Järjestöjen yhteinen kannanotto: Väkivallan ehkäisystä ei saa leikata

Väkivalta on yksi yhteiskuntamme vaikeimmista ongelmista. Se aiheuttaa mittaamatonta inhimillistä kärsimystä ja merkittäviä kustannuksia. Suuri osa väkivallasta ei edes tule viranomaisten tietoon, jolloin todellisia kustannuksia ja vaikutuksia on mahdotonta arvioida. Väkivallan juuret ulottuvat usein traumoihin, aikaisempiin väkivaltakokemuksiin, sukupolvelta toiselle siirtyviin haitallisiin toimintamalleihin, päihteiden käyttöön, keinottomuuteen ja väkivaltaa ylläpitäviin asenteisiin. Väkivalta synnyttää väkivaltaa, eikä sen kierre katkea itsestään. 

Väkivallan ehkäiseminen edellyttää sekä väkivallan kokijoiden että tekijöiden auttamista. Suomessa väkivallan tekijöiden kanssa tehtävä työ on suurelta osin kolmannen sektorin vastuulla. Väkivaltaisten toimintamallien muuttaminen vaatii aikaa, ammatillista tukea ja pitkäjänteistä työskentelyä. Esimerkiksi impulssikontrollin, tunnesäätelyn ja ihmissuhdetaitojen harjoittelu voi kestää vuosia. Pelkkä lainsäädäntö tai rangaistusten koventaminen ei lopeta väkivaltaa. 

Väkivallan ilmiö on monisyinen, eikä sitä voida ratkaista palveluilla, jotka on suunnattu kaikille. Tarvitaan kohdennettuja palveluita ja erityisosaamista. Juuri tästä järjestöjen työssä on kyse: järjestöjen tekemä kokijoille ja tekijöille kohdennettu väkivaltatyö sisältää matalan kynnyksen palveluita, kriisityötä, erityisryhmille suunnattuja palveluita, ennaltaehkäisevää työtä sekä vertaistukea. Järjestöillä on kyky tavoittaa ihmisiä, jotka eivät hakeudu virallisten palveluiden piiriin tai joita viranomaispalvelut eivät tavoita. 

Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat esimerkiksi päihteitä käyttävät naiset, asunnottomat, rikostaustaiset, maahanmuuttajataustaiset sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat henkilöt. Väkivallan ehkäisyyn ja siitä selviytymiseen tarkoitetut sukupuolierityiset palvelut hyödyttävät käytännössä kaikkia sukupuolia ja vähemmistöjä. Etenkin näillä marginaaliryhmillä ongelmat ovat monisyisiä, ja he jäävät monesta syystä julkisten palveluiden ulkopuolelle. 

Suomi on sitoutunut Istanbulin sopimukseen ja väkivallan ehkäisyyn, sekä tehnyt vuonna 2025 toimeenpanosuunnitelman GREVIO:n suositusten perusteella. Näitä velvoitteita ei voida täyttää heikentämällä niitä toimijoita, jotka tekevät väkivallan vastaista työtä. Hyvinvointialueilla ei ole valmiita rakenteita eikä resursseja korvata järjestöjen erityisosaamista. Kun järjestöjen rahoituksesta leikataan, työ ei siirry muualle, vaan jää kokonaan tekemättä. Tämä lisää yhteiskunnallista turvattomuutta, huono-osaisuutta ja eriarvoisuutta erityisesti vaikeassa asemassa oleville. Leikkaukset lisäävät huomattavasti yhteiskunnallisia kustannuksia ja terveydellisiä haittoja sekä heikentää yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen hyvinvointia. Järjestöleikkauksia ovat vastustaneet myös hyvinvointialuejohtajat ja Kuntaliitto.

Vaadimme hallitusta sitoutumaan Istanbulin sopimukseen ja arvioimaan järjestöihin kohdistuvien leikkausten vaikutukset uudelleen ja turvaamaan väkivallan ehkäisyn, väkivallan kokijoiden tukemisen sekä tekijätyön jatkuvuuden. Väkivallan ehkäisy ei ole menoerä. Se on investointi turvallisempaan, yhdenvertaisempaan ja väkivallattomampaan Suomeen. 

Naiserityisen työn verkosto 

Allekirjoittajat: 

Maria Akatemia ry 

Naistenkartano ry 

Vailla vakinaista asuntoa ry 

Supernovat-toiminta 

Suomen NNKY-liitto 

Nicehearts ry 

RETS Rikoksettoman elämän tukisäätiö 

Naisjärjestöjen Keskusliitto 

Transfeminiinit ry 

Tampereen NNKY 

Helsingin Nuorten Naisten Kristillinen Yhdistys ry 

Kohti hyvää elämää-toiminta, Kirkkopalvelut ry 

Tunne rintasi ry 

Setlementti Tampere ry 

Espoon seurakuntien diakoniatyö 

Etna-työ /Tampereen A-Kilta ry 

Nääsville ry 

Siltavalmennusyhdistys ry 

Turun Setlementti Ry 

Suomalainen Naisliitto 

Setlementti Tampere ry

Loisto setlementti ry