tapahtuvilla toimilla. Vaihtoehtona on vahvistaa päästövähennyksiä sektoreilla, joilla teknologiat ovat jo olemassa ja investoinneilla voidaan saada aikaan suuria, todennettavia vähennyksiä. Samalla tarvitaan järkeviä nieluja vahvistavia toimia.

Säkkinen ottaisi mallia Ruotsista, joka on rakentanut oman ilmastotavoitteensa vahvojen päästövähennysten ja niitä täydentävien teknisten nielujen, metsien lisäisten toimien ja kansainvälisen yhteistyön varaan.

Säkkinen muistuttaa, että EU-tasolla päästökaupan höllentäminen siirtäisi painetta muun muassa liikenteeseen, rakennusten lämmitykseen, maatalouteen ja kotitalouksiin. – Näillä sektoreilla päästövähennysten kustannukset ovat usein korkeampia ja poliittisesti haastavat toimet osuvat suoremmin kansalaisten arkeen.

Metsäteollisuudella uusi rooli biogeenisen hiilen jatkojalostuksessa

Metsäteollisuuden rooli muuttuu, kun sen rooli EU:n ilmastopolitiikassa ei rajoitu yksinomaan metsien hiilinieluihin. – Metsäsektori ei olisi ilmastopolitiikassa ainoastaan biologisten nielujen ylläpitäjä, vaan se voisi tuottaa myös teknologisia hiilenpoistoja ja raaka-ainetta fossiilisia ratkaisuja korvaaviin tuotteisiin. Biogeeninen hiilidioksidi voi muodostua uudeksi osaksi ilmastoratkaisujen ja biotalouden arvoketjua.

–Suomessa vapautuu vuosittain noin 30 miljoonaa tonnia bioperäistä hiilidioksidia ennen kaikkea metsäteollisuudessa ja bioenergialaitoksissa sekä myös biokaasun tuotannossa. Hiilidioksidin talteenotto voisi mahdollistaa sen pysyvän varastoinnin, sitomisen pitkäikäisiin tuotteisiin tai hyödyntämisen esimerkiksi fossiilisia polttoaineita korvaavien synteettisten polttoaineiden tuotannossa.

EU-tason sääntelyssä ratkaisevaksi nousee se, millaiset kannusteet biogeenisen hiilidioksidin talteenotolle rakennetaan. –On tärkeää, ettei bioperäistä hiilidioksidia kohdella sääntelyssä fossiilista hiilidioksidia epäedullisemmin. Päästökauppa ajaa fossiilisten käyttöä alas myös metsäteollisuuden laitoksissa, muistuttaa Säkkinen.

–Suomen kannalta tämä on merkittävää myös siksi, ettei meillä ole ainakaan toistaiseksi tunnistettu soveltuvia geologisia hiilidioksidin varastointipaikkoja. Kuljetus esimerkiksi Pohjanmeren varastoihin lisää kustannuksia, mikä korostaa myös hiilidioksidin pitkäaikaisen hyötykäytön merkitystä.

Päästökaupan puolustaminen on myös metsäsektorin etu

Säkkisen mukaan päästökauppakeskustelu saatetaan helposti nähdä energiaintensiivisen teollisuuden ja energiantuotannon kysymyksenä. – Metsäsektorin näkökulmasta panokset ovat kuitenkin huomattavasti laajemmat. Jos päästökaupan päästövähennyksiä hidastetaan mutta EU:n pitkän aikavälin ilmastotavoitteista pidetään kiinni, vähennysten ja poistojen on tultava muualta.

– EU:n päästökauppa on ollut unionin ilmastopolitiikan tehokkaimpia ohjauskeinoja. Vuonna 2005 käyttöön otettu järjestelmä on auttanut puolittamaan siihen kuuluvien alojen päästöjä EU:ssa. Järjestelmä on Suomelle erityisen tärkeä, koska vähäpäästöiseen sähköntuotantoon, energiatehokkuuteen ja fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen on investoitu Suomessa pitkään.

Säkkisen viesti Suomen EU-vaikuttamiseen onkin yksiselitteinen. – Suomen kannalta kysymys on siitä, säilyykö jo tehtyjen vähäpäästöisten investointien kilpailuetu. Suomen kannattaa olla etulinjassa puolustamassa päästökauppaa ja rakentaa sen tueksi koalitiota eri maiden kanssa.

Teksti: Markku Laukkanen

Tämä journalistisin perustein laadittu artikkeli on osa Metsämiesten Säätiön rahoittamaa ”Metsä vastaa” –artikkelisarjaa. Sarjan tavoitteena on esitellä monipuolisesti metsäalan tutkijoiden, päättäjien, yritysten ja yhteisöjen näkemyksiä ajankohtaisista metsätaloutta käsittelevistä aiheista. Artikkelit ovat vapaasti hyödynnettävissä joko lähdemateriaalina tai julkaistavissa sellaisenaan. Artikkelit julkaistaan myös Säätiön www.mmsaatio.fi –sivuilla.